Olen viime aikoina pohtinut toistuvasti länsimaisen viihteen miesantisankari-trendiä. Sitä, miksi vaikkapa lähihistoriamme ylistetyimmät tv-sarjat pyörivät Tony Sopranon, Don Draperin tai Walter Whiten ympärillä ja miksi, vaikka näenkin kaiken sen vetovoiman ja laadun näissä toteutuksissa, ne eivät kolahtele minulle kovinkaan henkilökohtaisella tasolla. Joo, tiedän, tässäpä taas yksi valkoisille heteromiehille varattu ongelma: ”kaikki fiktion päähenkilöt ovat kuin minä, mutta eivät tarpeeksi”. No, toki tiedän että hahmoon samaistuminen on monesta muustakin asiasta kiinni. Luulen, että itselläni ongelma kumpuaa siitä, että mainittujen antisankarien persoonat ovat kohtuullisen stereotyyppisiä miehiä, joiden ongelmat liittyvät kyvyttömyyteen ilmaista tunteita, pelkoon kontrollin menettämisestä ja aitojen yhteyksien puutteesta kehenkään läheiseen. Vanhanaikaisia ongelmia, suoraan sanottuna. Nuo eivät ole tuntuneet itselleni koskaan kovinkaan suurilta kompastuskiviltä, joten sympatiaa murahtelevia ja räjähteleviä äijiä kohtaan on vaikeampi löytää. Sen sijaan Fante Bukowskin kohdalla yhteys syntyy heti. Tässä on minun kaltaiseni antisankari, räikeä spottivalo useisiin ominaisuuksiin, joista itsessäni vähiten pidän. Noah Van Sciver, revi rintakehäni auki ja hiero tolua tahraiseen sieluuni!
Ihan noin pitkälle Fante Bukowski ei pääse, johtuen suht lyhyestä mitastaan ja episodimaisesta rakenteestaan. Molemmat ovat kuitenkin tarinalle aivan hyvin perusteltuja tyylivalintoja. Fante Bukowski on siis kärsivä kirjailijanalku, joka mielestään on vain löytämätön lahjakkuus, seuraavan suuren amerikkalaisen romaanin luoja odottamassa tilaisuuttaan. Niin suuri kusipää, että nimeää itsensä kahden idolinsa mukaan. Kummasti hän on kuitenkin myös katkera, epäoriginelli, töykeä ja laiska. Nämä ominaisuudet pitäisi kai vain nerolta sulattaa. Bukowski yrittää verkostoitua, mutta hänen luotaantyöntävä persoonansa lähinnä kampittaa mahdollisuuksia. Hän yrittää kirjoittaa, mutta laatu ja menestys ovat huteria. Hänen ihmissuhteensa tuntuvat lähinnä yksipuolisilta tilaisuuksilta peilata itseään toisia ihmisiä vasten. Kirja koostuu lyhyistä anekdoottimaisista tarinoista. Alussa niiden yhteys on häilyvämpi, mutta loppua kohti tarinaan tulee myös enemmän jatkuvuutta, vaikka Van Sciver itsekin korostaa, ettei tässä mitään merkittävää draaman kaarta ole saatavilla. Onpahan vain pala elettyä elämää.
Fante Bukowski on siis antisankari siinä missä alkutekstistä mainitut tunnetummatkin hahmot, mutta minulle hän tuntuu tuoreemmalta. Perinteinen katarsis höllii mieltä sitä enemmän, mitä lähemmäs omaa sisäistä maailmaa päästään. En ole kirjailija, edes pöytälaatikkosellainen, mutta kaikki Fanten ylimielisyys, elitismi, jollain kirjaviisaudella oikeutettu töykeys ja loppujen lopuksi pintapuolinen syvällisyys nirhaisevat nätisti omia epävarmuuksiani. Ehkä minäkin muutan blogikirjoittaja-aliakseni joksikin helvetin Franquin Bechdeliksi ja alan kirjoittamaan pelkkiä ironisen halveksuvia arvioita. Sitten voin jossain sarjisfestareiden miitissä kiroilla kun kukaan ei tule minulle juttelemaan vaikka aktiivisesti laitan itseni tarjolle seisomalla yksin näyttelyhuoneen nurkassa. Se, että voin parissakymmenessä sekunnissa rakentaa oman Fante-fantasiani kertoo siitä, että Van Sciver on onnistunut puhuttelemaan minua suht vaivatta.
