En missään nimessä väitä, että länkkäri olisi sarjakuvan kuninkuuslaji, mutta ajoittain on silti hauska huomata, miten kovin monen ihan muista hommista tunnetun tekijän katalogistakin jonkinlainen lännenviritys löytyy. Kyllä sillä selkeästi jonkinlainen, suhteellisen monoliittinen asema sarjisten maailmassa on. Siksi kai se on houkutellut puoleensa esimerkiksi enemmänkin happoisista leffoistaan tunnettua Alejandro Jodorowskya, joka on kuvittajakumppaninsa Francois Boucqin kanssa synnyttänyt Bouncer-lännensarjan. Bouncer kertoo ajoittain paikallisen saluunan ovimiehenä työskentelevästä Bouncerista, joka ajautuu osalliseksi seikkailuihin suht kylmässä ja brutaalissa tulkinnassa villistä lännestä. Tästä päästään myös lännensarjakuvan suurimpaan haasteeseen: kun kaikki haluavat tehdä oman versiointinsa samoista aiheista niin kuin kyseessä olisi suomielokuva ja Tuntematon sotilas, miten massasta voi erottua?
Kahden ensimmäisen Bouncer-albumin aikana kerrotaan monivyyhtinen kostotarina kolmesta veljeksestä ja näiden verisestä, jättitimantin ympärille kietoutuvasta kohtalosta. Nuori Seth menettää vanhempansa setänsä käden kautta, ja pyytää toisen setänsä, Bouncerin, apua kostamiseen. Joo tiedän, kuulostaa vähän monimutkaiselta. Mutta ihan rehellisesti, milloin länkkärissä juonella oli mitään väliä? Kyse on maailmasta, tunnelmasta, hyvästä ja pahasta ja hahmoista. Bouncer-albumit hoksaavat näistä etenkin viimeisen. Veljeksistä jokainen, näiden äiti, kouluttajahahmo Crazy Butterfly ja pari pienempääkin tyyppiä voisivat jokainen olla oman albuminsa päähenkilöitä. Bouncerin välillä tympeäksi äityvää maailmaa ja vähän pökkelöä kuvitusta jaksaa katsella nimenomaan erittäin kiehtovien ja överiräikeiden hahmojen ansiosta.
Tympeän maailmasta tekee sen raakuus. Eikä siinä toki mitään, raaka maailma sopii länkkäreihin oikein hyvin. Mutta pahisten pahiksiksi tekeminen rasismilla ja raiskauksilla on aika tylsä ratkaisu, kas kun eivät koiranpentuja ammuskele. Ja nuokin teemat ovat varmasti lännessä olleet aivan realismia, mutta tässä tarinassa ne tuntuvat päälleliimatuilta shokkiratkaisuilta. Osittain samoja aiheita kyllä onnistutaan käsittelemään kiinnostavastikin, esimerkiksi veljesten äidin tarinaa kerrottaessa. Naturalistisen inhottavaan maailmaan asettuminen on nuorallakävelyä. Toimiessaan se vie herkästi mukanaan, mutta pienetkin harha-askeleet ajavat lukijan äkkiä pois tarinan parista. Miksi käyttäisin aikaani johonkin, mistä en nauti, jos se ei ole edes hyvää? Bouncer ei lipsahda nuoralta täysin missään kohtaa, mutta muutama askel horjuu vähän enemmän kuin olisi väliksi.
Albumin kuvitus on myös jossain määrin kahtiajakoista. Realistista tavoitteleva tyyli loistaa etenkin maisemissa, mutta ne ovat mielestäni länkkäreissä jo itsestäänselvyys. Jos kalliovuorten ja preerioiden piirtäminen ei luonnistu, niin varmaan kannattaakin pitäytyä muissa tyylilajeissa. Kerrontateknisesti Bouncer ei riko rajoja, vaan on perusvarmaa eurosuorittamista. Pahiten laahaavat hahmojen kasvot, jotka näyttävät välillä täysin ilmeettömiksi botoxoiduilta vahanukeilta. Varmaan tässä tavoitellaan sellaista Clint-yrmistelyn henkeä, mutta hahmot muuttuvat äkkiä pelkiksi kuoriksi tarinalle, ja kukas sellaisista välittää. Kaiholla muistelin vaikkapa Giraudin tai Deribin länkkäreitä, joissa realismi ja ilmeikkyys mahtuvat samoille sivuille. Boucqin tyyli tuo väilllä mieleen Bois-Mauryn torneista tutun Hermannin piirtojäljen. Hermannin maailma on samalla tavalla hyvin kalsea kuin Bouncerinkin, mutta Bouncerissa on myös paljon enemmän räiskyvyyttä, yksikätisiä sankareita, mystisiä revolvereita ja jättitimantteja kuin Hermannin realistisen lannanhajuisessa maailmassa. Boucqin hommassa on vähän eri muotista veistetyt ikkunapokat ja kehykset, ja ilmavirta pääsee vuotamaan välistä ei-toivotusti.
Tiedän toki, että lännensarjiksilla on paljon faneja, joille Bouncerin maailma on varmasti napakymppi. Kun genre on itselle sitä parasta mahdollista tavaraa, ei silmä ole aivan yhtä kriittinen, vaikka virheet tiedostaisikin. Itse en kuitenkaan suhtaudu genreen niin intohimoisesti, että antaisin kaikkien näiden pikkuvikojen valua läpi sormien. Bouncerin ensimmäinen tarina osoittaa Jodorowskyn kyvyt hahmojen luomiseen ja väläyttelee paria hauskaa jaksoa, kuten nuoren Sethin taitojen hiontamontaasi ja aiemmin mainittu veljesten äidin tarina. Pääosin meno on kuitenkin pikkuisen liian kliseistä ja pökkelöistä minun makuuni. Bouncerin sydän ja karisma ei vielä pääse esiin, enkä tiedä viitsinkö aivan heti olla tankkaamassa seuraavia osia sen löytymisen toivossa. Maailmassa kun on niin paljon muutakin luettavaa.
Arvosana: 64/100
Bouncer 1 & 2 – Kainin silmä / Armottomien laupeus
Alejandro Jodorowsky, käsikirjoitus – Francois Boucq, kuvitus
60 sivua / albumi
Kustannusosakeyhtiö Jalava
Hinta Suomessa 10 € / albumi
Sarjakuva kaupan:
Hyllyy 