Arvio: I Know What I Am – The Life and Times of Artemisia Gentileschi

Lukiessani barokkimaalari Artemisia Gentileschin erittäin yksityiskohtaista sarjiselämäkertaa mielessäni pyöri Lapinlahden Lintujen sketsi “Vittuilupuhelin”. Ai että mitenkä? No, reilu puoli vuotta sitten luin toisen naistaiteilijoista kertovan sarjakuvan, Reetta Niemensivun Maalarisiskot. Sen kohdalla olo jäi sellaiseksi, että hieman raskaamman sarjan taideanalyysi olisi maistunut. Vittuilupuhelimessa Mikko Kivinen kysyy puhelimeen soittavalta Markku Toikalta, haluaako tämä normaalia, keskirankkaa vai rankkaa vittuilua, ja kun Toikka toivoo raskasta, huutaa Kivinen puhelimeen “AI SINÄ HALUAT RASKAAN?!”. Vähän samanlainen olo tuli kun tankkasi I Know What I Amia. Sarjisjumalat kuulivat ajatukseni edelliskerralta ja totesivat “AI SINÄ HALUAT RASKAAN?!”. Gina Siciliano on nimittäin tehnyt taidehistoriasarjiksen, jossa on substanssia toisellekin jalalle.

Artemisia Gentileschi oli 1600-luvulla vaikuttanut taiteilija, joka murtautui läpi lukuisista sukupuoliperustaisista rajoituksista. Hän oli yksi aikansa arvostetuimpia taiteilijoita, ensimmäinen Firenzen taideakatemian jäseneksi hyväksytty nainen (ja ainoana 200 vuoden ajan pysynyt), itsensä työllään elättänyt yksinhuoltaja, seksuaaliväkivallan selviytyjä ja hyökkääjänsä oikeudenkäynnissä voittanut pioneeri. I Know What I Am käy seikkaperäisesti läpi paitsi Gentileschin elämän, myös yhteiskunnan jossa hän eli. Historian, politiikan ja taidesuuntausten läpikäynti on valtavan yksityiskohtaista, välillä jopa puuduttavaa. Mutta ainakaan yhtään kiveä ei jätetä kääntämättä, kun Siciliano piirtää kuvan 1600-luvun katolisesta Italiasta.

Gentileschi oli tyyliltään saman aikakauden nopean mutta tulikuuman tähdenlennon, Caravaggion perillisiä. Caravaggiosta ja hänen raivokkaasta elämästäänhän on blogissa aiemmin luettu pariinkin otteeseen. Lyhyeen päättyneen uransa aikana hän ehti juurruttaa italialaiseen taiteeseen vahvojen kontrastien ja valon ja pimeyden vastakkainasettelun, chiaroscuron perinteen, jota Gentileschi jatkoi ja jalosti edelleen uransa aikana värikkäämpään suuntaan. Hänen töissään on jälkikäteen nähty myös feministisiä näkökulmia, joissa naishahmot ovat aktiivisia toimijoita, inhimillisiä kokijoita ja ylipäätään kokonaisia ihmisiä. Lisäksi Gentileschi tunnettiin naisvartalon taitavana kuvaajana – tuohon aikaan kun kirkon tiukan kontrollin vuoksi esimerkiksi alastonmallien avulla maalaaminen ei ollut soveliasta, niin miesvaltaisella alalla oli tekemisessään tiettyjä sokeita pisteitä.

Siciliano kattaa sarjakuvassa näitä kaikkia osa-alueita Gentileschin taiteesta perinpohjaisesti. Tärkeimmäksi näkökulmaksi nousee kuitenkin Gentileschin nuorena kokema seksuaalinen väkivalta ja siitä selviäminen. Taiteilijakollega Agostino Tassi raiskasi nuoren Gentileschin ja lupasi tämän jälkeen naida tämän. Gentileschi siis aloitti Tassin kanssa myöhemmin myös suostumuksellisen suhteen, mutta kun kävi ilmi, että Tassi olikin jo naimisissa eikä täten voinut pitää sanaansa Gentileschille, hän haastoi Tassin yhdessä isänsä kanssa oikeuteen. Sicilianon sarjakuva jakautuu kolmeen lukuun, joista keskimmäinen on pyhitetty kokonaan oikeudenkäynnille. Siciliano kertaa todistajanlausunnot säilyneiden dokumenttien mukaan sanatarkasti, mikä on toisaalta uuvuttavaa puhuvien päiden lukemista, mutta toisaalta havainnollistaa sen, miten ohuissa kantimissa oikeus on noihin aikoihin ollut, kun todistajanlausuntojen uskottavuutta on arvioitu täysin sattumanvaraisesti. Alempien luokkien edustajien ollessa kyseessä todistajia jopa kidutettiin ihan vain sen varmistamiseksi, pysyykö lausunto samana myös silloin. Oikeudenkäyntiin saadan kyllä jännitteitä, mutta jotenkin tuntuu siltä, että kerronnan kuljettamisen näkökulmasta muitakin ratkaisuja olisi voinut tehdä.

