Arvio: Sunstone vol. 1 – BDSM-rakkaustarina tarjoilee fantasioita ja ripauksia realismia

Tämä sarjakuva kertoo BDSM-seksisuhteesta joten kuvamateriaalissakin sitten on vähän sellaista mukana, NSFW

Aluksi olin lähestulkoon sitä mieltä, että Sunstone-sarjiksesta minun ei kannata yrittää sanoa mitään. Kahden naisen välistä BDSM-suhdetta ja sen ympärille kehittyvää rakkautta käsittelevä sarjis on nimittäin niin kaukana oman elämänpiirini kokemuksista, että kauemmas on jo vaikea päästä. Sitten kuitenkin ajattelin, että vaikken pystyisi sarjakuvan sisältöä kamalasti kommentoimaankaan, on tällaisen sarjiksen saattaminen kuitenkin ihmisten tietoon itsessään arvokasta. Sain itse tietää Sunstonesta suosituksen kautta, ja se paineli juuri täysin vieraan ja erittäin kiinnostavan aiheensa vuoksi suoraan lukujononi kärkeen. Hieman (eikä ainoastaan hieman) fiilistä laski, kun huomasin tekijä Stjepan Sejicin olevan ihan tavallinen heteroäijänkäppänä. Olin jotenkin toivonut, että tässä ääneen ja edustetuksi pääsisi sarjakuvan kaltainen henkilö, eikä kyseessä olisi niinkään mikään fantasiakertomus. Lopputulos ei ole niin paha kuin se voisi olla, mutta ei niin hyväkään. Sunstone ei ole puhtaasti halpaa tirkistelyä, jos ei myöskään mikään representaation riemujuhla.

Sunstone kertoo kahdesta BDSM-fetisististä, Allysta ja Lisasta. Ally on hallitseva, eli domme, ja Lisa puolestaan alistuva, eli sub. Molemmat ovat etsineet itselleen kumppania, jonka kanssa voisivat toteuttaa seksuaalisia tarpeitaan ja lopulta löytävät toisensa internetin kautta. Molemmat pääsevät kokemaan suurimman haaveensa toistensa avulla, mutta puhtaana seksinä alkanut suhde alkaa pian syventyä kohti rakkautta, mikä kasaa jonkinasteisia pilviä seksuaalisen täyttymyksen vuoren rinteille. En tiedä, mistä tuo kielikuva tuli, mutta siinä se nyt on. Anteeksi en pyytele. Tässä ensimmäisessä volyymissä tarina ei vielä etene kamalan pitkälle, ja Sejic käyttää paljon aikaa hahmojen alustamiseen. Rakkaustarinan kohdalla tämä on ymmärrettävä ratkaisu, joskaan sitä ei toteuteta erityisen nokkelasti. Lisa on tarinan kertojahahmo, jonka ajatuksia Sejic kirjoittaa auki sellaisella tahdilla, että mitään ei jää epäselväksi. Tämän vuoksi Sunstone tuntuu välillä ikävästi vähän tökeröltä fanifiktio-erotiikalta, jossa tekijä ei malta jättää mitään mielikuvituksen varaan.

Tämä ei kuitenkaan koske itse seksikohtauksia. Sunstone on kerronnaltaan hyvin suoraviivainen eikä sievistele asioita, mutta kerronnassa on tehty perusteltu ratkaisu jättää itse seksiaktit kuvaamatta. Rillit huurtuvat kyllä lukiessa ihan vain esileikkejä ja jälkipyykkejäkin, mutta vaikka Sunstone ei jätä paljoakaan epäselväksi, mietin kovasti, lasketaanko sitä pornoksi. Sunstone on kuitenkin pääasiassa rakkaustarina, ei jynkkyä. Sillä on selkeä motiivi myös esitellä BDSM-kulttuuria ja tarjota lukijoille fantasioiden polttoainetta, mutta sarjakuvan fokus on silti hahmojen tunteissa, ei orgasmeissa. Siksi onkin sääli, että sarjakuvan kerronta on tuon tuosta niin rautalangasta väännettyä, että tunteiden tulkkaamiseen ei lukijalla jää juurikaan mahdollisuutta. Hienovaraisempi kertoja olisi varmaan osannut näyttää hieman enemmän kertomisen sijaan, ja antaa lukijoille tilaa fantasioida itse seksin lisäksi myös rakkaudesta.

