Yksi viime vuosien suosikkijuttuformaattejani kaikenlaisissa oikeissa medioissa on ollut ”tuntemattomat suomalaiset suuruudet”. Tiiättekö, sellainen ”Lassilla, 22, on 20 miljoonaa Spotify-streamia ja hän on palvelun kuunnelluin suomalainen, mutta kukaan ei tunne häntä, ja hän tekee musiikkinsa yksiössä Alajärvellä”. Minulla on ollut fiilis, että samanlaisia paljastuksia olisi tehtävissä suomalaisesta verkkosarjakuvaskenestä. Asiaan vihkiytyneitä on nimittäin paljon, ja tekeminen on erittäin korkeatasoista, mutta teema on usein ulkona ”perinteisen” sarjakuvakeskustelun spektriltä, varsinkin kun puhutaan medioista, joissa käsitellään muutakin kulttuuria kuin sarjakuvaa. Koska itsekin otan vasta ensimmäisiä haparoivia Bambi jäällä -askeleitani teeman parissa, pyysin apua asiantuntijoilta. Pitkän linjan nettisarjisosaajat Anni K. ja H-P Lehkonen vastailivat ystävällisesti ja kärsivällisesti kysymyksiin, ja tästä tuli todella silmiä avaava ja opettavainen paketti, ainakin minulle. Tsekatkaahan ulos!
Moikka! Mitäs kuuluu? Onko nyt hyvä hetki (you know, suhteellisesti) olla verkkosarjakuvantekijä Suomessa? Ovatko poikkeusolot vaikuttaneet yleisöön ja toisaalta omaan luovuuteen ja jaksamiseen?
Anni: Poikkeusolot eivät ole vaikuttaneet tekemiseen. Toki mentaalisesti eläminen ja oleminen on yleisemmin kuluttavaa, eli on täytynyt ottaa vähän taukoa normaalista työtahdista. Yleisön suhteen ei ole ollut merkittäviä vaikutuksia, ehkä jopa hieman hiljentynyt viime aikoina lukijoiden aktiivisuus. Ehkä tällä hetkellä aktiivisuus ajautuu enemmän esim. Netflixiin tai Disney+:aan koska vapaa-aika on kotona istuessa isommissa blokeissa. Toki nettisarjiksiakin binge-luetaan, mutta säännöllisemmin luetaan ehkä päivitys kerrallaan muun arjen välissä. Mutta veikkaan siis, että ihmisten huomio on jakautunut enemmän pandemian takia.
H-P: Sen jälkeen kun lopetin hommat Webtoonilla, suurin tulonlähteeni on ollut luennoiminen. Ne keikat katosivat, mutta samaan aikaan katosi paljon matkustuskuluja, eli taloudellinen tilanne ei ottanut kamalasti osumaa. Aloitin juuri koronan ajoilla uuden projektin, joka käsittelee paljon ilmastonmuutosta ja ekologista elämäntapaa, ja se aihe tuntuu iskeneen yleisöön näinä aikoina aika hyvin. Ihmiset ovat vastaanottavaisia ja aktivoituneet kivasti. E-kirjojen myynti putosi koronan alussa lujaa. Se on myös palautunut jonkin verran, mutta koska olen itse tehnyt paljon muutoksia samanaikaisesti, joten ei voi aivan tarkkaan sanoa, mikä vaikuttaa mihinkin. Itse olen stressannut paljon vähemmän kuin aiemmin, eli henkilökohtainen vaikutus on ollut positiivinen.
Aloitetaan pienellä vanhojen muistelulla. Miten olette itse päätyneet aikanaan skeneen?
Anni: Aloitin tekemisen joskus teini-iässä, samoihin aikoihin kun netti rupesi yleistymään, 2000-luvun alkupuolella. Aluksi etsin Harry Potter -fan artia, ja sen kautta päädyin nettisarjissivustoille, joille aloin sitten uppoutua. Aikani lueskeltua oma tekeminen alkoi tuntua kiinnostavalta. Sarjakuvien tekeminen oli kiinnostanut jo aiemmin, mutta asuin pienellä paikkakunnalla, joten virikkeitä ja esikuvia ei ennen nettiä ollut kauheasti saatavilla. Netistä löytyi samankaltaista porukkaa, joka inspiroi itsekin kokeilemaan. Aloin suunnitella ensimmäistä nettisarjista teini-ikäisenä, ja julkaista sitä kun olin yliopistossa, mutta opiskelukiireiden ja rutiinin puutteen takia se katkesi. 2010 aloitettu Transfusions jatkuu edelleen, eli se on saatavilla suht kauas taaksekin päin.
