Arvio: The Mutants by Berni Wrightson – Huonompikin Wrightson on edelleen aika hyvää

Välimainos: Diggaatko meiningistä? Haluatko varmistaa että saat kaikki päivitykset blogista? Tilaa Hyllyyn uutiskirje!

Hehkuttelinkin tuossa Twitterissä muutama viikko takaperin, miten kohdalle osui ainutlaatuinen tilaisuus. Erään tuttavan sukulainen oli menehtynyt ja jättänyt jälkeensä massiivisen sarjiskokoelman täynnä harvinaisuuksia ja laatuteoksia. Kaivoin kaikki liikenevät pennoset sohvatyynyjen välistä, ja sain hankittua itselleni satsin mitä kiinnostavimpia sarjakuvia. Samalla ratkesivat lukusuunnitelmat tuleville kuukausille. Pohdin kyllä hieman, onko näistä kaikista järkeä kirjoittaa, osaa kun ei näytä oikein saavan käsiinsä kuin ulkomailta tilaamalla. Mutta ehkä niistä on sitäkin arvokkaampaa sitten jättää suomenkieliseen internetiin jonkinlainen jälki, eiköhän kappaleita jokunen täälläkin joskus kuitenkin kierrä. The Mutants on siis kokoelma legendaarisen kauhusarjispiirtäjä Bernie Wrightsonin varhaisia töitä 1960-70-lukujen taitteesta, ajalta ennen Wrightsonin klassisimpia Shokki-tarinoita, jolloin taiteilijanimestä puuttui yksi e-kirjain (uransa alkupuolella Wrightson kirjoitti nimensä Berninä välttääkseen sekoittumista nimikaima-uimahyppääjään) ja käsikirjoitusten laatu vaihteli vielä Shokkejakin enemmän.

The Mutants on ilmestynyt vuonna 1980, jolloin Wrightsonin nimelle oli ehtinyt kertyä jo painoarvoa, ja kokoelma hänen varhaisia pienen levikin töitään saattoi herättää kiinnostusta asiaan vihkiytyneissä. Kirjan nimellä ei ole mitään tekemistä sen sisällön kanssa, sillä tarinoiden aiheet vaihtelevat nimen mutantti- ja humanoidikauhusta myös historiallisiin aiheisiin, noituuteen ja miekka ja magia -fantasiaan. Formaatti on klassinen muutaman sivun lyhäri alkuasetelmasta jännitteen rakentamiseen ja lopun yllätyskäänteeseen. Wrightson pääsee esittelemään koko repertuaariaan, sillä tarinoissa on käytetty vaihtelevia kuvitustekniikoita ja onpa mukana pari hänen omaa käsikirjoitustaankin. En tosin tiedä, onko niissä paljon ylpeyden aihetta, sillä jopa pulpkauhun ystävälle näiden tarinoiden käsikirjoitukset tuntuvat aika köppäisiltä.

Wrightsonin kuvat ovat yhtä kaikki upeita, ja niiden vuoksihan tällainen kokoelma luetaan. Tosin on huomattava, että kuvituksessakin sellaiset asiat kuin tarinan rytmittäminen, sivuladonta ja juonen kuljettaminen ovat vielä hieman alkeellisella tasolla. Jotenkin klassisetkin kirjaan poimitut tarina-aihiot kuten Nosferatu tai Päätön ratsumies lässähtävät asioiden listauksiksi ilman jännitettä. Näitä ei jaksa kuitenkaan kauhean pitkään harmitella, sillä lyhyet tarinat pitävät huolen siitä, että jotain uutta on aina odottamassa, vaikka sen hetkinen tarina tahmaisikin. Ja kuvitukseen keskittymällä juonten köppäisyys haittaa vielä vähemmän. Wrightsonin lahja on tunnelman lataaminen kuvitukseen, ja se ei ole mikään simppeli juttu. Luulen, että kyse on kontrasteista ja valon ja varjon tasapainosta. Wrightsonin tyyli on melkoista maksimalismia, eikä yksityiskohdissa useinkaan ole säästelty. Tosin täytyy myöntää, että Shokki-aikojen loistoon yksittäisetkin kuvat yltävät tässä kokoelmassa harvoin. Lähimmäs pääsevät loppupuolelta löytyvät kuvitusluonnokset Frankenstein-romaaniin, joka julkaistiin Wrightsonin kuvittamana muutamaa vuotta myöhemmin. Niihin tosin voi uppoutua niin pitkäksi aikaa, että kirjan selaaminen on vaivan väärti jo yksistään viimeisen kymmenen sivun vuoksi.

Mieleen jäävät kirjasta juonensa puolesta alkupuolella nähtävät tarinat Mother Toad ja The Game That Plays You, joissa voi havaita väläyksiä sellaisesta luovuudesta, joka kauhulyhärigenreen parhaimmillaan kuuluu. Kuvituksen huippuhetkiä luonnoskirjan lisäksi ovat puolestaan tarinat Stake Out ja The Reaper of Love, joissa Wrightson tuntuu iloittelevan kaikista eniten eri tekniikoiden ja toteutustapojen eri mahdollisuuksilla. Kokonaisuudessaan The Mutants on ihan kelvollinen kokoelma mestarin varhaisia töitä, mutta jos haluaisin vakuuttaa jonkun Wrightsonin kyvyistä, löisin kyllä edelleen näille kouraan ennemmin Shokki-kokoelman tai Frankenstein-kuvitusta. Jo vakuuttuneille The Mutants on mieluisaa luettavaa, koska mikä tahansa Wrightson-tuotos tuottaa enemmän iloa kuin leijonaosa muusta sarjakuvasta.