En halua turhia yleistää, koska en ole itse asiantuntija, mutta ehkäpä kerronnan nyanssien puute selittyy sillä, että tekijän pääasiallinen tuote ennen Sunstonea on ollut Witchblade. Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta Witchblade ei liene mikään kompleksisen sarjakuvan lippulaiva, vaan ennemminkin melkoisen suoraviivainen teinipojille suunnattu tissihoopoilu. Sama voisi selittää sen arvattavan, mutta silti valitettavan seikan, että Sunstone ei ole mitään kehojen monimuotoisuuden tai edes realismin juhlaa. Jos on tarkoitus tehdä hahmoja kunnioittavaa ja kokonaisista ihmisistä kertovaa sarjakuvaa eroottisessa kontekstissa, niin asiaa auttaisi hirveästi se, jos jollakin olisi kehossaan edes pari prosenttia rasvaa, kasvoissa jokin ei-naurettavan-kaunis piirre ja rinnat eivät järjestään uhmaisi painovoimaa ihan näin rajusti. Vähän laskee tunnelmaa, kun kuvituksen puolesta ollaan edelleen siellä teinipoikien fantasiaosastolla. Toki Sunstonen tapauksessa on kyseessä amerikkalainen, kaupallinen sarjakuva ja sellaisen myyntiargumentit ovat vuosikymmenien saatossa muotoutuneet. Olisin vain toivonut, että Sunstonen kaltainen sarjakuva voisi olla se, joka niitä kykenisi hieman enemmän haastamaan. Oh well, ehkä ensi kerralla.

Kirjan lopusta löytyy harvinaisen yksityiskohtainen tekijän dokumentaatio siitä, miten Sunstone on syntynyt, ja yllättävästi sen tarinasta löytyy paljon yhteyksiä suomalaiseen Belzebubsiin. Molemmat ovat tekijöidensä terapiaprojekteja hetkenä, jolloin sarjakuvanteko on alkanut muuttua intohimosta taakaksi ja henkiset tappiot kasvaneet hyötyjä suuremmiksi. JP Ahonen tuuletti aivojaan piirtämällä black metal -hassuttelua, Stjepan Sejic puolestaan BDSM-hassuttelua. Sunstone on saanut alkunsa Deviantartin puolella yksittäisinä hupikuvina, joista kirjassa nähtävä tarina on hiljalleen kehittynyt. Minua kiehtoo tällainen spontaani tapa tehdä sarjakuvaa, vaikka se saattaakin tarkoittaa aika ajoin ailahtelevaa laatua tai vähäistä ennustettavuutta. Sunstonenkin takasivuilla Sejic kertoo sekoiluistaan jatkuvuuden ja hahmojen keskinäisten suhteiden kanssa ennen kuin punainen lanka tarinalle löytyi. On erittäin tervetullutta, että erilaisia metodeja mahtuu maailmaan ja Belzebubsin tai Sunstonen kaltaiset marginaalisen teeman ympärille keskittyvät sarjikset saavat kasvaa ja löytää yleisönsä rauhassa.