H-P: Alun perin halusin tehdä sarjakuvakirjoja. Pääasiassa siksi, että kotipaikkakunnalla netti oli niin paska, että kuvien uploadaaminen ei ollut vaihtoehto. Aivan ensimmäiseksi tein Naruto-fanisarjista Deviantarttiin, kunnes kaverin kanssa sovimme aloittavamme nettisarjiksen yhtä aikaa. Olen kokeillut paljon kaikenlaista ja aloittanut varmaan 9 nettisarjista, jotka ovat jääneet kesken. Vasta Immortal Nerd teki nettisarjiksista minulle työn. Osallistuin monen kaverin tavoin Webtoonin järjestämään kilpailuun, ja siinä menestymisen kautta hommasta tuli vahingossa työ. Sen jälkeen kiinnostuin nettisarjiksen mahdollisuuksista ja rupesin testaamaan kaikkea mahdollista. Kokeilin omia töitäni eri alustoilla ja seurasin, miten ne pelittävät, mistä on seurannut iso määrä oppeja ja tietoa.
Millainen kokemuksenne skenestä tällä hetkellä on? Onko suomalaistaustaisilla tekijöillä yhteisöä, vai onko nettisarjakuva enemmän yksinäistä pakertamista? Vai rakentuvatko yhteisöt enemmän lukijakunnan ympärille suoraan globaalisti?
Anni: Skene rakentuu enemmän lukijakunnan kautta. Toki tekijät juttelevat myös keskenään, joskaan ei minkään formaalin yhteenliittymän kautta. Omaan kaveripiiriin kuuluu muitakin nettisarjakuvantekijöitä, ja toki yhteisö esim. Twitterissä on avulias ja avoin. Toki siihen vaikuttaa myös se, että onko verkostoja olemassa. Yleisesti ottaen meininki on suht avointa, mutta toki uudella, muita tuntemattomalla tekijällä voi olla kynnystä kysyä apuja. Nykyään toki Youtube on täynnä tutoriaaleja, joihin on suht helppo linkata. Itsekin saan yhteydenottoja ja neuvonpyyntöjä aloittelevilta tekijöiltä pari kertaa vuodessa. Mielelläni kyllä autan myös avun kysyjiä, kunhan ajankohta ei itselleni ole kauhean kiireinen.
H-P: En ole enää aktiivisesti suomalaisessa nettisarjisskenessä mukana. Yritän suojella vapaa-aikaani vähentämällä esim. puhelimen käyttöä, mikä vaikuttaa väistämättä aktiivisuuteen. Esimerkiksi globaali yhteisö Twitterissä on aktiivinen ja siihen on helppo päästä sisään vain olemalla mukana. Hämmentävästi olen itse mukana enemmän strippisarjispiireissä, vaikken itse ole koskaan tehnyt strippisarjista. Tekijät ovat erittäin aktiivisia esimerkiksi Facebookissa, ja sitä kautta on tullut paljon kontakteja, joiden kautta on päässyt esimerkiksi mukaan tapahtumiin.
Suomen näkyvyys nettisarjisskenessä on kasvanut hiljalleen. Silloin kun itse aloitin niin koko maa oli täysin tuntematon, mutta nykyään tekijät ovat jo suht tunnettuja, kun Suomen residenssisysteemi mahdollistaa aika paljon tekijöiden kehittymistä. Kun kerroin Suomen apurahamenettelyistä ensimmäisiä kertoja amerikkalaisille kollegoille, he pitivät minua mistään mitään ymmärtämättömänä hupsuna, mutta nykyään Suomi ja sen kulttuuritukijärjestelmät tunnetaan paremmin ja niitä myös ihaillaan. Maan arvostus on noussut kovasti.
Paljonko teillä on keskimäärin lukijoita? Oletteko edes asettaneet tämän suhteen tavoitteita, vai onko pääasia saada tehdä omannäköistä matskua ja antaa yleisön löytää se?
