The Hard Tomorrow ei tee itsestään puhumista helpoksi. Tässä on sarjakuva, joka on periaatteessa hyvällä asialla ja tärkeällä sanomalla, mutta samanaikaisesti melkoisen ärsyttävä. Ärsyttävyyttä ei kuitenkaan voi laittaa minkään tietyn ominaisuuden piikkiin. Joo, tässä on ärsyttäviä hahmoja, jotka tekevät ärsyttäviä päätöksiä, mutta Eleanor Davis onnistuu kyllä perustelemaan jokaisen sarjakuvassa tekemänsä valinnan uskottavasti. Tällöin mieleen kummittelemaan jää kysymys siitä, onko ärsyttävyys itse asiassa lukijassa ennemmin kuin luettavassa? Hard Tomorrow on eittämättä tarkkanäköinen ja pienieleisen vaikuttava sarjakuva. Onko vain niin, että en itse pidä siitä, miten peilaudun tästä sarjakuvasta? Katsotaan, ehdinkö reflektoimaan itseni ulos tästä labyrintista blogitekstin mitassa.
The Hard Tomorrow on kurkistus vasemmistolaiseen aktivismielämään. Päähenkilö Hannah rakentaa taloa miehensä Johnnyn kanssa, yrittää tulla raskaaksi, elättää perheensä henkilökohtaisen avustajan töillä ja käyttää kaiken näiltä hommilta liikenevän aikansa mielenosoitusten suunnitteluun ja niihin osallistumiseen HAAV (Humans Against All Violence)-yhteisönsä kanssa. Kaikki, mitä Hannah tekee, on hänelle valtavan tärkeää ja elämä tuntuu ehdottomuuksien värittämältä. Ei ole mitään vaihtoehtoja elää mitenkään muuten, koska koko maailman tulevaisuus on vaakalaudalla ja aktivistit ovat viimeinen linnoitus fasistisen hallinnon ja kansakunnan sorron tiellä.
Kirja on myös jonkinasteinen dystopia. Vaikka lähes kaikki sen elementit ovat tuttuja nykymaailmasta, tilanne on viety astetta pidemmälle. Mark Zuckerberg on presidentti, Facebook kehittää näkymättömiä droneja, jääkarhut ovat kuolleet sukupuuttoon, mielenosoitusoikeutta rajoittavia lakeja runnotaan läpi kongressissa. Näitä pieniä vihjeitä siitä, ettei kirja täysin sijoitu nykyaikaan on ripoteltu sinne tänne. Toisaalta ne tuntuvat minusta vähän takaporteilta. Davis tuntuu niillä perustelevan henkilöhahmojensa tekoja, koska nykytilanteessa ne tuntuisivat vielä tarpeettoman dramaattisilta, vaikka kaikki mitä kirjassa tapahtuu on selkeästi kommentaaria nyky-Yhdysvaltojen tilanteesta. Jotenkin nössö ratkaisu tekijältä, ikään kuin omien väitteiden takana ei aivan täysin seisottaisi.
Tietyllä tapaa Hard Tomorrow toi minulle mieleen kotimaisen Hämärän prinssin. Molemmissa kirjoissa päähenkilö yrittää korjata maailmassa näkemiään virheitä, mutta ei onnistu siinä kovin hyvin. Ero tosin on se, että Hämärän prinssin päähenkilö oli aivan hapenhukkaa oleva hippi, josta ei ollut mihinkään, kun taas Hard Tomorrow’n Hannah on erittäin kykenevä ja aktiivinen toimija, joka enemmänkin vetää vaikkapa miestään perässään kuin toisinpäin. Hän joutuu myös reflektoimaan tekojensa seurauksia ja vaihtoehtoja, vaikkei Davis hahmoa erityisen lujille pistäkään.
Iskevimmillään Hard Tomorrow on aktivismin ja mielenosoitusten ulkopuolella. Hannahin hoitaessa iäkästä Miss Phyllisiä, Johnny-miehen kanssa koetut hellät, läheiset hetket tai harvoina ystävä Gabbyn kanssa vietettyinä tuokioina, jotka eivät ole täynnä itse itselle asetettuja velvollisuuksia. Näinä hetkinä Hannahin persoona pääsee näkyviin ja siitä voi oikeasti välittää. Suuren osan kirjasta lukiessa tulee kuitenkin lähinnä manattua. MIKSI haastat tietoisesti tuota poliisia tilanteessa, joka ei sitä vaadi? MIKSI annoit talonrakennusvastuun helvetinmoiselle mätisäkille, joka ei saa tikkua ristiin hitsaamatta ensin grammaa pajaria? MIKSI vaikeutat elämääsi ehdoin tahdoin? Turhautuminen tulee ennen kaikkea siitä, että Davis ikään kuin avaa paljon näitä teemoja käsiteltäviksi, mutta ei vie niitä loppuun. Tämä antaa kirjalle jonkinlaisen kritiikittömän sävyn. Tällaista tämä elämä nyt on ja nämä asiat siihen liittyvät, piste. Jos kuvaa näinkin monimutkaista elämäntilannetta ja etenkin siihen liittyviä ristiriitoja ja jännitteitä, niin pitää olla kanttia viedä ne pohdinnat johonkin lopputulokseen.
Lopulta Hard Tomorrow ei mielestäni oikein tiedä, mitä se haluaa sanoa. Ilmeisesti, että tilanne on vakava ja maailman kohtalo ratkaistaan nyt, mutta sitten toisaalta, että tiettyinä hetkinä kaikki oman elämän ulkopuolinen vain putoaa merkityksettömyydessään pois. Ja niinhän se tietysti on, mutta sen meistä tiesi jokainen. Jos sen aikoo sarjakuvaksi pistää niin kyllä jotain sanottavaa pitäisi olla, ei pelkkää toteamista. Hard Tomorrow herätti sisäisen kyynikkoni voimakkaammin kuin olisin periaatteessa toivonut, ja se saa nyt siitä syystä lokaa niskaansa. Mutta kyllä se ihan totta on, että tätä hyvin ajankohtaista aihetta voisi käsitellä huolellisemmin ja mielenkiintoisemminkin. Alun kysymyksen vastaus on siis, että vika on meissä molemmissa, kuten kunnon terapiasession päätteeksi kuuluukin todeta.
Arvosana: 64/100
The Hard Tomorrow
Eleanor Davis, käsikirjoitus ja kuvitus
152 sivua
Drawn & Quarterly
Hinta Suomessa 25-28 €
Sarjakuva kaupan:
Turun Sarjakuvakauppa
Välimainos: Diggaatko meiningistä? Haluatko varmistaa että saat kaikki päivitykset blogista? Tilaa Hyllyyn uutiskirje!
Hyllyy 