Arvio: The Saga of The Swamp Thing 4-6 – Avaruusajan goottitunnelmaa

mde

Jonkinlainen hutera ympyrä sulkeutuu. Alan Mooren Swamp Thingin osat 1-3 olivat toinen Hyllyyssä koskaan julkaistu teksti. Heti perään – kaksi vuotta myöhemmin – sain vihdoin tartuttua myös jälkimmäiseen puolikkaaseen, osiin 4-6. Näissä kirjoissa saatetaan loppuun aiemmin aloitettu juonikuvio, americanan perisyntejä tarkasteleva American Gothic, jossa John Constantine johdattaa Rämeen olentoa yhä syvemmälle koko maailmaa uhkaavan pimeyden äärelle. Lisäksi sivutaan tuolloin DC:tä ravistellutta Crisis on Infinite Earths -tarinaa ja levittäydytään kotisuolta niin Gotham Cityyn kuin ulkoavaruuteenkin. Jokaiselle kolmesta kirjasta voidaan nimetä jonkinlainen teema, mutta muutoin tyyli rönsyilee Mooren kynästä sinne sun tänne. Teksteissä toistuu samoja teemoja kuin Mooren muissakin töissä tuolla aikakaudella jopa silmiinpistävän paljon, mutta tyylitietoisuus niin kauhun, tragedian kuin scifinkin parissa pitää sivut kääntymässä. Jatka lukemista ”Arvio: The Saga of The Swamp Thing 4-6 – Avaruusajan goottitunnelmaa”

Mainokset

”Arvio”: Shitty Watchmen – Koska maailma on vitsi

edf

HAHAHAHAHA MILLÄÄN EI OLE ENÄÄ MITÄÄN VÄLIÄ OSTIN SHITTY WATCHMENIN ONCE YOU REALIZE WHAT A JOKE EVERYTHING IS BUYING SHITTY WATCHMEN IS THE ONLY THING THAT MAKES SENSE. Elikkäs niin. Alkuvuodesta 2017 julkaistiin niin härski sarjakuva, että se jäi heti kummittelemaan mieleen. 11 sarjakuvataiteilijaa halusi ottaa kantaa Dave Gibbonsin kuvakerronnan ylivertaisuuteen Watchmen-sarjakuvassa. Heidän tapansa kunnioittaa mestaria oli piirtää tarina uudelleen, ruutu ruudulta, mutta paskasti. Tällainen perseily on minulle omiaan, kiinnostus heräsi heti. Ensin vain kerroin kavereille sarjiksesta ja naureskeltiin, hehheh Shitty Watchmen. Sitten aloin miettimään, pitäisikö se ostaa. Hehheh joo varmaan ostan Shitty Watchmenin, ehkä ei nyt kuitenkaan. Lopulta eräänä perjantaina kahden kaljan jälkeen tietokone oli auki fataalilla hetkellä, ja Shitty Watchmen siirtyi virtuaaliseen ostoskoriin kuin varkain. Joten tässä sitä ollaan. Eittämättä maailman kuuluisin ja puhkianalysoiduin sarjakuvaromaani, mutta ihan paskasti tehtynä. Jatka lukemista ””Arvio”: Shitty Watchmen – Koska maailma on vitsi”

Arvio: Ihmeellinen Miracleman – Suoraan unohduslimbosta supersankarisarjiksen kulmakiveksi

edf

Miracleman on sarjakuvana samaa kategoriaa kuin aiemmin blogissa luettu Kapteeni Britannia. Se on brittiläinen supersankari-adaptaatio, jossa Yhdysvalloissa toimivia konsepteja on haluttu siirtää Euroopan markkinoille sopivammiksi. Molemmat sarjat ovat olleet myös Alan Mooren ja Alan Davisin ensimmäisiä näytön paikkoja ennen maailmanmainetta. Siinä missä Kapteeni Britannia on osa Marvelin universumia, Miracleman on irrallaan suuren maailman supersankareista. Hahmo on luotu alun perin 1950-luvulla nimellä Marvelman, ja tuolloin kyseessä oli melkoisen mielikuvitukseton Teräsmies-kopio (tai itse asiassa Kapteeni Marvel -kopio, joka puolestaan oli oikeudessa asti riidelty Teris-kopio). Nimi vaihtui myöhemmässä vaiheessa lakikahnauksien välttämiseksi, ja 1980-luvulla sarja herätettiin parinkymmenen vuoden koomasta Alan Mooren ohjattavaksi. Sitten Moore teki niin kuin Moore tekee, ja tuuletti sarjakuvasta pölyt isolla mattopiiskalla kääntäen asetelmia päälaelleen monella tapaa. 1980-luvun Miracleman on hyvin uniikki tutkielma supersankaruudesta, sen lieveilmiöistä ja varjopuolista, ja lisäksi se on myös oivaltava scifisarjakuva. Reilusti parempi kuin esimerkiksi Kapteeni Britannia. Jatka lukemista ”Arvio: Ihmeellinen Miracleman – Suoraan unohduslimbosta supersankarisarjiksen kulmakiveksi”