Anni: Enpä kyllä osaa kauhean tarkkaan sanoa. Transfusionsilla on tuhansia lukijoita. The Witch Doorilla mittakaava on pienempi, puhutaan kymmenistä-sadoista vakituisista lukijoista. Verkkosarjiksissa Transfusionsin edustama BL (Boys’ love)-genre on verkkopiireissä ehkä suositumpi, kun taas Witch Doorin kaltaiselle perinteisemmälle fantasialle tarjontaa on enemmän ja lukijoiden löytäminen siksi haastavampaa. Toki Transfusionsin kautta hankittu seuraajakunta on tuonut yleisöä myös Witch Doorille.
Tärkeintä sarjiksen tekemisessä on oma inspiraatio ja kiinnostava tarina. Yleisenä ohjenuorana on toki tehdä sellaista materiaalia, mistä itse tykkää, jotta tekeminen pysyy mielekkäänä. Transfusions on nettisarjikseksi ehkäpä keskikokoinen, isosta ei voida puhua. Kuitenkin sarjan kulttimaine alkaa olla suht vakiintunut, etenkin Suomen mittakaavassa, ja esimerkiksi coneissa ihmiset tulevat juttelemaan mielellään sarjiksesta. Silti uudet lukijat löytävät sarjakuvaa jatkuvasti. Se on myöskin jatkunut niin pitkään, että vanhat lukijat alkavat löytää sarjakuvaa uudestaan, mikä on ollut ilahduttavaa huomata. 10 vuotta on nettisarjikselle merkittävä ikä.
Transfusionsin ei ole tarkoitus jatkua loputtomiin ja loppu on suunniteltuna, mutta en tiedä tarkkaan, milloin. Tässä on myös hyvä ohje aloittajille. Jos tarinansa haluaa saattaa päätökseen, kannattaa se suunnitella suht varhain. Välille voi tuoda muutoksia, mutta päätös on itsellä tiedossa ja tarinaa voi ohjata sitä kohti.
Jatkossa olisi hienoa nähdä homman laajentuvan itselläni vielä sellaiselle tasolle, että pääelanto olisi mahdollista ansaita sarjakuvilla. Keinoja siihen tulee jatkuvasti lisää, vaikkakin vähän hitaasti Suomessa.
H-P: En itse seuraa lukijamääriä supertarkkaan, mutta Immortal Nerdillä lukijoita oli aikoinaan n. 40 000 kpl ja Life Outside the Circlellä lukijoita oli parhaimmillaan 100 000. Näiden sarjisten elo jatkuu toki Webtoon-alustalla edelleen, vaikka tarinat ovatkin päättyneet. Jakauma maantieteellisesti on suht tarkkaan 60% Yhdysvalloista, 20% Suomesta ja loput sekalaista.
Nykyään julkaisemani uusi matsku on maksumuurien takana. Patreonissa julkaistavan materiaalin ostajia on kk-tasolla noin sata, Queerwebcomicissa esimerkiksi Not #Zerowaste on myynyt n. 300 kpl, mikä on muutenkin aika lähellä palvelun keskiarvoa. Nythän se on saatavilla ilmaiseksi. Vapautan usein vanhan teoksen ilmaislukuun kun uusi on tuloillaan, se markkinoi nimeä ja tuotteita todella hyvin. Kuten todettua, päätulonlähteeni on Webtoonilta lähdön jälkeen ollut luennoiminen, ja Queerwebcomicin kautta myytävä materiaali vasta b-suunnitelma.
Onko ylipäätäänsä tarvetta koskaan siirtää materiaaleja printtiin, vai onko itsestäänselvää pitäytyä täysin verkossa?
Anni: Pitkään aioin pitää Transfusionsin puhtaasti nettisarjiksena, mutta viime aikoina minua on yritetty taivutella julkaisemaan sitä myös painettuna. Se on kuitenkin sen verran massiivinen, että printtaaminen voi olla hankalaa. Jo ensimmäinen osa on yli 700 sivua pitkä, ja tarinan päättävän toisen osan lopullisesta pituudesta ei vielä ole tietoa. Witch Door sen sijaan on alun perinkin aloitettu kirjaksi kääntäminen mielessä.
Tuntuu siltä, että pitkään pelättiin, että ilmaista verkkosarjakuvaa ei kukaan printtinä osta, mutta monet joukkorahoituskampanjat ovat todistaneet tämän väitteen vääräksi. Pääosa näistä lukijoista on varmaan jo olemassa olevia, jotka haluavat myös fyysisen kirjan itselleen. Toki fyysinen kirja löytänee myös uusia yleisöjä esim. sarjisfestareiden kautta.
