Arvio: The Apex Treasury of Underground Comix / The Best of Bijou Funnies – Kurkistus kapeaan ikkunaan undergroundin kulta-ajalla

Ei siitä niin kamalan kauaa ole, kun viimeksi lueskelin Robert Crumbia ja pohdiskelin samalla ääneen sitä, miten arvostettuun tekijään pitäisi suhtautua tapauksessa, jossa kaikki sarjakuvien materiaali ei välttämättä ole vanhentunut erityisen hyvin. Lisää lihaa pohdiskeluluiden ympärille tarjoaa tämä erikoisesti taitettu tuplateos underground-sarjakuvan alkuajoilta. Kirjan toisesta päästä aloittaen tarjolla on underground-sarjakuvan tunnettujen tekijöiden töitä The Apex Treasury of Underground Comix -nimen alla, toisesta päästä aloittaen taas keskitytään Chicagon alueella operoineen Bijou Funnies -lehden parhaisiin paloihin. Aikakausi on molemmissa puoliskoissa hyvin rajallinen, noin vuosien 1969 ja 1974 väliin sijoittuva undergroundin ensimmäisen aallon kultakausi. Tämän ymmärtää, kun tarkistaa kirjan ilmestymisvuoden, joka on Apex Treasuryllä 1974 ja Bijou Funniesilla 1975. On tietyllä tavalla hauskaa lukea tällaista retrospektiivistä kokoelmaa samalla tiedostaen, että tekohetkellä undergroundin ensiaskeleet olivat vielä hyvinkin pitkälti kesken. Toisaalta tiivis aikaväli sallii sen, että kirjat ovat nimenomaan kurkistusikkuna tiettyyn aikaan, jota on ehkä helpompi täältä minun sohvaltani täten arvioida ja ymmärtää.

Robert Crumb räyhäämässä feministeille tuntuu vähintään yhtä paljon Crumbin itsensä kuin feministienkin piikittelyltä

Undergroundin alkuvaiheista lienee monenlaisia tulkintoja: Teksasissa julkaistiin joitain zinejä ja Gilbert Shelton aloitti Wonder Wart-Hog -sarjansa jo vuosikymmenen alkupuoliskolla, mutta varsinainen kustannustoiminta katsotaan usein käynnistyneeksi Robert Crumbin ja Don Donahuen maailmaan saattaman Zap Comix -lehden ensimmäisestä numerosta vuonna 1968. Heidän vaikutusalueensa oli San Francisco, josta kuvia kumartelemattomien underground-julkaisujen voittokulku alkoi. Apex Treasury keskittyy taiteilija kerrallaan nostamaan tuon ajan suuria nimiä. Jokainen saa yhden sivun lyhyen esittelytekstin ja sen jälkeen merkittävyytensä perusteella 20-50 sivua sarjakuvatilaa. Crumb on luonnollisesti ensimmäinen, isoimman tilan käyttäjä. Näytteissä esiintyvät hänen tunnetut hahmonsa Mr. Natural, Whiteman (itse asiassa samalla jeti-tarinalla, joka oli suomennettuna myös Pilajuttuja ja piirroksia -kokoelmassa), sekä Crumb itse, hän kun tykkäsi kommentoida sarjakuviensa ympärillä käytävää keskustelua myös sarjakuvahahmona. Crumbin jälkeen vuoron saa Art Spiegelman, jolta mukana on 70-luvulla ilmestynyt lyhyt Maus-katkelma, useita vuosia ennen kuin itse päätarina alkoi ilmestyä (ja sama pätkä, joka paria vuotta myöhemmin julkaistii. Spiegelmanilla on kuitenkin onneksi kirjassa myös muita lyhäreitä, joiden erittäin avantgardistinen meininki on hyvinkin kiinnostavaa.