Arvio: Superman – Whatever Happened to the Man of Tomorrow?

dav

Definitiivisen Teräsmies-tarinan metsästys jatkuu. Whatever Happened to the Man of Tomorrow –kirja on enemmän kuin nimi antaa odottaa, sillä titteliseikkailun lisäksi kirjasta löytyvät muutkin Alan Mooren kirjoittamat Teräsmies-tarinat. Huomispäivän miehen kohtalon arvuuttelun lisäksi Teräsmies kohtaa Rämeen Olennon tarinassa The Jungle Line ja viettää syntymäpäiväänsä For the Man Who Has Everything –kertomuksessa. Kaikki tarinat ovat Mooren tuotantoa 1980-luvun puolivälistä, ja niitä yhdistävät Teräsmiehen vajavaisuudet. Moore on halunnut toistuvasti löytää keinoja saattaa Teräsmies kuolevaisten joukkoon. Näissä tarinoissa mielenkiinto ei synny niinkään hahmosta, vaan konseptista. Jatka lukemista ”Arvio: Superman – Whatever Happened to the Man of Tomorrow?”

Arvio: Kapteeni Britannia – Leukaperien kosmiset seikkailut

dav

Alun perin 1980-luvun alkupuolella ilmestynyt Kapteeni Britannia on suomenkieliseksi käännössarjakuvajulkaisuksi outolintu. Melko ilmiselvä Kapteeni Amerikka –kopio on näkynyt Suomessa lähinnä sivuosissa. Ilman nimekkäitä tekijöitä tätä sarjakuvaa ei todennäköisesti olisi koskaan tässä maassa julkaistu. Kapteeni Britannia on nimittäin käsikirjoittaja Alan Mooren ja kuvittaja Alan Davisin varhainen hengentuote, ja molemmat ovat myöhemmin nousseet alansa arvostetuimpien tekijöiden joukkoon. Kirjan julkaissut Egmont on luottanut etenkin Mooren vetovoimaan, sillä Marvel-universumiin sijoittumisesta huolimatta Kapteeni Britannia –kirja on täynnä Suomessa melko tuntemattomia hahmoja. Mooren tavaramerkkejä on havaittavissa läpi kirjan, mutta tyylin keskeneräisyys on samaan aikaan on nähtävissä. Jatka lukemista ”Arvio: Kapteeni Britannia – Leukaperien kosmiset seikkailut”

Pohdinta: Tapettaviksi kasvatetut

dav

Kirjoitus sisältää spoilereita Walking Dead –sarjiksen osista 1-4, Game of Thronesin kausilta 1-6, Batman: Killing Jokesta ja 43 vuotta vanhoista Hämähäkkimiehistä.

Luin hiljattain Walking Dead –sarjiksen osat 3 ja 4. Niiden aikana lukeminen alkoi tympäistä, jopa siinä määrin, että perinteisen arvion kirjoittaminen ei huvittanut lainkaan. Samaa oiretta oli havaittavissa jo aiemmin lukiessani kahta ensimmäistä osaa. Tuolloin kuitenkin ajattelin ongelman olevan zombigenressä, ehkä se vain oli osaltani loppuun kaluttu. Kolmos-nelosen aikana tajusin kuitenkin, että ongelma ei ole zombeissa, vaan nykydraamaan liittyvässä trendissä, jossa lukijan/katsojan pitäisi välittää hahmosta ilman, että tähän on annettu mitään syytä. Jatka lukemista ”Pohdinta: Tapettaviksi kasvatetut”

Arvio: Kerrassaan merkillisten herrasmiesten liiga vol. 1 & 2 – Piilofiksua tyyli-iloittelua

Kerrassaan-merkillisten_kansi

Kerrassaan merkillisten herrasmiesten liiga (The league of extraordinary gentlemen) on melkoinen outolintu sarjakuvaksi. Se ammentaa hahmonsa ja tarinansa kymmenistä eri teoksista ja tuntuu ikään kuin kirjoittajansa Alan Mooren poikavuosien unelmaprojektilta. Kirja sijoittuu 1800- ja 1900-lukujen taitteeseen, viktoriaanisen ajan Englantiin. Tuon ajan legendaariset sankarit Wilhelmina Murray, Allan Quatermain, Tohtori Jekyll/Herra Hyde, ja Hawley ”Näkymätön mies” Griffin kootaan Britannian salaisen palvelun toimesta yhteen taistelemaan kuningattarensa puolesta. Mooren ajatuksen on ollut koota ”vuosisadan vaihteen Oikeuden Puolustajat” ja samassa rytäkässä tukottaa sarjakuva täyteen intertekstuaalisuutta ja tyylittelyä hävyttömyyteen saakka. Jatka lukemista ”Arvio: Kerrassaan merkillisten herrasmiesten liiga vol. 1 & 2 – Piilofiksua tyyli-iloittelua”