H-P: Viime aikoina en ole tehnyt printtejä. Ennen koronaa suunnitelmia oli, mutta painoin jarrut pohjaan kun tilanteet muuttuivat. Itseäni kuitenkin ärsyttää se ajatusmalli, jossa vain printtisarjakuva on ”oikea” sarjakuva. Jokainen sarjakuva on oikea sarjakuva. Julkaisen sarjikset ensisijaisesti verkossa, ja sieltä saan myös hyviä signaaleja siitä, mikä materiaali vetää. Printtaan niitä sarjiksia, jotka leviävät orgaanisesti verkossa, ja oletettavasti täten myös myisivät printtiä kohtalaisesti. Esimerkiksi Ghost Bros -sarjiksen olisin olettanut vetävän hyvin ja valmistauduin myös sen printtaamiseen, mutta se ei herättänytkään valtavaa kiinnostusta, joten printtisuunnitelmat peruuntuivat.
Mietittekö omia tekemisiänne esim. skenen trendien perusteella tai kuunteletteko lukijapalautetta, vai teettekö ehdottoman itsenäisesti kaikki taiteelliset päätökset?
Anni: Kyllä se periaatteessa on itsenäistä, vaikka ei ulkopuolisten tekijöiden vaikutusta voi kiistää. Kun esimerkiksi näkee, mikä netissä toimii ja saa suosiota, tulee joskus muokattua esim. hahmosuunnitteluja sen mukaisesti. Olen esimerkiksi muokannut erästä hahmoa himbommaksi, koska olen törmännyt enemmän ja enemmän käsitteeseen viime aikoina. Mutta tässäkin muutokseen vaikutti myös oma mieltymys himbo-hahmoihin, heh. En siis suunnittele yhtään hahmoa pelkästään yleisön tarpeesta. Jos esimerkiksi tuntuu siltä, että tietynlaista hahmoa ei halua piirtää toistuvasti, ei sellaista hahmoa kannata sarjaan tuoda.
Minulla ei myöskään ole juurikaan bufferia, eli sivuja valmiiksi varastossa. Tämä johtaa siihen, että käsikirjoitusta voi myös lievästi muokata lennossa esim. lukijapalautteen mukaan. Itse pidän siitä, että palaute sivuista on jatkuvaa ja säännöllistä. Olen myös suunnitellut sarjakuvaa, jonka tekisin puhtaasti itse alusta loppuun ja julkaisisin vasta sen jälkeen. Sen lähtökohtana on puhtaasti idea, jonka haluan toteuttaa. Ideaan sopii paremmin se, että se julkaistaan kerralla. Ehkäpä tämä koko palautteen saannin malli on myös teoskohtaista, toisenlaisille teoksille sopivat toisenlaiset mallit.
Iso osa tekemisen palkitsevuutta on kuitenkin säännöllinen kommenttivirta. Julkaisun jälkeen kommentteja tulee aina paljon, mutta myös viikon mittaan putoilevia kommentteja on tosi kiva saada. Suuremmilla sarjiksilla kommentit ovat joskus suljettuina, mahdollisesti juuri siksi, että suuremmasta yleisöstä tulee varmemmin myös asiatonta kommentointia. Itse en voisi tällä hetkellä kuitenkaan kuvitellakaan kommenttien poistamista, ne ovat niin suurelta osin positiivisia ja iso apu motivaation löytämiseen ja säilyttämiseen.
H-P: Immortal Nerdin kanssa kuuntelin palautetta paljon, mikä johti siihen, että vihasin sitä hetken. Nykyään olen armollisempi, mutta siinä palaute sai liikaa valtaa. Nykyään teen tarinoita sillä perusteella, minkä tekemisestä olen intohimoinen. Vaikka tunnistaisin, että tämä tarina on vähän huono, mutta itselleni tärkeä, niin teen sen juuri niin. Webtoonilla minulta toivottiin dramaattisempia käänteitä, mutta en halunnut tehdä niitä, joten pidin oman pääni. En vastusta tokikaan trendien seuraamista, joskus ne osuvat hyvin omiinkin mielenkiinnon kohteisiini, kuten kävi vaikka kierrätys- ja parvekeviljelyteemojen kanssa alkukeväästä.
Minkälainen kasvupotentiaali verkkosarjiksilla on, vai mietittekö edes moisia?
