En edes muista, milloin olen viimeksi lukenut Lucky Luke -sarjiksen. Ainakaan blogin olemassaolon aikana en ole niihin tarttunut, syystä tai toisesta. Ehkäpä suhde Lukeen ei ole koskaan ollut niin läheinen kuin muihin eurosarjiksen isoihin nimiin, Asterixiin tai Pikoon ja Fantasioon. Mutta yhtäkkiä, viime vuosina Luke onkin tästä porukasta se, joka on löytänyt kiinnostavinta uutta elämää uusien tekijöiden käsissä. Siinä missä Piko ja Fantasio on myötähäpeää herättävää boomerointia ja Asterix melko hengetöntä kohkausta, Matthieu Bonhommen Lucky Luket ovat herättäneet huomiota selkeällä halullaan uudelleentulkita päähenkilöään. Wanted Lucky Luke on Bonhommen toinen suomennettu teos ja ensimmäinen, joka on minun käsiini päätynyt. Ei tämä nyt mannerlaattoja värisyttele, mutta on silti ilo nähdä jonkun tekevän tutulla hahmolla jotain uutta unohtamatta juuriaan.
Bonhommen Lucky Luke ei missään nimessä ole realistinen tai tosikkomainen, mutta se on astetta maanläheisempi lähestyminen Luken hahmoon ja maailmaan. Kaikki tutut elementit ovat paikallaan, ja kirjan tarinan voisi hyvin kertoa myös klassisella Goscinny-Morris-tyylillä, mutta nyt se kerrotaan toisin. Tarinan alussa Luke säikäyttää pois palkkionmetsästäjän, joka jättää jälkeensä 50 000 dollarin etsintäkuulutuslapun Lucky Lukesta. Etsintäkuulutushuolet haihtuvat kuitenkin pian taka-alalle, kun Luke päätyy avustamaan kolmea siskosta, jotka paimentavat karjalaumaansa erämaan halki. Siskokset huomaavat pian myös Luken aviomiespotentiaalin, ja romanttinen kilvoittelu eskaloituu. Ja näin Luke onkin wanted, ja sen lisäksi wanted, tiiättekös. Ihan hirveän kokenut sarjiskettu ei tarvitse olla, että voi päätellä että karjanpaimennus ei kuitenkaan ole tarinan pääajuri. Soppaan saadaan sotkettua vielä hyvinkin kaikenlaisia kanaljoja ja epattoja (nämä ovat sitä upeaa suomea, johon törmää lähinnä sarjakuvien sivuilla).
Sarjakuvassa tehdään useaan otteeseen selväksi, että tarina tapahtuu samassa universumissa aiempien seikkailujen kanssa. Vanhoista albumeista tuttuihin hamoihin kuten Phil Deferiin, Joss Jamoniin ja tietty Daltoneihin ei ainoastaan viittailla, vaan heillä on tarinan kuljetuksessakin selkeää roolia. Ehkä juuri tämä selkeä yhteyden säilyttäminen vanhaan on juuri se, mikä Bonhommen Lukeissa vetoaa. Toki Lucky Lukesta voisi tehdä synkän uudelleenkuvittelun siinä missä mistä tahansa muustakin, mutta dark & gritty -yliannostus on viime vuosina ollut sitä luokkaa, että originaalius on synkistelystä kadonnut jo hyvän aikaa sitten. Siksi tällainen välimallin ratkaisu, jossa hahmot ovat vähemmän karikatyyrejä, mutta Jolly Jumper silti poikkeuksellisen älykäs ja Luke ainakin maineeltaan varjoaan nopeampi, tuntuu kivasti tuoreelta. Wanted Lucky Luke on kaikkea muuta kuin synkkä ja varjoisa – aurinko paahtaa täydeltä taivaalta ja sankarin moraalissa ei ole mitään harmaita alueita, mutta silti Villiin Länteen ja sen mytologiaan suhtaudutaan kunnioituksella silkan karnevalisoinnin sijaan.
Sinänsä on toki myös vanhoille albumeille uskollista säilyttää laatutasona “ihan kiva”. En varmastikaan ole lukenut elämäni aikana kaikkia Lucky Lukeja, mutta kuitenkin riittävän monta väittääkseni, ettei niissä juuri ole valtaisia huippukohtia. Alkupuolen Goscinnytömät Luket ovat sävyiltään välillä vähän hämmentäviä, ja myöhemmissä osissa joku Ran-Tan-Planin liiallinen käyttö tekee lukemisesta rasittavaa, mutta suurimman osan ajasta Luket ovat luotettavan laatuisia – aina vähän Asterixeja huonompia. Ei sellaisen lukeminen koskaan harmita, mutta eipä myöskään yksittäisiä vitsejä tai edes juonia ole kohokohtina hirveästi mieleen tarttunut. Tämä voi nyt olla kyllä sellainen lausunto, että sillä saa kasan Non-stop-lehtien parissa kasvaneita vanhempia sarjisneuvoksia kimppuunsa, mutta olkoon. Kyllä maailmaan mahtuu myös perusluotettavia turvasarjiksia, ja Lucky Luken mittaisella uralla perusluotettavuus on itsessään jo myös melkoinen ansio. Sitä Bonhomme jatkaa ansiokkaasti. Sarjakuva on perushyvä, mutta jos se ei olisi Lucky Luke, niin se olisi hyvin tavanomainen länkkäri, jonka pariin palaamiselle on aika vähän syitä, jos ei lännensarjakuva ole erityisesti sydäntä lähellä.
Turvasarjiksille on kuitenkin ehdottomasti paikka tässä maailmassa. Vähän samalla tavalla kuin on hyvä olla koti, johon palata jos vastoinkäymiset maailmalla meinaavat lyödä ilmat pihalle. Että sinänsä lienee ironista, että cowboy kaukana kotoa voi olla itsessään se koti, satama myrskyssä. Ja sille kodillekin tekee hyvää kasvojenkohotus silloin tällöin, vaikka vain osoituksena siitä, että sitä ei haluta päästää rapistumaan. Uusi huonekalu tai tuore maali seiniin. Ja sellainen Bonhommen tulkinta Lucky Lukesta mielestäni on. Se ei halua kirjoittaa historiaa uudelleen, eikä suorittaa isänmurhaa. Se freesaa vanhaa tuttua cowboyta niin, että elinikää on taas jatkettu vähintään kymmenellä vuodella, ja se on mitä erinomaisin saavutus.
Välimainos: Diggaatko meiningistä? Haluatko varmistaa että saat kaikki päivitykset blogista? Tilaa Hyllyyn uutiskirje!
Arvosana: 68/100
Wanted Lucky Luke
Matthieu Bonhomme, käsikirjoitus ja kuvitus
48 sivua
Story House Egmont
Hinta Suomessa 12 €
Sarjakuva kaupan
Hyllyy 