Arvio: Liidulla piirretty viiva – Maalauksellinen sarjis houkuttelee tulkintoja ja analyyseja peräänsä

Olenkin tässä jo vähän odotellut, milloin Ahvenaarion perintö-teoksia läpikahlatessani törmään ensimmäistä kertaa Ahvenaario-alemmuuskompleksiin. Nyt se kävi. Miguelanxo Pradon Liidulla piirretty viiva on sen verran monitahoinen ja vivahteikas taidesarjis, että huomasin ajattelevani monesti ”Paavo olisi varmaan kirjoittanut tästä paremman tekstin”. Olenhan minäkin nyt jo oman osani sarjiksia varmasti keskivertokeijoon verrattuna lukenut moninkertaisesti, mutta silti todellisten sarjistietäjien rinnalla asiantuntemukseni on vielä varsin rajoittunutta. Ja Liidulla piirretyn viivan kohdalla tuntuu siltä, että se saa varmasti lisämerkityksiä ja lisäpainoa lukijansa mukaan. Periaatteessa sen voi lukea lyhyenä novellina kohtuullisen kirjaimellisesti yössä kohtaavista laivoista, mutta tämä sarjakuva tuntuu siltä, että sen arvo on siinä paikassa, jonka se ottaa kirjallisen ja sarjakuvallisen kerronnan aikajanalla lisäten siihen oman pienen jälkensä, kuin kirjoituksen venelaiturin muuriin.

Liidulla piirretty viiva kertoo Raulista, miehestä joka löytää myrskyn keskellä veneelleen suojapaikan pienestä saaresta, jota ei ole edes merkitty karttoihin. Saarelta löytyy lukuisten lokkien lisäksi tasan kaksi asukkia, majatalonpitäjä Sara ja hänen poikansa Dimas. Pian Raul saa laiturissa seuraa myös saarelle pysähtyvästä kirjailija Anasta, johon Raul välittömästi iskee silmänsä. Hän yrittää luovia tietään tämän suosioon, mutta Ana suhtautuu asiaan kovin kylmäkiskoisesti. Raulin pakkomielle ei jätä häntä rauhaan ja aiottu päivän tai parin pysähdys saarella venyy venymistään. Saarelle päätyy myös muita hahmoja ja tunnelma alkaa jopa hieman yllättäen kiristyä pian tarinan alun jälkeen. Pieni saari muuttuu kokoaan suuremmaksi paikaksi kun ihmissuhderuletti pyörii lokkien kirkunan alla.

Tuo juonikuvaus menee hieman maalailevaksi, koska ihan kaikkea Liidulla piirretyn viivan juonesta ei kannata paljastaa, ja itse asiassa en edes ole varma, mitkä tekijät juonessa ovat noston arvoisia ja mitkä eivät. Liidulla piirretty viiva on melko avoin kertomus, joka jättää paljon tilaa lukijan tulkinnoille. Pienet sivuhuomiot, etiäisiksi jäävät juonenpätkät ja unenomainen yleistunnelma houkuttelevat lukijan lukemaan teosta useilla eri tavoilla. Mihin kukin päättää keskittyä voi kovastikin vaikuttaa siihen, millainen jälkimaku Liidulla piirretystä viivasta jää. Juuri tästä syystä tuntuu, että asiantuntevan blogitekstin kirjoittaminen siitä vaatisi enemmän historiantuntemusta, kontekstia ja näkemystä kuin kykenen itse tällä hetkellä tarjoamaan. Tiedostan toki, että tällainen fiilis on vähän hupsu, taideteokset kun on tarkoitettu kaikkien koettaviksi ja nautittaviksi. Mutta tiedättepähän nyt, että näinkin tunsin.

Onneksi Liidulla piirrettyä viivaa on arvioitu, analysoitu ja tutkittu kohtuullisen mittavasti. Oman ajattelun tueksi on löydettävissä monenlaisia näkökulmia, eli halutessaan sarjakuvan kanssa voi kyllä sivistyä ja oppia melkoisen vaivatta. Siitä voi löytää yhtymäkohtia niin Corto Malteseen kuin kreikkalaiseen mytologiaankin, tai sitten ihan perinteiseen moneen kertaan kerrottuun ”paikka todellisen ja epätodellisen raja-alueella” -legendaan Bermudan kolmion hengessä. Teki miten teki, Liidulla piirretty viiva herää todella henkiin vasta kun sitä pyrkii tulkitsemaan tavalla tai toisella. Itselleen tekee karhunpalveluksen, jos jättää ylianalysoinnin kokonaan väliin. En usko, että yksi tulkinta on toista huonompi, mutta kuten todettua, näkökulmien rikkautta edesauttaa varmasti lukeneisuus ja yleissivistys. Älykästä sarjakuvaa!