Kirjan kaksi muuta lukua keskittyvät enemmän Gentileschin uraan. Ensimmäisessä luvussa hän ottaa ensiaskelensa isänsä (myös taiteilija) Orazio Gentileschin ohjauksessa ja hankkii kannuksiaan Roomassa. Kolmas luku kattaa pisimmän ajanjakson ja on myös melkoista tankattavaa, kun Artemisia muuttaa Roomasta Firenzeen, Firenzestä Roomaan, Roomasta Venetsiaan, Venetsiasta Napoliin, Napolista Englantiin ja Englannista Napoliin. Samalla hän saa ja menettää useita lapsia, kamppailee toimeentulostaan ja verkostoituu taidepiireissä. Nimiä ja naamoja marssitetaan sivuilla siihen tahtiin, että jossain kohtaa täytyi vain antaa periksi muistamisen kanssa, ja hyväksyä se että 15 keskeisimmän hahmon ulkopuolella on sitten vain keskiaikaista italialaista massaa. Siciliano pyrkii antamaan hahmoille tunnistettavia piirteitä, mutta ihan kovin monia viiksien muotoja minä en jaksa aivoihin tallentaa tällaisen kirjan luettavuutta varten.

Kuvitus on I Know What I Amissa monella tapaa oudon kaksijakoista. Siciliano tekee erittäin yksityiskohtaista jälkeä, jossa on tutkittavaa pitkiksi ajoiksi, mutta hänen hahmonsa ovat mittasuhteiltaan ja liikeradoiltaan usein kankeita. Kirjaan toisinnetut taideteokset (joita on PALJON) on jäljennetty erittäin huolella ja lukijaystävällisesti, mutta värien puuttuminen on lähes käsittämätön ratkaisu, etenkin kun puhutaan taiteilijasta, jolle värit olivat merkittävä osa ilmaisua, ja väreihin keskitytään teksteissäkin paljon. Tarina tuo barokin ajan Italian elävästi lukijan tykö, mutta välillä tekstimuurit ovat sivuilla sellaisia, että lukemisen flow meinaa rikkoutua kun tankkaa taas montako Giuseppea, Giacomoa ja Giovannia tähän juttuun nyt sekaantuikaan.

Kirjan lopusta löytyvät luonnollisesti myös armottoman yksityiskohtaiset lähdeviitteet. Siciliano perustelee jokaisen kirjassa tekemänsä tulkinnan ja tarjoaa täten läpinäkyvyyttä tekoprosessiin. Yksi viitteistä nousevia kiinnostavimpia näkökulmia onkin se, miten Gentileschistä tehdyssä tutkimuksessa ja kirjallisuudessa on ollut havaittavissa myöhempien ajatussuuntausten pakottamista hänen elämäntarinaansa. Tämä oli sama ilmiö, josta hieman puhuin Maalarisiskojen kohdalla – onko menneisyyden tulkitseminen nykyisyyden linssin läpi jotenkin kyseenalaista toimintaa? Pidän kiinni aiemmasta väitteestäni, että menneisyys on aina nykyisyyden läpi tulkittua, eikä täysin neutraalin kuvan saavuttaminen ole mahdollistakaan. Samahan nähdään kirjan tarinassa siinä, miten Gentileschi onnistui taiteellaan esittelemään uusia näkökulmia kertaalleen jo vakiintuneisiin raamatullisiin aiheisiin. Silti, mitä akateemisempaa materiaalia tuotetaan, sitä tärkeämpää on pyrkiä erottamaan oma tulkinta ja todelliset tapahtumat toisistaan. Uudet näkökulmat menneeseen vain rikastavat ymmärrystämme historiasta, mutta ainoita hyväksyttyjä totuuksia niistä ei saa tulla.

Kun kirjan saavutuksia ja puutteita ynnää lopulta yhteen, on ihan selvää että loppusaldo jää selvästi positiivisen puolelle. Tällainen armottoman yksityiskohtainen kairaaminen kutkuttaa jotenkin minun mielenlaatuani. Voin hyvin kuvitella, että monelle lukijalle I Know What I Am voi tuntua enemmän läksyiltä tai työnteolta kuin rennolta sarjistelulta, mutta mitä sitten. Aivojen narikkaan laittaminen on ihmeellinen mantra, jota nykyään saa toistella täysin kritiikittä. Ei aina tarvitse laittaa aivoja narikkaan, ei edes usein. Usein on ihan hyvä vähän käyttää aivojaan. Eivät ne siitä kulu. I Know What I Am ei päästä lukijaa helpolla eikä ole täydellinen, mutta palkitseva luettava se on ehdottomasti. Taidehistoriasarjis edelleen yksi parhaista sarjisgenreistä.

PS. Jälleen on ihailtava myös fyysisen julkaisun upeutta. Poikkeuksellinen sivukoko ja kultayksityiskohdat kansissa henkivät juuri oikeanlaista barokkihenkeä. Ihana esine tämäkin!

Arvosana: 78/100

I Know What I Am – The Life and Times of Artemisia Gentileschi
Gina Siciliano, käsikirjoitus ja kuvitus
280 sivua
Fantagraphics
Hinta Suomessa 31-42 €


Sarjakuva kaupan

Turun Sarjakuvakauppa ​

Advertisement

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s