Arvio: Porno sijainen – Sarjakuvia työelämästä

Uhhuh, en ollut aivan valmistautunut siihen, että sarjakuvan lukemisesta tulee jopa vähän fyysisesti ikävä fiilis. Niin kuitenkin kävi Riika Ruottisen kolme vuotta sitten ilmestyneen Porno sijainen – Sarjakuvia työelämästä -teoksen kanssa. Ikävä fiilis ei siis ole indikaattori sarjakuvan huonoudesta, vaan päinvastoin sen vaikuttavuudesta. Monta vuotta opettajansijaisuuksia tehneen Ruottisen kuvaukset kaikkein inhottavimmista kokemuksistaan ovat niin sydämeenkäyviä, että niitä lukiessa olokin muuttuu inhottavaksi. En tiedä, olisiko kokemus ollut yhtä vahva ilman omastakin tuttavapiiristä löytyviä alan ammattilaisia, joiden tarinoiden perusteella Ruottisen kokemuksia on helppo uskoa. Toki täytyy muistaa, että teoksen pointti ei ole antaa kattavaa kuvaa koko opetuslaitoksen tilasta, vaan nostaa näkyviin yleisesti tiedossa olevia epäkohtia. Mutta ei Porno sijainen kyllä kovin optimistiseksi mieltä koululaitoksen tilasta saa.

Välimainos: Diggaatko meiningistä? Haluatko varmistaa että saat kaikki päivitykset blogista? Tilaa Hyllyyn uutiskirje!

Teos alkaa Ruottisen johdantosanoilla, joissa sävy on lähes epäuskoinen. Käy ilmi, että Ruottinen on jättänyt sijaisuuksien tekemisen taakseen, mutta se ei poista elämästä sitä tosiasiaa, että ihmisten elämä järjestyy työn ympärille, ja työelämässä hyväksytään ihmisten käsittämätöntä kohtelua. Ruottinen tuntuu lähes huutavan lukijalle, että EI VOI OLLA NIIN ETTÄ VAIN MINÄ NÄEN TÄMÄN. Alkusanojen jälkeen todistusaineistoa aletaan tarjoilla. Ruottinen kertaa kokemuksiaan lyhyiden episodien muodossa, jotka järjestyvät jokseenkin kronologisesti. Parista pidemmästä työpätkästä on useampia tarinoita, lyhyemmistä mahdollisesti vain sivu tai kaksi. Jutut käsittelevät sitä, miten raskasta on kerta toisensa jälkeen ilmestyä uuteen paikkaan, yrittää keskittyä töihinsä haastavissa ympäristöissä, miten julmia voivat halutessaan olla niin oppilaat kuin kollegatkin, millaista on yrittää juurtua yhteisöihin vain tullakseen siirretyksi sivuun. Tarinat herättävät lukijassa epätoivoista raivoa siitä, miten tilanne on tällainen ja miten sille ei itse voi tehdä yhtikäs mitään.

Tarinoiden väleihin on lisätty myös kollaasihengessä muita materiaaleja, kuten skannaus oppilaan palauttamasta koulutehtävästä, jossa vastaukseksi on kirjoitettu kirjan nimen selittävä “Porno sijainen, vitun isot tissit”, sekä muita mieltä samalla tavalla ylentäviä muistoesineitä Ruottisen entisen uran varrelta. Lyhyistä tuokiokuvista ja kollaaseista huolimatta Porno sijainen on silti selkeästi sarjakuvaromaani. Se ei ole kokoelma, eikä yksittäisten tarinoiden julkaisemisessa kirjan kehyksen ulkopuolella olisi kauheasti pointtia. Silloin lopputulos olisi vain julman ankea lyhyt tarina ilman kontekstia. Koko teoksen kontekstissa tarinoilla on kuitenkin pointti, ja kirja muodostaa myös selkeän narratiivin. Aikanaan irrallisista kokemuksista muodostuu lopulta looginen kokonaisuus, joka tarjoaa lukijalle onneksi hieman muutakin kuin pelkkää pahaa mieltä. Ei paljon, mutta jotain kuitenkin.

