Arvio: Buddy Longway -kirjasto 1 – Myötä- ja vastamäessä

cof

On ehkä vähän itserakasta olla vielä kolmekymppisenä erittäin ylpeä omasta äidinkielen YO-aineestaan. Pääsyy on varmaan se, että en ole koskaan päässyt lukemaan sitä kirjoittamisen jälkeen. Anyway, kirjoitin tuolloin siitä, miten lännenelokuvat käsittelevät ystävyyttä ja rakkautta. Vertailin Rio Bravoa, Armotonta ja Brokeback Mountainia toisiinsa sillä uskomattomalla elämänkokemuksella ja kypsyydellä, jolla vain 19-vuotias voi. Sarjakuvista vastaavanlaisen pohtielman tekeminen olisi ollut pitkään vaikeaa, sillä kokemukseni länkkärisarjiksista on jäänyt aina melko mustavalkoiseksi ja intohimottomaksi. Nyt kun olen lukenut (ilmeisesti suomenkieliseksi ensimmäiseksi ja viimeiseksi jääneen) Buddy Longway -integraalin, niin jokin aukko tuntuu täyttyneen. Yleisesti länkkärit ovat kaavamaisia ja ns. perinteisen poikamaisia. Pääosassa ovat maisemat, hyvikset ja pahikset sekä seikkailun tunne. Sveitsiläistaustaisen Deribin Buddy Longwaylla on sydän, ihan eri tavalla kuin millään muulla lukemallani lännensarjakuvalla. Jatka lukemista ”Arvio: Buddy Longway -kirjasto 1 – Myötä- ja vastamäessä”