Anni: Itse olen seurannut skenen kehittymistä, ja sanoisin että se on pääasiassa jatkunut odotusten mukaisesti. Mitään erityisiä odotuksia minulla ei ole koskaan ollut. Toisaalta, en olisi osannut ennustaa esimerkiksi webtoon-ilmiötä, jossa sarjikset on tehty scrollaten luettavaksi. Se erottuu kuitenkin perinteisestä, sivumallisesta sarjakuvasta mutta ohjaa myös sen tekemistä, kun lukijat oppivat uuteen formaattiin. Mobiiliajattelu näkyy vaikkapa siinä, että kuvat ovat suurempia ja puhelimella scrollattaessa täten hyvin toimivia.
Tämä näkyy myös jonkin verran siinä, millaisia kommentteja saan sarjakuviini. Esim. kun päivitän uuden sivun, joku kommenteissa kutsuu sitä luvuksi (chapter), koska toon-formaatissa julkaistaan usein yksi luku kerralla, joka koostuu yksittäisistä, alaspäin scrollattavista ruuduista. Vaikuttaa vähän siltä, että webtoonien kautta nettisarjiksiin tutustuville käsitteiden ja määritelmien rajat alkavat vähän sekoittua, vaikkapa juuri siinä, mikä on sarjakuvasivu. Se tuntuu vähän oudolta itselle. Kai se on vaan sitä, että kehitys kehittyy.
Itse tykkään lukea nettisarjikseni mielummin tietokoneella kuin kännykällä. En kuitenkaan ole puristi, vaan formaatin ja tekniikan täytyy palvella sisältöä. Jonkin verran harrastetaan myös sisällön leikkelyä formaatista toiseen, mutta siinä uhraa kyllä kuvakerronnasta usein paljon toimivuutta.
Selkeä muutos nettisarjistoiminnassa on myös siirtyminen harrastustoiminnasta liiketoiminnaksi, mikä on ajatuksena aivan hyvä. On hyvä, että ihmiset voivat ansaita elantonsa nettisarjiksilla. Toisaalta tuntuu siltä, että tämän myötä uusilla tekijöillä nykyisin on kovemmat vaatimukset tuottaa alusta alkaen niin kutsuttua valmista tuotetta, eikä omaa nettisarjista haluta aloittaa yhtä matalalla kynnyksellä kuin aiemmin.
H-P: Tällä hetkellä alalla menee aika hyvin. Oletan, että seuraavaksi isoilla alustoilla aletaan heikentää tekijöiden ehtoja. Tällä hetkellä esim. Webtoon maksaa kunnon palkkaa tekijöille, mutta en usko sen olevan kestävää. Kun lukijamäärät lakkaavat joskus kasvamasta, alkavat firmat puristaa voittonsa tekijöiden palkkioista. Nyt on täydellinen hetki tehdä nettisarjakuvaa ja rakentaa mainetta, mutta itse en luottaisi siihen, että joku nykyinen alusta elättäisi minut jatkossa. Yleisesti nykytilannetta pidetään kohtalaisen hyvänä, mikä on ymmärrettävää ja ihan positiivista. Suosittelen kuitenkin tekijöitä varautumaan toisenkinlaisiin olosuhteisiin tulevaisuudessa. Olen huolestunut siitä, että kovinkaan moni tekijä ei tunnu pohtivan näitä mahdollisia riskejä.
Onko arviota siitä, miten paljon itsensä nettisarjiksilla elättäviä suomitekijöitä on?
H-P: Yritin joskus selvitellä tätä kyselemällä asiaa Twitterissä. Vaikea tätä on tietää, sillä monikaan ei puhu kansalaisuudestaan tekijäaliaksensa yhteydessä. Veikkaisin, että ammattimaisia tekijöitä on parisenkymmentä, tarkoittaen tällä sitä, että hommaa tehdään vakavissaan ja materiaalia on enemmän kuin kuusi blogipäivitystä.
Miten näette verkkosarjiksissa oman materiaalin omistajuuden? Ratkaisuja on erilaisia, esimerkiksi maailmanlaajuisesti suositut alustat vs. oma platta kuten Queerwebcomic?
Anni: Hiveworksilla olen ainakin itse ollut tyytyväinen. Toki nimikkeisiin liittyen materiaalia tai merchiä ei saa julkaista ja myydä muilla alustoilla, mutta omistan kuitenkin oikeudet taiteeseen ja muiden nimikkeiden kanssa saan toimia kuten haluan. Veikkaisin, että tekeminen voi jatkua tulevaisuudessa aika samoilla malleilla kuin nykyisin. Yleisfiilis alustoja ja kumppaneita kohtaan on kuitenkin positiivinen, vaikka toki täytyy isojen alustojen kanssa olla varovainen ja suojella oikeuksiaan esim. soppareita lukiessa. On tosi hyvä nähdä, että bisnespuolikin kasvaa ja kehittyy, se tuo kuitenkin koko nettisarjisalalle uskottavuutta.
