Viime Helsingin Sarjakuvafestivaaleilla juttelin Turun Sarjakuvakaupan ja Zum Teufel -kustantamon pääjehu Petteri Ojan kanssa mahdollisista arvioitavista sarjakuvista. Totesin sitten, että edellinen lukemani Altan, muutama vuosi sitten ilmestynyt Ada viidakossa, ei ollut minuun makuuni. Sen jatko-osaa, Ada Macaossa -kirjaa, en sitten viitsinyt edes lukea. Petteri, ikuinen optimisti, totesi siihen että “kokeile jos Altan maistuisi ilman Adaa”. Maailma tarvitsee toisia mahdollisuuksia, ja ihmisiä jotka ovat valmiita niitä antamaan. Siispä hän lykkäsi käteeni uusimman suomennetun Altanin, historiaa irvailevasti tulkitsevan Kolumbus – Erään haahuilijan tragedian. Joten nyt kiitän tästä mahdollisuudesta toteamalla, että ei lähde edelleenkään. Altanin kyyninen satiiri on minun silmääni epähauskaa ja tasapaksua. Siitä puuttuvat aksentit ja punchlinet ja kuvitus tappaa loputkin mahdolliset nyanssit. Ensimmäiseen Altaniin suhtauduin vielä kunnioittavan uteliaasti, mutta nyt en oikein jaksa enää sitäkään.
Jos Ada-sarjakuvat olivat katsauksia 1900-lukulaiseen kolonialismiin, niin Kolumbus tarkastelee saman ilmiön alkuaikoja. Opportunistinen tumpelo Kolumbus syntyy ankeisiin olosuhteisiin mutta onnistuu lieroilemaan itsensä valtaapitävien lähettyville ja puhumaan itselleen kolmen laivan retkikunnan läntisen Intian-reitin etsimistä varten. Tarina kulkee suurimman osan tarinaa yhtä aikaa kahdessa ajassa, joista toinen seuraa retkikunnan seilaamista Atlantilla, ja toinen puolestaan sattumia, joiden avulla Kolumbus pystyi matkan järjestämään. Kun retki sitten saapuu perille, siirtyy fokus vain törppöjen sekoiluun paikallisten alkuperäiskansalaisten kanssa. Altanin näkökulma on säälimätön. Kolumbus ja hänen kätyrinsä ovat kaikki täysin pihalla ja ainoastaan tuurilla asioita saavuttavia höyryjyriä, jotka jättävät jälkeensä vain tuhoa. Täydellinen välinpitämättömyys ympäristöä ja kanssaihmisiä kohtaan on hyvin tuttua Ada-tarinoita lukeneille.
Sinänsä ainakin näiden teosten perusteella voi siis sanoa, että Altan on johdonmukainen aihevalinnoissaan ja näkökulmissaan, sekä myöskin tyylillisesti. Päähenkilön ja vuosisadan vaihtuminen ovat lopulta täysin kosmeettisia seikkoja. Jos Adat ovat osuneet omaan huumorihermoon, niin luulenpa Kolumbuksenkin sinne aika hyvin kolahtavan. Jos taas jo niitä lukiessa pohdiskeli, että oma aika olisi paremmin käytetty jonkin toisen sarjakuvan parissa, Kolumbus varmaan vain vahvistaa sitä tunnetta. Ivaava näkökulma valkoiseen itsekeskeisyyteen on sinänsä erittäin herkullinen lähtökohta, ja siksi näistä haluaisin pitää enemmän kuin pidän, mutta kun näkee itse lähinnä ärsyttäviä ominaisuuksia, niin minkäs teet.
Minulle suurin ongelma Altanin tuotannossa on sen varmasti täysin tietoisesti tuotettu innoton rytmi. Ruudut ovat supertäynnä tavaraa, viiva on kaoottista, dialogi toimitetaan ilmeiden värähtämättä ja Altanin oma kommenttiraita kulkee ruutujen alla antamassa lausuntoja tapahtumista. Mutta missään ei oikein ole aksentteja. Vitsejä on paljon, mutta ne eivät ole oivaltavia tai hauskoja.Toistot turruttavat lukijan, eivätkä muuta läppiä sen hauskemmiksi. Ruutujen yksityiskohdat eivät ole riemastuttavia vaan työläitä. Kyyninen yleisasenne, joka sarjakuvan ominaistyyliä leimaa, heijastuu myös siihen, ettei mistään saa ilahtua tai innostua, ja se välittyy lukukokemukseenkin. Huumorisarjakuvaksi Kolumbuksen lukeminen on kummallisen raskassoutuista hommaa. Varmaan Altan on jonkun mielestä hauska kaveri, jonka mielenliikkeitä on kiinnostavaa seurata, ei näitä kirjoja olisi varmaan muuten jo kolmea suomennettu. Itselläni fiilis on rehellisesti sanottuna aika tavalla eri.
Tietyllä tavalla on aika sääli, että kirjan prologiosuus on loppukirjasta poiketen väritetty. Kun värisivu ensimmäistä kertaa aukesi silmien eteen, innostuin hetkellisesti. Ehkäpä värit olisivat se juttu, joka toisi Altaniin tarttumapintaa, herättäisi maailman eloon ja saisi kiinnostumaan taiteilijan sanottavasta? Ehkä niin olisi voinut ollakin, mutta kun matto vetäistiin itse tarinan alkaessa alta ja värit laitettiin takaisin työpöydän laatikkoon lopputarinan ajaksi, oli pettymys sitä suurempi. Tässä olisi ollut mahdollisuus ilahtua ja löytää jotain uutta, mutta ei kivoja asioita meille. Sitä tympeämmältä tarinan tankkaaminen sitten saattoi tuntua.
No, ei tämä nyt mikään läpipaska sarjis kuitenkaan ole. Altanin tyyli on erittäin uniikki, tunnistettava ja tinkimätön, eli ei tekijää voi näkemyksen puutteesta syyttää. Eipähän vain ole minun makuuni yhtään, enkä viitsi sitä nyt yrittää pehmitellä sen enempää. Sinänsä minun näkökulmastani on lähes ironista, että kaikista tämän maan sarjisaktiivien intohimojulkaisuprojekteista juuri Altan on sitten se, joka on löytänyt yleisönsä vähintään kolmen kirjan arvoisesti. Mutta hei, ehkäpä voin löytää ilon sitä kautta, että mitä ilmeisimmin näistä sarjakuvista ovat kuitenkin monet nauttineet, jopa siinä määrin että ovat niitä omalla rahallaan ostaneet. Onneksi olkoon, te siunatut! Ensi kerralla parempi tuuri, me muut.
Arvosana: 52/100
Kolumbus – Erään haahuilijan tragedia
Francisco Tulio Altan, käsikirjoitus ja kuvitus
88 sivua, tuntuu kuin 350
Zum Teufel / Täysi Käsi / Asema Kustannus
Hinta Suomessa 23-25 €
Sarjakuva kaupan
Hyllyy 