Arvio: Tahvana – Ärsyttää pitää näin ärsyttävästä tyypistä

Viimeisen vuoden aikana minusta on pikku hiljaa tullut Aapo Rapin fani. Sarjakuvataiteilija, joka tekee selkeää ja värikästä jälkeä omaperäisesti ilman tarvetta turhalle kikkailulle, on aina erittäin tervetullut. Rapilla on selkeä visio omasta tyylistään ja oivaltava näkemys, mutta lukeminen on silti sujuvaa. Tahvana on Rapin 2015 ilmestynyt albumi, joka kertoo ärsyttävän Zeitgeist-hipin ja tämän hiljaisen, Totoro-henkisen ystävän matkasta mystisessä erämaassa. Lukemistani Rapin teoksista Tahvana on unenomaisin ja abstraktein, vaikka nimetön päähenkilö ankkuroikin sitä välillä kivuliaan osuvasti nykypäivään.

Arvio: Meti – En tiedä onko tämä tosi hauska vai tosi surullinen

Aapo Rapin tunnistaa hulppean eläväisestä grafiikasta ja erittäin ilmeikkäistä hahmoistaan. Tutustuin itse tekijään Kosmista kauhua –teoksen kautta, ja nyt tarkastelussa on Rapin aikanaan laajempaan maineeseen nostanut Meti. Tyylilajeiltaan nämä kaksi kirjaa ovat melko kaukana toisistaan: Kosmista kauhua oli fantasia- ja vampyyrisekoilu, kun Meti on hyvinkin maanläheinen kokoelma Rapin oman Meeri-mummon tarinoita. Meti maalaa kuvaa suomalaisuudesta ja ennen kaikkea karjalaisuudesta mummon kertoman lähihistorian ja Rapin omien kokemusten kautta. Lyhyeksi kirjaksi Meti onnistuu liikkumaan kunnioitettavan laajalla tunneskaalalla. Se naurattaa useasti ääneen, mutta on aika ajoin myös häpeilemättömän synkkä.

Arvio: Kosmista kauhua – Taitava kunnianosoitus

Ihan ensiksi pitää mainita, että Kosmista kauhua on lukemisen arvoinen jo pelkän kansikuvansa perusteella. Tsekatkaa nyt miten täydellisen tyylitietoinen asetelma, joka on vielä väritetty ihan mielettömän hienosti. Still life with skull & cigarette. Pistäisin kehyksiin seinälleni. Sisällä sekä Aapo Rapin kuvat että Peppe Koivusen värit jatkavat samaa linjaa. Molempien yhteistyönä laatima käsikirjoitus on sympaattinen ja toimiva, mutta tämän sarjiksen tähtiä ovat visuaaliset herkut. Kosmista kauhua on lajityyppiä tuntevalle lukijalle iloittelua ja hyvää mieltä, vaikka tarina käy välillä syvemmissäkin vesissä.