H-P: Uskon, että isot toimijat haluavat pitää maineensa tekijöiden puolella olevana. Tiedän kuitenkin, että palkat ovat laskeneet esimerkiksi niistä ajoista, kun itse aloitin. Silloin Webtoon tuli englanninkielisille markkinoille aggressiivisesti ja palkalla houkutteli huipputekijöitä talliinsa. Webtoonin omistajan muut alustat ovat olleet lisäksi kovan kritiikin kohteena Etelä-Koreassa taitelijoiden oikeuksien polkemisesta. Tällaisista syistä en usko siihen, että taiteilijoiden puolella oltaisiin aidosti pitkällä aikavälillä. Mitä parempi maine firmalla on, sitä vähemmän heidän tarvitsee maksaa tekijöille.
Siksi suosittelen mahdollisimman aktiivista itsenäistymistä: testaa konsepteja aktiivisesti ja kun löydät toimivan, luukuta sitä isossa alustassa ja kun yleisö on tarpeeksi suuri, siirrä toiminta itsenäiselle alustalle. Siinäkin menettää yleisöstä varmasti vähintäänkin puolet, mutta tilalle saa vapauden.
Mitä on tiedossa lähitulevaisuudessa? Business as usual, uusia avauksia, muuta jännää?
Anni: Uusia suunnitelmia on, mutta ne ovat vielä hieman alkutekijöissä, joten ei niistä vielä sen enempää. Toistaiseksi jatketaan siis samalla mallilla. Witch Door on ollut tauolla pari kuukautta, mutta se teki paluun jälleen tämän kuun alussa 7. luvulla.
H-P: Suunnitelmana on pitää matokomposti parvekkeella hengissä talven yli. Viime aikoina olen kiinnostunut esseemuotoisista sarjiksista, uusimpana työn alla on Help me Dr. Self Help!, joka kritisoi selfhelp-trendejä ja niiden pintapuolista inspiroivuutta, jolla pyritään vain myymään kirjoja ja materiaaleja.
Heittäkäähän vielä loppuun omat tiukat sarjissuosituksenne. Mikä on kolissut lukijana viime aikoina?
Anni: Voisin antaa kaksi suositusta. Ensimmäinen on aika tuore Naoya Matsumoton Monster #8, jota voi lukea Shueishan MangaPlus-palvelusta englanniksi tai espanjaksi ihan ilmaiseksi. Manga on aika perinteikästä monsterinräimintää, mutta päähenkilö on vähän säälittävä kolmekymppinen ryöäijä, mikä tuo genreen hieman uutta näkökulmaa. Pidän sarjan huumorista myös.
Toinen on Satsuki Yoshinon Yoshi no Zuikara vol. 1, jonka luin ihan fyysisenä kirjana. Tässäkin päähenkilö on kolmekymppinen jäbä, joka tosin on menestyksekäs sarjakuvantekijä. Hän asuu hiljaisella saarella ja käy läpi taiteilijakriisiä. Samaistuin hahmon tuskailuun, sosialisointiahdistukseen ja lapsuusmuistoihin ehkä vähän liiankin lujaa. Hyvää huumoria löytyy tästäkin.
H-P: Mä sanon kyllä Eelis ”Nilukka” Torvisen BSandL -nettisarjiksen, se on all time favorite. Eelis käsittelee todella upeasti kommunikaatiota hyvinkin syvällisellä tasolla. ”Kommunikaatio-ongelma” kuulostaa sanana joltain parisuhderiidalta, mutta Eelis käsittelee kommunikaatiota paljon syvemmin ihan teoriapohjaltakin.
Toiseksi voisin sanoa Otava Heikkilän Shattered Spear -e-kirjan. Shattered Spearia suosittelen myös arvosteltavaksi (noted – bloggaajan huom.). Sitä on amerikkalaiset ainakin kehuneet ”täydelliseksi esimerkiksi siitä, miten tehdään loistava lyhyttarina”.