Siksi onkin hieman sääli, että Fante Bukowskin ensimmäinen kirja ei vielä pääse hahmon maailmaan valtavan syvälle. Fanten seikkailuja on julkaistu reilusti enemmän, mutta suomeksi käännettynä tarjolla on toistaiseksi vain ensimmäinen osa. Välillä lyhyiden, epäonnistumisen kaavaa toistavien tarinoiden lukeminen meinasi puuduttaa, mutta luulen, että pidempi formaatti voisi lopulta toimia kirjan eduksi. Antisankariin viehättyminen vie aina oman aikansa, mutta kun kiintymys on muodostettu, voisi tavaraa ahmia melkoisia määriä ilman kyllästymistä. Ei kukaan BoJack Horsemanistakaan vielä pelkän ykköskauden jälkeen messunnut, mutta pari vuotta sen jälkeen hypejuna oli jo kilometrien mittainen. Nyt suhteen rakennus Fanten kanssa jää vielä sen mittaiseksi, että tästä on myös melko helppo irtautua. Tässä mitassa Fante Bukowskin kohtaloksi jää herkästi olla ”kiva pikku sarjakuva” sen sijaan, että se voisi olla syvälle alitajuntaan tunkeutuva fiktiivinen vastinhahmo henkiselle kehitykselleni.
Visuaalisesti Fante Bukowskista minulla on vain vähän sanottavaa. Sen tyyli on sellainen, kuin tällaisen sarjakuvan kuuluukin olla. Koruton, hieman törkyinen, mutta aito ja siloittelematon. Fante Bukowski on mielestäni vahvasti tekstivetoinen sarjakuva, jonka hyvyys määrittyy valtaosin kässärin onnistumisen myötä. Sellainen sen on hyvä ollakin. Toki sarjakuvan mahdollisuuksia, kuten kerronnan rytmitystä ja sanatonta viestintää on paljon mukana, mutta silti Fante Bukowski-ruudut laitetaan läppärin kanteen tai jääkaapin oveen sitaattien, ei taiteensa vuoksi. Eniten pisti miettimään kirjan tekstausratkaisu. Alkuperäisteoksessa Van Sciver on tekstannut ruudut käsin, kuten tapana on, mutta suomennoksessa käsintekstaus on korvattu vanhaa kirjoituskonetta muistuttavalla fontilla (jolla on varmasti jokin nimi, mutta ei kiinnosta tarpeeksi että selvittäisin asiaa). Fontti sopii hyvin kirjan teemoihin ja antaa sille hyvinkin tunnistettavan ulkoasun, mutta konetekstaus on silti konetekstaus. Kustantaja Sammakko tunnetaan kuitenkin huolella laadituista käännössarjakuvista. Kiinnostaisikin siis tietää, onko Fante Bukowskin tekstausvalintoja ohjannut enemmän budjetti vai taiteellinen valinta, joka on myös selkeä kannanotto alkuperäisteokseen nähden.
Siispä, jopa hieman surua sydämessäni totean, että Fante Bukowski on kiva pikku sarjakuva. Se voisi olla enemmänkin, ainakin minulle, mutta varmuutta suuruudesta ei vielä pääse syntymään. Varmaan tässä joka tapauksessa on paljon kyse siitä, resonoiko päähenkilön paskuus lukijan kanssa vai ei. Paras taide tekee yleisestä yksityistä ja yksityisestä yleistä, Fante Bukowskin kohdalla näistä toteutui minulle ainakin ensimmäinen. Toiseen tarvitsisin vielä lisää näyttöjä.
Arvosana: 76/100
Fante Bukowski
Noah Van Sciver, käsikirjoitus ja kuvitus
80 sivua
Kustannusosakeyhtiö Sammakko
Hinta Suomessa n. 14 €
Sarjakuva kaupan:
Turun Sarjakuvakauppa
Hyllyy 