Bill Griffith

Seuraavat taiteilijat ovat Gilbert Shelton, Justin Green, Willy Murphy, Bill Griffith, Kim Deitch, Spain Rodriguez, Bobby London, Shary Flenniken ja Jay Lynch. Mukana on arvatenkin monenlaatuista tavaraa. Parhaimmillaan sarjakuvat ovat taiteellisesti oivaltavia, hyvin omaleimaisia ja viihdyttävän rienaavia, huonoimmillaan vain väsynyttä rasistista southparkeilua, jossa vittuillaan joka suuntaan ilman muuta motiivia kuin oman nokkeluuden esittely. Tuo virke on yhtä lailla totta myös Bijou Funnies -kokoelman osalta, jossa matskua ei ole jaettu taiteilijoiden mukaan, vaan parhaita tarinoita varhaisista Bijou-lehdistä kuratoiden. Hauska yksityiskohta on, että kirjan ilmestymisaikaan Bijouta kutsuttiin kirjassa edelleen aktiiviseksi julkaisuksi (sen ilmestymistahti oli sattumanvarainen, joten numeroiden välillä saattoi kestää pitkiäkin aikoja) ja kirjan tarkoitus oli kerätä “alkupään numeroiden” sisältöä fanien saataville. Lopulta kaikki lehden kahdeksan numeroa olivat tuolloin jo ilmestyneet, eikä lisää saatu koskaan.

Kim Deitch

Bijou Funniesin pääpuuhari oli jo kirjan toisellakin puolella esitelty Jay Lynch. Vaikka Bijou toimi Chicagon alueella, oli sillä yhteyksiä myös länsirannikolle, sillä Crumb, Spiegelman, Shelton, Deitch ja Green käyvät tälläkin puolella väläyttelemässä taitojaan. Bijou-kokoelman muut tekijät ovat Skip Williamson, Jay Kinney, Rory Hayes, James Osborne, Dan Clyne ja Evert Geradts. Biografioita lukemalla käy ilmi, että kuten niin moni muukin alakulttuuri, oli tämäkin alkuvaiheessaan vahvasti nuoren valkoisen miehen pelikenttä. Shary Flenniken on ainoa kirjan naistaiteilija, vaikka naisilla oli lusikkansa sopassa undergroundin alkuajoista lähtien. Tästä kirjasta sitä ei kuitenkaan voisi päätellä. Ja johtaahan tämä siihen, että jokainen nuorista, ummehtuneita ideoita haastavista kapinallisista haastaa niitä hyvin samalla tavalla. Rasistiset stereotypiat toistuvat melkein jokaisen tekijän tuotoksissa samanlaisina, samat tissiteline-naiset ovat osa lähes kaikkien kerrontakikkoja. Näkökulmia undergroundissa on näiden kahden kirjan perusteella vain yksi. Lukiessa minulla pyöri päässä stand-up-koomikko Hannah Gadsbyn Picasso-puhe. Kubismin tarkoitus oli näyttää kohteestaan kaikki puolet, mutta Picasson harha oli kuvitella, että hän yksin pystyisi kaikki nuo puolet löytämään ja esittämään. Tilkkasen samanlainen fiilis tulee 70-luvun undergroundista.

Shary Flenniken

Parhaimmillaan vanha underground on nykynäkökulmasta silloin, kun se uskaltaa vaatia itseltäänkin hieman enemmän. Kun tarkoitus ei ole vain oksentaa turhautumisia paperille välittämättä paskaakaan, vaan kun luova vapaus valjastetaan kokeilemaan, mitä kaikkea voisikaan syntyä, jos tekijä haastaa itseään. Tuossa ajassa perseilymateriaalin tuottaminen on varmasti ollut pelotonta ja tarpeellista, mutta se on itsessään vain alkusysäys kiinnostavan ja ennakkoluulottoman sarjakuvan maailmaan. En väheksy näiden kirjojen tarinoita tai tekijöitä, mutta kiinnostavinta on silti nähdä, mitä kaiken tämän jälkeen tapahtui. Siitä taidosta ja visiosta on teosten sivuilla aivan tarpeeksi monta esimerkkiä.

Art Spiegelman

Arvosana: 73/100

The Apex Treasury of Underground Comix / The Best of Bijou Funnies
Robert Crumb, Art Spiegelman, Gilbert Shelton, Kim Deitch, Justin Green, Willy Murphy, Bill Griffith, Spain Rodriguez, Bobby London, Shary Flenniken, Jay Lynch, Skip Williamson, Jay Kinney, Rory Hayes, James Osborne, Dan Clyne & Evert Geradts, käsikirjoitus ja kuvitus
320 sivua
Omnibus Press
Hinta Suomessa alkaen 25 €, saatavuus kehno

Sarjakuva kaupan

Yksi kappale divarissa

Jay Lynch
Peak underground. Vasemmalla Rory Hayesin absurdi hassuttelutarina suolakeksistä, oikealla Jay Lynch lähestulkoon vihjaa, että alaikäisiin sekaantuminen on viettelevien alaikäisten syytä.
Skip Williamson

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s