Surullisin aspekti kirjassa tiivistynee sen alaotsikkoon “sarjakuvia työelämästä”. Itsekin olen ollut työelämässä jo hyvän tovin, mutta mitään vastaavaa en ole koskaan kokenut. Ja jos kokisin, niin en tiedä mitä tekisin. Omissa sisäsiisteissä toimistohommissani olen tottunut varsin hyvälle sen suhteen, millaisissa oloissa töitä saa tehdä ja miten saa odottaa tulevansa kohdelluksi. Aluksi meinasin kommentoida sitä, että osuvampi vaihtoehto alaotsikolle olisi ollut “tarinoita kouluelämästä” tai jotain sellaista, koska not all työelämät. Mutta sitten tajusin, että olisi sekin aika tympeä rajaus, ja vähättelisi ongelmaa. Jos jonkun työelämä on kuvatun kaltaista, pitäisi sen korjaamisen olla kaikkien agendalla. Jokaiseen ammattiin kuuluu lieveilmiöitä – huonokäytöksisiä teinejä koulusta ei liene mahdollista poistaa, mutta ikkunattomissa homeluukuissa työskentely ja kahden kerroksen arvoasteikot työntekijöiden joukossa eivät kyllä kuulu oikeasti minnekään.

Työelämän pitäisi päinvastoin muuttua inklusiivisemmaksi, ei yhä harvemmille sopivaksi. Pornon sijaisen tarinoista käy ilmi, että Ruottisen kertojahahmo on myös melko herkkä ja reagoi asioihin usein voimakkaasti, mitä läheskään kaikissa työyhteisöissä ei osata käsitellä. Sama näkyy myös kuvituksessa. Ruottisen lähes naivistinen tyyli ei jatkuvasti ole ilmeikkäintä tai eläväisintä mahdollista, mutta se kuvastaa erinomaisen kirpaisevasti sitä, miten ihminen pienentyy jatkuvasta piikittelystä ja kaltoinkohtelusta. Kuinka kirjan päähenkilö tuntuu välillä ikään kuin katoavan tilanteisiin, vaikka on niiden keskiössä. Empatia hahmoa kohtaan on valtaisaa, kun haluaisi vain antaa toisen kukoistaa ja tuoda parhaat puolet itsestään esiin, mutta ympäristöt lannistavat moisen käytöksen heti alkuunsa. Se on Pornon sijaisen traagisin osa-alue.

Porno sijainen on tyylilajiltaan omaelämäkerrallinen, mutta samalla lähes dokumentaarinen. Näiden kahden ero minun päässäni on siinä, että omaelämäkerrallisuudessa arkisesta ja henkilökohtaisesta etsitään tapaa tehdä merkityksellistä, mutta dokumentaarisuudessa on aikakautta ja yhteiskuntaa laajemmin kommentoiva taso. Ja joo, ei ole aivan aukoton logiikka mutta tarpeeksi hyvä päänsisäiseen luokitteluuni. Porno sijainen ei ole ensisijaisesti kertomus Riika Ruottisesta sijaisopettajana, vaan siitä, millaiseksi koulutusjärjestelmä on Suomessa ajautunut, ja millaisia valuvikoja siitä löytyy, ja ennen kaikkea, millaisia inhimillisiä seurauksia kaikella tällä on. Toki täytyy ottaa huomioon, että kokemuksia systeemistä on varmasti yhtä monta kuin on kokijoitakin, mutta Ruottinen kertoo Pornossa sijaisessa oman näkökulmansa vakuuttavasti ja monipuolisesti. Eikä minun tosiaan ole kauhean pitkään monelle opettajatuttavalleni yleensä tarvinnut jutella, että samankaltaisia kokemuksia alkaa sieltäkin nousta esiin. Porno sijainen on niin sanotusti yhden asian sarjakuva, eikä haluakaan olla muuta. Se argumentoi asiansa puolesta vakuuttavasti, ja sen käyttämät työkalut ovat kyseiseen argumentointiin riittävät. Luulen, että se on tässä tapauksessa juuri se, mitä sarjiksella on haluttu saavuttaa.

Arvosana: 75/100

Porno sijainen – Tarinoita työelämästä
Riika Ruottinen, käsikirjoitus ja kuvitus
160 sivua
Pokuto
Hinta Suomessa 20-25 €

Sarjakuva kaupan

Turun Sarjakuvakauppa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s