Ylläkuvatun rillittämisen ja pätemisen lisäksi Liidulla piirrettyyn viivaan voi heittäytyä myös visuaalista reittiä pitkin. Väriliiduilla toteutettu kuvitus tukee tarinan utuista tunnelmaa, joka kuvaan tunkeutuvat lokit piinaavat lukijaa siinä missä hahmojakin ja maalauksellisesti saaren ympärillä pyörivät kuvakulmat luovat ihastuttavasti oman pienen maailmansa. Teoksen kuvitus ei vaikuta mitenkään kikkailevalta, mutta siitä huokuu harkinta ja huolellisuus. Pienet yksityiskohdat vetävät puoleensa ja kirjaa on mukava jäädä fiilistelemään.

Tässä vaikkapa esimerkki jatkuvasta lähi- ja maisemanäkymien vaihtelusta

Suurimmiksi haitoiksi Liidulla piirretyssä viivassa jäävät sen väsyneet miehet jahtaamassa naisia -motiivit. Päähenkilö Raulin naishaihattelut ovat melko säälittävää katseltavaa, eikä niissä itsessään ole juurikaan mitään mielenkiintoista.

Seuraavaksi spoileri juonesta.

On myös melkoinen pettymys, kun saarella rakentuvat jännitteet lopulta purkautuvat seksuaalisen väkivallan kautta. Pradon sarjakuva tuntuu muuten niin näkemykselliseltä, että olisin todella toivonut häneltä tuoreempaa otetta juonenkuljetukseen ja hahmonkehitykseen. Nyt ollaan jälleen kerran sillä sataan kertaan kuljetulla ”miehet ne eivät voi haluilleen mitään, onpa harmi” -tiellä. Oli tulkinta kirjan tapahtumista mikä tahansa, sivuilla esitetyt asiat ovat kuitenkin ensimmäinen portti kohti noita tulkintoja. Tekee mieli sanoa, että parempaankin olisi pystytty.

Spoilerit päättyvät.

Itse teoksen juoni päätyy kirjan kolmannella neljänneksellä harmillisesti haparoimaan ja löytää uomansa vasta loppua kohti. Ilman tulkinta- ja analyysikerrosta Liidulla piirretyn viivan rakenne ei lopulta ole kummoinen. Kerroksen kanssa polttoainetta uusintaluvuille varmasti riittää, mutta toki täydellinen sarjakuva olisi kaapannut lukijan vastustamattomasti mukaan jo silkalla olemuksellaan.

Että toivottavasti ymmärrätte, mistä alussa mainitsemani alemmuuskompleksi juontaa juurensa. Nautin Liidulla piirretystä viivasta kovasti, mutta epäilen, onnistuinko tekstissä tekemään sille oikeutta. Tämän teoksen kohdalla en myöskään halunnut jäädä ”taide on tarkoitettu koettavaksi” -asteelle analyysin kanssa. Jotkut taideteokset kun oikein kutsuvat jauhamaan ja paloittelemaan itseään, ja sellainen on vähän hedelmätöntä puuhaa itsensä kanssa näppistä ja ruutua omien ajatusten peilinä käyttäen. Ehkä voisinkin veikata, että Liidulla piirretty viiva on parasta nautittuna ystävien kanssa niin, että jokainen voi rikastuttaa toisensa tulkintaa ja kokemusta siitä. Joka tapauksessa, puutteistaan huolimatta viehättävä sarjakuva, jota voi jäädä kuorimaan pitkäksikin aikaa.

Arvosana: 84/100

Liidulla piirretty viiva
Miguelanxo Prado, käsikirjoitus ja kuvitus
64 sivua
Like Kustannus
Hinta Suomessa 4-13 €. Suomenkielinen painos vuodelta 1993, joten saatavilla vain käytettynä.

4 vastausta artikkeliin “Arvio: Liidulla piirretty viiva – Maalauksellinen sarjis houkuttelee tulkintoja ja analyyseja peräänsä

  1. Turha varmaan kokea alemmuutta. Oli siinä varmaan syynsä, miksi en itsekään tarttunut tähän käsiteltäväksi Ahvenaariossa. Mutta ainakin sillä oli selkeä syy, miksi lykkäsin sinulle listan sarjakuvia, ja se oli että saan lukea, mitä niistä tuumaat. Ja sitä kautta saan niistä itsekin uusia havaintoja ja lähestymiskulmia.

    Tykkää

  2. Ahaa, elikkäs ihan vanhan liiton miinan ujutit mulle! Ovelaa! Toivottavasti tekstistä nyt sitten sai jotain irti, varsinkin tosiaan tän sarjiksen kohdalla tuntui siltä, että vuoropuhelu on tavallistakin olennaisempaa tän aukeamiselle.

    Ja tägin tein siksi, että ymmärtääkseni siinä missä mä kaatuilen tekstistä toiseen kirjoittaen ihan kaikesta mitä luen, sulla oli suunnitelmallisempaa se, mitä sarjiksia blogissa käsitellään. Eli ajattelen tägin toivottavasti jatkavan sitä selektiota, joka Ahvenaariosta löytyy.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s