Arvio: Kaukaa haettua – Antologia on ehkä enemmänkin katalogi

Sain arvioitavaksi pitkästä aikaa kotimaisen sarjakuva-antologian. Asialla on 13 graafisen suunnittelun opiskelijaa Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksesta ja Kaukaa haettua on näyteikkunamainen katsaus tekijöiden tyyleihin ja kykyihin. Kokoelma on saatavilla netistä, ja lisäksi sitä ilmeisesti jaetaan ilmaiseksi Tampereen seudulla valikoiduissa sijainneissa. Ilmaisjakelu on Kaukaa haettua -kirjalle juuri oikea levitystapa, sillä lyhyet pätkät ilman yhdistävää teemaa ovat enemmänkin katalogi tekijöistä ja heidän taidoistaan kuin varsinainen antologia, näin ulkopuoliselle lukijalle. En hetkeäkään epäile, etteikö Kaukaa haettua voisi olla tekijöilleen tai heitä yhdistävälle koululle tärkeämpi merkkipaalu, mutta minulle jolla ei ole tekijöihin tai töihin minkäänlaista sidettä Kaukaa haettua on nopea katsaus ja osoitus siihen, että osaavia tekijöitä on paljon, mutta kovin syviä tunteita tai ajatuksia se ei ehdi herättämään.

Jemina Siltala: Lost Weird Beings

Kaukaa haettua -kirjassa mukana olevat taiteilijat ovat Anu-Riikka Lampinen, Enni Kurikka, Jemina Siltala, Kati Lehtonen, Anniina Enqvist, Markku Yli-Erkkilä, Anne Vaarala, Jonna Viljanen, Tero Visio, Sara Rocco, Iiris Mäkinen, Victoria Parra ja Pauliina Toivonen. Jokainen saa antologiassa tilaa 2-4 sivua. Mukana on selkeästi kokeneempia ja aloittelevampia sarjisformaatin tuntijoita. Graafisen suunnittelun opiskelijuus näkyy kuitenkin siinä, että visuaalisesti antologia sisältää paljon mielenkiintoista ja vahvavisioista jälkeä. Lukemissani antologioissa tekijöitä on yhdistänyt ehkä enemmänkin tahto tehdä nimenomaan sarjakuvaa, kun taas Kaukaa haettua yhdistää graafisesti lahjakkaita henkilöitä yhden taideformaatin ympärille. Kuvituksellisesti Kaukaa haettua on siis aivan miellyttävää luettavaa.

Jonna Viljanen: Perhe-elämää

Käsikirjoituksista ei sitten voi ehkä sanoa aivan samaa. Toki pienet sivumäärät eivät mitään valtaisaa revittelyä mahdollistakaan, mutta sisällöllisesti kirjasta jää mieleen vain pari stooria. Suurimmassa osassa teemat tai juonenpätkät ovat aika ohuita, ja niistä jää hieman sellainen ”kunhan nyt on jotain” -tuntu. Tässä mielessä lyhyet tarinat ovat toki myös lukijalle armollisia, sillä kun yhteen tahmeampaan tarinaan ei tarvitse jäädä jumiin, ei myöskään turhautumista juuri ehdi tapahtumaan. 

Anu-Riikka Lampinen: Kaukaa haettua

En aio käsitellä jokaista tarinaa erikseen, sillä se tuntuu jotenkin kohtuuttomalta sekä tekijöitä että poloista bloggaajaa kohtaan. Nostan kuitenkin kolme antologian kohokohtaa, joita yhdistivät oivaltavat näkökulmat, omaleimainen visuaalisuus ja suht valmiin sarjakuvantekijyyden yleinen aura. Nämä stoorit ovat Anu-Riikka Lampisen Kaukaa haettua, Anne Vaaralan Pennin venytys ja Pauliina Toivosen kolme luontosuhdeteemaista yksisivuista Avohakkuu, Luontokuvaus ja Pesimisrauha. Kirjan avaava nimitarina Kaukaa haettua onnistuu olemaan yllättävänkin koskettava ihan yksittäisissä ruuduissa ja sen visuaalit olisivat ihan paikallaan ihan missä tahansa korkean tason sarjakuvajulkaisussa. Kun vielä puhekupliin saisi käsintekstauksen niin avot. Pennin venytys on kirjan varmastikin hauskin tarina, sekä kolmessa sivussa melkoisen eeppiset mittasuhteet saavuttavan matkakertomuksen että huolettoman ilmeikkään kuvitustyylin ansiosta. Avohakkuun, Luontokuvauksen ja Pesimisrauhan idea ei ole maailman uniikein, mutta lähes villepirismäinen vimmainen viiva pureutuu tajuntaan vääjäämättä. Toteutuksessa on sellaista itseluottamusta, josta ei voi olla hieman vaikuttumatta.

Anne Vaarala: Pennin venytys. Katsokaa tuota kettua alaoikealla!

Kauheasti tämän enempää sanottavaa minulla ei antologiasta ole. Se on 5-10 minuutin lukupala, joten jos teillä tuon verran on aikaa, kannattaa julkaisu selata läpi jo ihan senkin takia, että siitä saa nopeasti jälleen ideoita ja näkemystä siihen, millä tavoilla tässäkin maassa sarjakuvaa jo ajatellaan. Fyysinen julkaisu on ilahduttavan korkeatasoisesti toteutettu. Kansikuva on hieno, materiaalit ja painatus sarjiksia kunnioittavaa ja Tommi Musturin jo aiemmin mainitsemani esipuhe kiva pieni lisämauste kokonaisuuteen. Bloginäkökulmasta tämänkaltaista teoksista on yleensä hieman kinkkistä kirjoittaa niin, ettei teksti menisi ihan itsestäänselvyyksien toisteluksi, mutta kun teidän muiden ei (tietääkseni) tarvitsekaan jäsentää ajatuksianne ihan näin pitkälle niin en näe mitään syytä, miksette ainakin pikaisesti Kaukaa haettua kollaisi!

Pauliina Toivonen: Luontokuvaus

Arvosana: 60/100

Kaukaa haettua
Anu-Riikka Lampinen, Enni Kurikka, Jemina Siltala, Kati Lehtonen, Anniina Enqvist, Markku Yli-Erkkilä, Anne Vaarala, Jonna Viljanen, Tero Visio, Sara Rocco, Iiris Mäkinen, Victoria Parra ja Pauliina Toivonen – käsikirjoitus ja kuvitus
38 sivua
Omakustanne
Ilmainen

Sarjakuva luettavissa

Issuu

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s