Taas olen heti pettänyt lupaukseni. Viime viikon No Straight Lines -arviossa sanoin, etten heti ryntää hakemaan kirjassa esiteltyjen tekijöiden tuotteita lukujonoon, ja tässä sitä ollaan, käsiteltävänä kokoelmassa esiintyneen eurooppalaisen homosarjakuvan pitkänlinjalaisen Ralf Königin tuorein suomennettu teos. Kuitenkin sen verran pidin sanaani, että Königille epätyypillisesti Pornojuttu on ennen kaikkea heteroista kertova sarjakuva. Toki se on sitä niin irvailevasti, että Königin ymmärtää hyvin tarkastelevan asetelmaansa kuin luontodokumentin tekijä, ulkopuolelta kiehtovan outoa maailmaa linssin läpi ihmetellen. Ehkäpä siksi Pornojuttu tuntuukin niin pitkään vaivaannuttavalta luettavalta. Toki König kärjistää asioita, ja karnevalisoi näkökulmaansa pointin perillesaattamiseksi, mutta silti. Kaikenlaiset (hetero)pornoon liitettävät stigmat ja masentavimmat runkkaristereotypiat ovat läsnä, eikä niitä Pornojutussa pääse pakoon. Olen tässä kirjassa enkä pidä siitä.
Pornojuttu on henkilön kautta kerrottu videopornon historiakatsaus. Näkökulmana ei kuitenkaan ole pornon tuotanto tai kulissien takainen maailma, vaan sen kuluttaminen. Kirja on jaettu neljään ajanjaksoon hallitsevien jakelumuotojen mukaan. Kaitafilmi, VHS, DVD ja X-tube, eli kaikki suoratoistoalustat. Päähenkilö Eberhard Schlüter löytää ensin poikasena isänsä kaitafilmikokoelmat, sitten lähes ammattimaistaa pornonkulutuksensa nuorena VHS-ajan opiskelijana, salailee addiktion rajamailla häilyvää harrastusta vaimoltaan DVD-pinoja piilotellen, ja lopulta puolivahingossa opastaa seuraavan sukupolven internetin törkyaittojen äärelle.
Vaiheet tulee seurattua läpi tuskastuneen ähinän saattelemana, siis lukijan puolelta, kun Eberhard on ensin itse tuskastuttavan yksioikoinen pornohiiri, ja sen jälkeen kun hänen puolisonsa iskee päälle mitä väsyneimmän moraalipaniikin. Sekä pornon kuluttaja että vastustaja ovat masentavan osuvia stereotypioita ja osoituksia siitä, miksi suhteemme pornoon on edelleen monissa keskusteluissa hermojaraastavan mustavalkoinen ja keskenkasvuinen. Königin tyyli on rienaavan humoristinen, mutta tässä teoksessa huumori syntyy yllättävän paljon myötähäpeän kautta, vaikka samaan aikaan Pornojuttu ehdottomasti juuri banalisoi ja heikentää pornon ympärillä leijuvaa häpeän auraa. Pornon katsomisesta aiheutuva häpeä korvautuu häpeällä pornoon suhtautumisesta. Kätevää.
Königin motiivit Pornojutun tekemiseen eivät ole ainakaan kaltaiselleni König-noviisille ilmiselviä. Porno on toki aiheena olennainen ja tärkeä, mutta miksi sitä on päätetty käsitellä juuri näin? Asiaa avaavat hieman kirjan loppuun liitetyt kirjeenvaihdot Königin ja kirjassa vierailevan kuvittaja Mahlerin välillä. Mahler on kuvittanut kirjaan liitetyt klipit oikeista pornofilmeistä, jotka König on kaivanut mystisistä arkistoista tai muistinsa syövereistä. Kirjeenvaihdosta käy ilmi, että Königiä kiehtoo etenkin vanhan heteropornon humoristinen absurdius ja toisaalta vakavammalla puolella kysymykset naisten alistamisesta ja esineellistämisestä, eettiset pohdinnat joihin homopornon parissa ei joudu törmäämään. Käsittelytavaksi on vain otettu sitten se kaikkein yleisin ja turhauttavin stereotypia. König väläyttelee järkevämpää keskustelua kirjan mittaan parin sivuhenkilön suulla, mutta suurin osa sivutilasta annetaan ehdottomasti Eberhardin ja tämän vaimon tietämättömyydelle.
Välimainos: Diggaatko meiningistä? Haluatko varmistaa että saat kaikki päivitykset blogista? Tilaa Hyllyyn uutiskirje!
Ehkä se toisaalta tekeekin Pornojutusta mieleenjäävän. En tiedä, jaksaisinko muistella kirjaa, jos se vain kaikukoppamaisesti olisi toistellut nykyaikaisia, valistuneita pornokantoja. Nyt kun kirja aiheutti kaikenlaista kiemurtelua ja tuskaista huokailua, jäi se mieleen mahdollisesti paljon paremmin. Ja onhan Pornojuttu toki myös hauska, ehkä enemmän kuitenkin sitä kuin mitään muuta. Kaikkien meidän kaksinaamaisuus pornon kaltaisen tabuaiheen äärellä on kuitenkin aika naurettava asia, ja Pornojutun kautta itselleen nauramiseen voi toivottavasti löytää turvallisen keinon. Suhteemme pornoon ei voi oikein parantua, jos emme onnistu ottamaan sitä hieman vähemmän vakavasti. Siinä mielessä Pornojuttu tekee Jumalan työtä.
Vähän kuitenkin jään lopulta epäilemään viimeistä tuomiota. Pornojutun lukemisesta tulee sen verran likainen olo, että sitä on esimerkiksi vaikea kuvitella suosittelevansa spontaanisti kenellekään, ainakaan jos Königin tyyli ja tuotanto eivät ole entuudestaan tuttuja. Millaisena runkkarina minua pidettäisiinkään, jos tätä sarjakuvaa puffaisin? Eikä Pornojuttu ole missään nimessä sarjis, josta kaikki varmastikaan nauttisivat, ei sille pidä kaikkia altistaakaan. Tällainen ajatteluhan on tismalleen sama stigma, joka koskee pornosta puhumista, tai herra paratkoon, sen suosittelua. Eihän sellaista kukaan tee. Pornon kohdalla ollaan tekemisissä myös erittäin henkilökohtaisten asioiden kanssa, ja sitä rajaa Pornojuttu härkkii herkeämättä. Väitän, että epämukavuus on sisäänrakennettu tähän kirjaan, ainakin meille heteropornosta jotain mieltä olijoille. Sitäkin on hyvä opetella sietämään. Sitten vain täytyy päättää, onko epämukavuuden sietäminen hyvän sarjakuvan tunnusmerkki vai ei.
Arvosana: 73/100
Pornojuttu
Ralf König, käsikirjoitus ja kuvitus
160 sivua
Like Kustannus
Hinta Suomessa 19-22 €
Sarjakuva kaupan:
Hyllyy 