Arvio: Audarya Lila – The Death of Tuomas Mäkinen

Olen ymmärtänyt, että näin Itä-Helsingissä asuvana paikalliset kierrätyskeskukset ovat melkoisia sarjakuvan aarreaittoja, mutta olen ollut aivan luvattoman saamaton hyödyntämään niitä itse. Tämän kevään aikana olen vihdoin saanut raahattua itseni paikalle, ja tulokset ovat olleet heti erinomaisia. Ensin bongasin Itäkeskuksen Fidasta muistaakseni kolmella eurolla Cyril Pedrosan Kolme varjoa, ja pari viikkoa sitten SPR:n kontista tarttui mukaan Kaisa ja Christoffer Lekan Audarya Lila – The Death of Tuomas Mäkinen hintaan 3,50 €. Ja kun kotona huomasin ensimmäisen sivun alakulmasta löytyvän vielä tekijän pienen omistuspiirroksen, niin ei tässä voi muuta todeta kuin että huhut ovat toistaiseksi pitäneet paikkansa. Tai siis, eivät tietenkään ole. Älkää te menkö noihin mainittuihin kauppoihin, menkää ihan muualle. Minä voin hoitaa sen noissa käymisen teidän puolestanne jatkossakin. Vaikkei Lekojen tuotanto ihan minun suosikkiani aina olekaan, eikä Audarya Lila kovin syvältä sykähdytä, on se silti erittäin kaunis ja omalaatuinen lisä hyllyyn.

Audarya Lila kertoo alaotsikkonsa mukaisesti Tuomas Mäkisen tarinan. Hän on Lekojen tuttava, joka saatuaan hengellisen herätyksen päätti luopua vanhasta elämästään ja siirtyä elämään sataprosenttisesti hindulaisuudelle omistautuneena kalifornialaisessa luostarissa. Tuo on alaotsikossa mainittu kuolema – Tuomas Mäkisen tilalle tulee Guru-Nistha. Audarya Lila koostuu kolmesta niteestä, joissa Mäkisen kuolema ja uudelleensyntymä kerrotaan kolmesta näkökulmasta – hänen perheensä, hänen entisen naisystävänsä ja Mäkisen itsensä. Myös ajallinen painotus vaihtuu. Perheen näkökulma keskittyy Tuomas Mäkiseen ja hänen vanhaan elämäänsä, naisystävä Eijan näkökulma nuorena ja nuorena aikuisena tapahtuneeseen muutokseen ihmisessä ja viimeinen, Mäkisen itsensä kertoma osuus luostarielämään niin, että sitä pitää itse asiassa kutsua jo Guru-Nisthan näkökulmaksi.

Sivut ovat erivärisiä ihan siksi, että halusin vähän opetella Gimpin käyttöä. Oikeasti ihan samansävyisiä ovat!

Tarinasta tekee kertomisen arvoisen tietysti sen poikkeuksellisuus – harvoin vakaumus menee niin pitkälle, että kaikki vanhasta elämästä menettää täysin merkityksensä. Kirja myös yrittää käsitellä sitä, miltä näin radikaali muutos läheisistä tuntuu, mutta jättäytyy sen suhteen jotenkin hampaattomaksi. Tai sitten sekä Mäkisen vanhemmat että naisystävä ovat olleet lähes pyhimysmäisen tyyniä yli-ihmisiä. Epäilykset, huolet ja aiempi elämä hälvenevät kirjassa kovin helposti, kun Tuomas selittää asiat huolellisesti. Sen jälkeen vanhemmat tyytyvät kiltisti odottamaan seuraavaa kirjettä, ja naisystävä luopuu kymmenen vuotta kestäneestä yhteisestä elämästä. Ehkä tähän on osavastuullinen myös Lekojen muistakin tuotoksista tuttu sarjakuvallinen tyyli, jota määrittävät hyvin toteava kerronta ja tuttu, melko ilmeetön eläinhahmokuvitus. Asiat esitetään näennäisen suoraviivaisesti todelliset tapahtumat edellä, eikä niihin juuri lisätä subtekstiä tai muuta kommentaaria. Toki valinta siitä, mitä kerrotaan, on aina kommentti itsessään, mutta tarinaan ei ole sisällytetty mitenkään erityisesti tasoja sen lisäksi, mitä sivuilla näkyy.

Välimainos: Diggaatko meiningistä? Haluatko varmistaa että saat kaikki päivitykset blogista? Tilaa Hyllyyn uutiskirje!

Lekat ovat kaiken yllämainitun lisäksi tunnettuja myös viimeisen päälle tehdystä suunnittelusta, mitä tulee sarjakuviin esineinä. Toki voidaan olla montaa mieltä siitä, onko erikoisuudentavoittelusta tullut itsetarkoituksellista joissain myöhemmissä tapauksissa, mutta Audarya Lila onnistuu olemaan uniikki ja karismaattinen irtokansiensa, kolmen erillisen niteensä ja japanilaisen sidontatekniikkansa ansiosta samaan aikaan lukukokemuksen järkevyyden säilyttäen. Näitä poikkeuksellisia tavaroita ihastellessa ymmärtää kyllä senkin, miten se ulkoasusuunnittelu saattaa joskus lähteä lapasesta, sillä pieni konventioiden haastaminen saa jo arvostamaan sarjakuvaa kokonaisuutena ihan uudella tavalla. Tuntuu, kuin kuvan ja tekstin rinnalle olisi lisätty vielä kolmaskin ulottuvuus koettavaa.

Vaikkei näistä Lekojen sarjiksista minun suosikkejani varmaan koskaan tule, ja välillä ne saattavat jopa ärsyttää, niin on silti ihan selvää että suomalainen sarjiskenttä olisi astetta monokulttuurisempi ja tylsempi ilman heitä. Hengelliset aiheet, poikkeukselliset tarinat, vaihtoehtoisten elämäntyylien esittely ja kikkailu muodolla ovat kaikki jo itseisarvoisiakin saavutuksia, ilman minkäänlaista laatuvaatimusta. Ja kun oma tyyli on kuitenkin hallussa viimeisen päälle, niin ei näissä myöskään pääse tapahtumaan laadullisia notkahduksia, jos ei ainakaan toistaiseksi piikkejäkään. Ei taida kuulostaa kehulta, että kyllä minä jatkossakin ostan kaikki Leka-sarjikset, jotka alle kympin hinnalla vastaan tulevat, mutta kyllä se sellainen on!

Arvosana: 63/100

Audarya Lila – The Death of Tuomas Mäkinen
Kaisa & Christoffer Leka, käsikirjoitus ja kuvitus
120 sivua
Absolute Truth Press
Hinta Suomessa 35 €

Sarjakuva kaupan

Turun Sarjakuvakauppa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s