Alussa arvioin, että minun olisi vaikea sanoa mitään sanottavan väärtiä Sunstonesta. Sarjakuvallisia ansioita siltä oli helppo arvioida, mutta itse sitä pihviä, BDSM-suhteen luonnetta ja realismia en pysty oikein kommentoimaan mitenkään. Enkä nyt tiedä, odottaakokaan kukaan minulta siitä mitään kommenttia, mutta itseäni tämä harmittaa. Olisi mahtavaa, jos Sunstone tuntuisi usein yksipuolisesti viihteessä kuvatulle BDSM-yhteisölle puhuttelevalta ja relevantilta, mutta minä en voi sitä arvioida. Kirjassa on paljon fetissien inhimillistämistä, kuten hahmojen hermoilua ja haparointia, mutta samaan aikaan kaikki ovat täydellisiä ja asiat sujuvat lopulta ihan kuin fantasioissa. Tuntuu siltä, että ennakkoluuloja olisi halutessaan voinut karistella vielä aktiivisemminkin, kun selkeästi puhdasta pornoa ei ole kuitenkaan lähdetty tekemään. En osaa oikein sanoa, onko kyseessä yksipuolinen fantasia vai vain sellaisen elementtejä sisältävä aito representaatio. Olisipa ollut niin, että hahmojen oma ääni olisi ollut selkeästi tekijän ääni, niin Sunstonen puolelle olisi voinut asettua vielä vahvemmin. Nytkin kokonaisuus jää positiiviseksi, mutta varautuneeksi sellaiseksi.

Arvosana: 69/100

Sunstone vol. 1
Stjepan Sejic, käsikirjoitus ja kuvitus
128 sivua
Image Comics
Hinta Suomessa 15-17 €

Sarjakuva kaupan:

Turun Sarjakuvakauppa

4 vastausta artikkeliin “Arvio: Sunstone vol. 1 – BDSM-rakkaustarina tarjoilee fantasioita ja ripauksia realismia

  1. Tuo on totta, että lukijalle ei nyt tarvitse ihan kaikkea avata, jotta mielenkiinto säilyy. On osattava arvioida lukijoiden omaa ajatuksenjuoksua ja täydentävää tarinankerrontaa oikealla tavalla. Onko se niin, että sarjakuvienkin osalta pitäisi olla kompetenssia kirjoittaa ja piirtää aiheesta vai riittääkö se, että aiheeseen vain tutustuu ulkopuolisena tirkistelijänä riittävän laaja-alaisesti?

    Tykkää

    1. Erittäin aiheellinen kysymys, eikä mulla ainakaan ole muuta kuin mielipiteitä siihen vastaukseksi. Haluaisin ajatella, että kokemusasiantuntijuus ei ole vaatimus siihen, että aiheesta voisi kirjoittaa rehdisti ja ymmärtävästi. Lähinnä itse funtsin sitä, että usein vaikkapa lesbo-BDSM on teema, joka joutuu itsekin fetisoitavaksi. Heteromiehille tehdään esimerkiksi aiheesta todella paljon pornoa, joka ei edusta todellista yhteisöä, jolla ei ole todellisuuden kanssa mitään tekemistä eikä myöskään taiteellista arvoa. Aiheeseen vihkiytymättömänä lukijana (kuten itse olen) olisi helpompaa luottaa teokseen ja kohdella sitä taiteena kaiken muun sarjakuvan rinnalla, jos voi ns. luottaa tekijän tarkoitusperien vilpittömyyteen. Voi ihan hyvin olla, että Sejic on esimerkiksi BDSM-fetisisti, jolle yhteisön luonnollinen esittäminen on tärkeää. Se ei vain tule sarjakuvasta erityisesti esiin. Nähtävillä sen sijaan ovat esimerkiksi enemmän fantasioihin kuin todellisuuteen perustuvat kehot ja kasvot, tai tekijän tausta nimenomaan fetisoivassa tissiviihteessä. Tämän vuoksi halusin kirjoittaa epäilyksiäni arvioon hieman auki.

      Ja julistettakoon nyt vielä selvyyden vuoksi, että Hyllyy on 100% seksipositiivinen eikä moralisoi fetisointia, heteropornoa tai tissiviihdettä sen kummemmin kuin mitään muutakaan seksuaalisen itseilmaisun ja -tutkiskelun muotoa. Minulle on tärkeää ainoastaan se, että tiedän millä motiivein tehtyä sarjakuvaa kulloinkin luen, jotta osaan asettaa sen oikeaan kontekstiin 🙂

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s