Arvio: Kersantti Napalm – Barracuda

Otetaanpas pieni tauko vuosikymmenten takaisesta pulp-matskusta ja tsekataan välillä uunituoretta pulp-matskua. Kersantti Napalm on esiintynyt blogissa kerran aiemminkin, mutta silloin testailtiin lyhäreitä, ja nyt on tarjolla ihan oikea pitkä seikkailu. Pienenä muistinvirkistyksenä, Kersantti Napalmhan on siis supisuomalainen tulkinta GI Joe -ja supersankarihenkisestä amerikkalaisesta sarjakuvaperinteestä. Barracuda on jonkinlainen yhdistelmä agenttiseikkailua, takaumajaksoja ja perinteistä Napalm-paahtoa eli loputtomia tappelukohtauksia. Tarinasta vastaavat hahmon 30 vuotta sitten luonut Vesa Vitikainen ja alkuaskeleilta saakka tarinoita kuvittanut Markus Tuppurainen. Barracuda on ehkä yllättävänkin vähän kieli poskessa tehty agenttimättö, mikä saa toisaalta lukijan kaipaamaan myös hieman enemmän.

Barracuda on Kersantti Napalmin arkkivihollinen, vuosikymmenten saatossa useasti kuolleeksi luultu mysteeri, joka pulpahtaa aina uudelleen esiin. Tarinoissa hän on esiintynyt ensimmäisen kerran 2018, mutta Napalmin maailmassa jäljet johtavat aina Vietnamin sotaan. Nyt terrori-iskun jälkimainingeissa raunioista kaivetaan ruumis, joka vaikuttaa Barracudalta. Mutta onko kyseessä oikea Barracuda, ja kuka hän oikeastaan on? Tätä albumi keskittyy selvittämään, niin PAF:n (Patriot American Force, Napalmin työnantaja) agenttien keskinäisillä keskusteluilla kuin menneiden Barracuda-kohtaamisten muisteluillakin. Juoni tuntuu samaan aikaan aika ohkaiselta ja tarpeettoman suhmuraiselta. Se voi kyllä hyvinkin olla supersankarisarjisten perinteen mukaista, mutta tarkoituksenmukaisuudesta en ole aivan yhtä varma.

Napalm itse on edelleen aika tyhjä astia, ilmeetön lihaskimppu ilman persoonaa. Hänessä ei ole kauheasti mitään kiinnostavaa, paitsi se, että hän toimii porttina militanttiin patrioottitodellisuuteen, jossa seikkailut tapahtuvat, ja houkuttelee ympärilleen överit sivuhahmot, joiden kanssa tekijät selvästi pääsevät pitämään hauskaa. Tällaisia ovat vaikkapa agenttikollegat DC Washington ja Erikoisagentti Käsittelijä tai vuosien varrella kohdatut sankarit Cuba Libre ja Vänrikki Kanada. Hahmot ovat tarinan suola, sen näkee jo alkuun lätkäistyistä lyhyistä esittelyistä. Myös Barracudan mysteerihahmosta otetaan ilo irti heti alusta lähtien. Hahmon ulkoasu ja uhkaavuus toivat ensimmäiseksi mieleen Hellboy-leffasta tutun kuolemattoman natsininja Karl Rupert Kroenenin, mutta en tiedä, onko yhteyttä ollut koskaan olemassa muualla kuin minun mielessäni.

Välimainos: Diggaatko meiningistä? Haluatko varmistaa että saat kaikki päivitykset blogista? Tilaa Hyllyyn uutiskirje!

Barracuda-tarinan huumori tulee pitkälti absurdista rakenteesta. Hahmot selittävät toisilleen muistojaan aina surrealismiin asti, ovesta astelee sisään randomtyyppi jolla on juuri oikea tiedonpalanen juonen edistämiseen, ja kaikki mukana olevat henkilöt liittyvät Barracudaan kuin sattumalta. Hiljalleen vyyhti tihenee kohti loppua, mutta sitten käy jotain, ja rehellisesti sanottuna en lopulta tajunnut, mitä albumissa oikein tapahtui. Ei sillä varmasti paljon väliäkään ole, mutta tämä oli yksi niitä kohtia, joissa tarinaa edistettiin ensin huolella rakennellen, ja lopulta vain käsittämätön kaikenselitys sivuille roiskaisten. Ihan kuin olisi tajuttu, että ei saakeli, tässähän on neljä sivua jäljellä ja kaikki vielä levällään.

Kuvituspuolella Kersantti Napalm on hyvin selkeäviivainen ja helppolukuinen. Iso sivukoko sallii komean toiminnan esittämisen, mutta sen kautta tulin myös kiinnittäneeni kiusallisen paljon huomiota siihen, miten vähän ruuduissa on täytettä. Ymmärrän toki, että kun hommaa tehdään vapaaehtoisvoimin ilman suuria budjetteja, ei välttämättä ole houkuttelevaa käyttää sivuun päiväkaupalla aikaa yksityiskohtia sihertäen. Mutta nykyisellään Kersantti Napalm tuntuu hieman liian pelkistetyltä valitsemaansa tyylilajiin. Jenkki-mainstreamissa yksityiskohtiin on tavattu panostaa, nyt Kersantti Napalmin sivut näyttävät hieman tyhjiltä. Ratkaisu voisi olla mahdollisesti myös painokoon pienentäminen, tällöin sivulle tulevan tavaran määrä voisi olla paremmin tasapainossa.

Tässä mielessä Barracudan kunnianhimo sai minut odottamaan hieman enemmän. Ei kuitenkaan pidä kuvitella, että uusin Napalm-seikkailu olisi ajanhukkaa. Siellä on useita hienoja hetkiä, kuten kymmenen tuntia zombien hakkausta, sekä loistava repliikki “minulla on valokuvamuisti, muistan kaikki valokuvat”. Vastaavat kultahippuset tulevat sarjakuvassa yllättäen ja herättävät spontaaneja hörähdyksiä, vaikkei yleisfiilis mikään farssi olekaan. Jos suoraviivainen mutta ihmeen sykkyräinen toimintasarjis, överit mätöt ja jatkuvat silmäniskut sarjisfanien suuntaan ovat sinun hilloasi, Kersantti Napalm – Barracuda on varsin kohtuuhintainen nautinto. Ei tästä oikein paha mieli voi jäädä, hämmentynyt korkeintaan.

Arvosana: 63/100

Kersantti Napalm – Barracuda
Vesa Vitikainen, käsikirjoitus – Markus Tuppurainen, kuvitus
64 sivua
Story House Egmont
Hinta Suomessa 15-16 €

Sarjakuva kaupan

Turun Sarjakuvakauppa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s