——————————-
Että juuh, sellainen kevyt tietopaketti! Valtavat kiitokset Annille ja H-P:lle erittäin valistuneista näkemyksistä. On sääli, että haastattelut tehtiin erikseen, sillä kahden ammattilaisen eroavat näkemykset esimerkiksi isoista alustoista ja kaupallisesta kehityksestä olisivat poikineet varmasti hyvää keskustelua. Toisaalta meikäläisen kaltainen amatööripuuhastelija olisi varmaan pudonnut haastattelun dokumentoinnissa kärryiltä armotta, eli tämä oli myös parasta, mihin itse pystyin. Joka tapauksessa, kyllähän tämä kiistatta osoittaa, että sarjakuva elää ja voi hienosti myös verkossa. Käykäähän lukemassa niin Annin kuin H-P:nkin teoksia, ja antakaa verkkosarjisarvostuksenne kuulua!
Annin löytää:
Twitter
Transfusions (K18)
The Witch Door
H-P:n löytää:
Hyllyy 
Itselläni on todella ristiriitainen suhde nettiin. Toisaalta se tuntuu olevan täynnä mahdollisuuksia joita ei ennen ollut, mutta sitten taas toisaalta esille pääseminen tuntuu olevan vaikeampaa. Samaa kehitystä on toki myös printtipuolella, ja verkostot olisivat tärkeitä kummassakin: kun itselläni oli vielä verkostoja, sain lähes kaikki sarjisjutut niiden kautta. (Myöhemmin tajusin monta asiaa kuten sen että on parempi olla hiljaa, mutta välillä tekee mieli lätistä sarjakuvasta joten pahoittelut etukäteen kommentista josta tulee todennäköisesti pitkä.)
Toinen ristiriita on ollut se, että osaksi harmittaa ettei nettisarjakuvaa pidetä oikeana sarjakuvana, eikä sitä lasketa yleensä mukaan kun sarjakuvasta kirjoitetaan mediassa. Paperikustanteet myös tunnetaan laajemmin, kun taas suosittukin nettisarjakuva jää helposti omaan kuplaansa. Tekijää tämä ei tietenkään välttämättä haittaa, jos kupla on tarpeeksi laaja ja uskollinen. Toisaalta taas itsekin tunnen, ehkä ikänikin takia, että paperijulkaisu olisi se ns. ainoa oikea, eikä nettisarjakuva voi koskaan täysin korvata vanhaa unelmaa oman sarjan julkaisusta paperikustanteena. Sitten taas toisaalta paperikustanteiden elinikä on nykyään entistä lyhyempi, eikä muutamaa vuotta vanhaa kirjaa välttämättä enää saa, varsinkin jos se on julkaistu isommalta kustantajalta. Itsellä ei ole oloa että sarjakuvaa kannattaisi julkaista enää kustantajan kautta ainakaan rahan ja lukijoiden toivossa, ellei sitten saa suosittua strippisarjakuvaa isoon lehteen. Omalla kohdalla taas sarjisten tekeminen ei enää tunnu lainkaan mielekkäältä, ei printtiin eikä nettiin, erinäisistä syistä. Nettisarjakuvan maailma tuntuu vaikealta ja vieraalta. Sekä netissä että printtipuolella tekijöiden pitää entistä useammin vetää jokin nerokas markkinointikampanja tai tehdä itsestään spektaakkeli päästäkseen näkyville. (Olenkin yrittänyt saada mieltäni aseteltua siihen, että sarjakuvaa tekisi vain omaksi huviksi vaikka ne laittaisikin nettiin ja tekisi ne omakustanteet apurahoilla, mutta myönnettäköön, se on ollut vaikeaa. Harva tekijä varmaan pystyy siihen, ettei luetuksi tulemisella olisi mitään merkitystä.)
Jos ostetuksi/lainatuksi ja luetuksi haluaa printtipuolella niin lasten kuvakirjat ovat todennäköisemmin se alusta jota kannattaa kokeilla. Lastenkirja voi nykyään olla näköjään myös osittain tai jopa kokonaan täyttä sarjakuvaa olematta silti ”sarjakuva”. Ja toisin kuin nuorten/aikuisten sarjakuvalle, niille on myös toistaiseksi luontevampaa olla ensisijaisesti printtinä.
