Arvio: Total Jazz – Jatsinörttäystä ja visuaalista musiikkia

Conan (barbaari) puhui siitä, että elämässä parasta on vihollisten murskaaminen ja heidän naistensa valituksen kuuleminen. Oletan, että se johtui lähinnä siitä, ettei Conan ollut koskaan kokeillut laittaa soimaan jazzmusiikkia lukien samaan aikaan jazz-aiheista sarjakuvaa. Se on nimittäin ihan parasta puuhaa. Totisesti minä sanon teille, jos olette musiikin ja sarjakuvan ystäviä mutta ette ole tätä yhdistelmää testanneet, riistätte itseltänne suuren ilon. Tarkoitukseen soveltuu mahtavasti vaikkapa blogissa aiemmin arvosteltu Monk saman artistin tuotannolla, tai tämänkertainen sarjakuva, ranskalaisen Blutchin lyhärikokoelma Total Jazz jollain albumissa mainituista artisteista. Blutch on pitkän linjan jazz-nörtti ja sarjiksetkin kerätty albumiin parinkymmenen vuoden katalogista. Tämä ei välttämättä ole mitään intromateriaalia jazzin maailmaan vaan diggarin horinoita toisille diggareille.

Sarjakuvat ovat alun perin ilmestyneet ranskalaisessa Jazzman-lehdessä. Pääosin kyse on yksisivuisista, johonkin yhteen artistiin keskittyvistä pätkistä. Mukana on muutamia hieman pidempiä tarinoita, joissa Blutchin kertojahahmo lähinnä reflektoi omaan suhdettaan jazziin. Meno on siinä mielessä erittäin ranskalaista, että Blutch tuntuu välillä täysin ongelmitta selittävän mustaa musiikkia valkoisen miehen itseluottamuksella käyttäen vielä intiaanihahmoja asian esittämiseen, eli täydellinen kulttuurinen kuurous on kokoelmassa ajoittain läsnä. Suuren osan ajasta henki on kuitenkin musiikkia ja sen tekijöitä arvostava, ja toisaalta myös musiikin lieveilmiöitä, sekä positiivisia että negatiivisia, pohtiva. Kirjan loppuun sisällytetty Blutchin haastattelu paljastaa, että yksi päätavoitteista on ollut kääntää jazzin tunnelmaa ja vimmaa viivaksi sivuille, ja siinä Total Jazz onnistuu itse asiassa aika mukavasti.

Mukana on myös joitain vähän vakavampia strippejä

Välimainos: Diggaatko meiningistä? Haluatko varmistaa että saat kaikki päivitykset blogista? Tilaa Hyllyyn uutiskirje!

Se, että sarjakuvat on tehty jazziin hurahtaneille suunnattuun julkaisuun näkyy siinä, että Blutch ei todellakaan selittele asioita. Lyhärit keskittyvät muusikkojen tiettyihin ominaisuuksiin, kuten vaikkapa Buddy Boldenin soiton vimmaisuuteen, Charlie Mingusin aggressiiviseen luonteeseen tai Sun Ran eksentriseen lavapersoonaan ilman minkäänlaista biografiataustoitusta. Jos Total Jazzia lähtisi lukemaan niin, että muusikoiden nimet tai maineet eivät ole lainkaan tuttuja, voisi kokemus jäädä melko ohueksi.

Blutchin sarjakuvat ovat jazz-nörtin silmäniskuja muille jazz-nörteille: ”kyllähän te tiedätte tämän jutun”, hän sanoo, ja me vastaamme takaisin ”tietysti tiedämme”. Muut saavatkin jäädä ulkopuolelle. Musiikkikeräilijä tietää keräilymanian ominaispiirteet, joita Blutch kommentoi, ja jazz-fani tietää millaista on fanittaa musiikkia, jota kovin moni muu ei halua kuunnella. Total Jazz on täysin ok pysytellessään sisäpiirissä, eikä sillä ole tarvetta päästä levittäytymään sieltä yhtään mihinkään. Blutchin kuvitus on kuitenkin niin eläväistä ja sivuille lätistettyä ääntä, että se auennee myös musiikin historiaa tuntemattomille. Total Jazzin sivut eivät riko sarjakuvan peruskaavoja tai lainalaisuuksia, mutta luovalla kuvituksella hyvin staattisetkin kohtaukset ja kaavamaiset ruutujaot tekevät jazzin hyvin eläviksi. Yksittäisiä sivuja voisi hyvinkin ajatella laittavansa vaikka kehyksiin.

Suurimmaksi haasteeksi Total Jazzissa nousee ajoittaisen ranskalaisen kulttuuritökeröyden lisäksi vain se, että lähes joka sivu inspiroisi laittamaan uuden biisin soimaan. Toisaalta, ehkä Total Jazz on sarjakuva jota pitäisi kokeilla parittaa eri levyihin kuin viinejä ruokiin. Testata, toimiiko kokonaisuus paremmin Sonny Rollinsin vai Ornette Colemanin kanssa, sykkiikö sarjakuva John Coltranen tavoin vai leijaileeko se Miles Davisin tahtiin katonrajassa tupakansavun lailla. Minun on vaikea kuvitella lukevani Total Jazzia ilman jazzia, mutta ei kai siinä mitään järkeä olisikaan. Ei tämä mikään paras ja tajunnanräjäyttävin sarjakuva ole, mutta toistan aloitusteesini: jazzin kuuntelu ja jazz-sarjakuvien lukeminen ovat yhdessä ihan parasta paskaa, ja siihen tarkoitukseen Total Jazz toimii täydellisesti.

Arvosana: 72/100

Total Jazz
Blutch, käsikirjoitus ja kuvitus
96 sivua
Fantagraphics
Hinta Suomessa n. 20 €

Sarjakuva kaupan

Adlibris

2 vastausta artikkeliin “Arvio: Total Jazz – Jatsinörttäystä ja visuaalista musiikkia

  1. Pistäppä lukulistalle sellainen sarjakuva kuin Shinichi Ishizukan Blue Giant. Kertomus nuorukaisesta jonka päämääränä on tulla maailman parhaaksi jazzmuusikoksi. En ole itse tuota (vielä) lukenut, mutta monet tuntuvat olevan sitä mieltä, että jazzn ystäville sarjakuva on pakollista luettavaa, ja onhan manga jokusen palkinnonkin voittanut.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s