Nettisarjakuvapalveluissa kuulostaa olevan myös samanlaista tekijöille epäedullista kehitystä kuin perinteistenkin kustantamojen puolella, mikä on ikävää joskaan ei yllättävää. Toivottavasti se ei johda siihen, että sekä netissä että printtipuolella on parempi tehdä vain omakustanne, sillä ajattelin itse netin tarjoavan ihan hyviä mahdollisuuksia kaupalliseen tekemiseen. Jos nettisarjakuvien ehdot huononevat liikaa, alusta pitäisi varmaan tehdä tai vähintään hostata itse. Yksittäisen tekijän on aina vaikeampi markkinoida ja pienemmät mahdollisuudet saada äänensä kuuluviin, varsinkin kun algoritmit alkavat suurelta osin päättää mitä sisältöä ihmisille kannattaa näyttää. Tämä turhautti silloin kun yritin vielä markkinoida: ikinä ei voinut tietää, näkikö kukaan päivityksiä vai ei. Yleisöä niiden kautta ei paljoa tullut. Tietysti myös netin suuri informaatiomäärä aiheuttaa sen, että sieltä seasta on vaikea nousta esiin vaikka se teoriassa olisikin näkyvillä. En itsekään pysty oikeasti seuraamaan edes puolia siitä mitä netissä muka seuraan, joten en ihmettele ettei joku jolla on 10 000+ seurattavaa pysty seuraamaan kaikkia.
Netissä on kyl se hyvä puoli, että kommentteja saa helpommin, ne ovat tekijöille luonnollisesti tärkeitä motivaation takia. Kun tein vielä sarjakuvaa lehteen ja omakustanteisiin, kommentteja sisällöstä ei tullut juuri koskaan (paitsi silloin kun mangavaikutteita haukuttiin, tietysti). Sen mitä kuulin, tilanne oli noihin aikoihin varsin yleinen. Nettisivuilla oli tuolloin vieraskirjoja joihin tuli jonkun verran kommentteja, mutta sielläkin palaute sisällöstä oli harvinaista. Nykyään nettisarjakuva-alustoilla kommentointi on helpompaa, ja lukijatkin pääsevät seuraamaan sarjakuvan tapahtumia intensiivisemmin mikä varmasti saa myös kommentoimaan niitä. Toisaalta sitten on taas se toinen puoli, suosion nurja puoli. En yhtään ihmettele, että moni on laittanut kommenttiosion kokonaan kiinni, eikä lukijoiden mielipiteiden liika kuunteleminen varsinkaan netin ra’assa ympäristössä ole aina ihan ongelmatonta. Ainakaan sen perusteella mitä olen kuullut. Tunnetusti suosituissa fandomeissa ylipäätään nousee usein esiin myös ikäviä piirteitä. Ne eivät ehkä perinteisesti ole tulleet ihan niin tekijöiden iholle kuin mitä nykyään esimerkiksi nettisarjakuvan kohdalla saattaa käydä. Kaikki ovat somessa ja kanssakäynti on henkilökohtaisempaa kuin ennen. No, kaipa sekin on mahdollista että tekijä sekä markkinoi tehokkaasti että pysyy itse piilossa.
TykkääLiked by 1 henkilö
Hmm, alkoi hiukan kaduttaa tuon kommentin kirjoittaminen, ja nyt uudelleen luettuna se ei tunnu enää kovinkaan järkevältä. Moni pohtimani asia ei varmaan edes pidä paikkaansa, sillä nettisarjakuvan maailma on jäänyt itselleni vieraaksi.
TykkääTykkää
Ymmärrän näkökulman. Itse ajattelen, että tällaisen teeman kohdalla fiilispohjainenkin kirjoittelu on ihan tervetullutta, ajattelun uomiahan siinä haetaan. Toisaalta usein se uoman löytäminen edellyttää vuoropuhelua, ja harvoinpa täällä blogissa sellaisia kommenttimääriä näkyy, että dialogista voitaisiin puhua. Musta kommentti toi ihan valideja näkökulmia aiheeseen, mutta jos se tuntuu liian epämääräiseltä säilytettäväksi niin senkin ymmärrän kyllä 🙂
TykkääTykkää
Eipä varmaan haittaa vaikka tuon poistaisikin, jos joku vaikka ärsyyntyy siitä. Itsellä kun ei tosiaan ole nettisarjakuvan tekemisestä mitään kokemusta, ainoastaan sarjakuvan laittamisesta nettiin, eikä se ole sama asia. (Ja siinäkin on viime vuosina ollut päivitysten välillä jo vuosia kun projekti ei halusta ja yrityksistä huolimatta ole edennyt.)
TykkääTykkää