Arvio: Elinvoima – Eisner tarjoilee vaihteeksi kerronnallisen voimannäytteen

Blogin puolella ei ole tainnutkaan vielä olla mainintaa yhdestä tämän vuoden parhaista sarjisprojekteista, nimittäin Katu Bronxissa -kirjan joukkorahoituksesta! Kvaak-foorumin aktiivijoukko pisti pystyyn keräyksen, jolla suomennetaan ja julkaistaan viimeinen osa Will Eisnerin Bronx-trilogiasta. Kyseessä on siis yksi sarjakuvan kulmakivistä, jonka ensimmäistä osaa, A Contract with Godia (suom. Talo Bronxissa), pidetään usein ensimmäisenä sarjakuvaromaanina. Tuon kirjan olen arvostellut aiemmin, ja ilmeisesti arvio on tulossa mukaan myös joukkorahoitetun kirjan ekstramateriaaleihin! Toinen osa, A Life Force (suom. Elinvoima) on siis ehdottomasti paikallaan käsitellä tässä blogissakin ennen kolmannen osan ilmestymistä loppuvuodesta. Ja hyvä, että rahoituskampanja antoi sysäyksen tämän lukemiselle, sillä mielestäni Elinvoima on selkeä askel eteenpäin A Contract with Godista, mitä kerronnan kunnianhimoon ja taitavuuteen tulee.

Koko trilogian yhdistävä tekijä on köyhien juutalaisperheiden asuttama 55 Dropsie Avenue -kerrostalo Bronxin kaupunginosassa New Yorkissa. Eisner kertoo oman kansansa tarinoita sellaisina, kuin hän on niitä nuoruudessaan kokenut. A Contract with God sisältää neljä toisistaan täysin erillistä tarinaa 1930-luvun kovasta elämästä, mutta Elinvoimassa talon ihmiskohtalot nivoutuvat yhteen jo paljon enemmän, ja voidaan puhua aidosta romaanista, jonka tarina kehittyy luku luvulta. Elinvoiman erityisfokuksessa on suuren laman jälkeinen aika ja taloudellisen ahdingon vaikutukset jo valmiiksi heikossa asemassa eläviin juutalaisperheisiin. Eisnerin trilogiaa leimaa kurjuuden kuvaus, mutta Elinvoima ei silti ole maailmankuvaltaan aivan yhtä nihilistinen kuin edeltäjänsä. Ihmisen luonteessa on syvään uurrettuna taito ja tarve selviytyä, se mitä Eisner kutsuu elinvoimaksi, ja sinnittely tarkoittaa välillä myös onnenkantamoisia. Mistään tuhkimotarinoista ei missään nimessä ole kyse, mutta Elinvoiman maailmankuva tuntuu todelliselta ja kokonaiselta siinä, että ahdinkoon mahtuu myös valonpilkahduksia ja toisaalta onneen myös säröjä.

Tarinan keskiössä on ikääntyvä puuseppä Jacob Shtarkah, joka pärjäilee elämässä satunnaisilla hanttihommilla ja rutiineihin ajautuneella avioliitolla. Sattumien kautta hänen elämäänsä tulee kuitenkin muutoksia, jotka herättävät Jacobin haluamaan enemmän. Hänen kauttaan kysytään kirjan pääkysymys: onko elämä elämisen arvoista, jos se on silkkaa hengissä pysymistä päivästä toiseen? Kysymys voi kuulostaa siltä, että vastaus on yksinkertainen ”ei”, mutta Eisner ei päästä lukijaa näin helpolla. Asetelmat ja tilanteen haastavuus tehdään selväksi monelta kantilta, kuten myös se, että Jacobin elämä ei myöskään ole aivan niin synkkää kuin miksi hän sen herkästi mieltää. Eisner ei asetu päähenkilönsä puolelle yksiselitteisesti, mutta ymmärtää ehdottomasti tämän motivaatioita.

Elinvoiman kiehtovin elementti on kuitenkin useiden ihmiskohtaloiden yhteenliittäminen. Jacobin jaakobinpaini (eheh hehhe) on vain yksi pieni osa kokonaiskuvaa, jonka Elinvoima laman koettelemuksista maalaa. Jacobin vaimo ja lapset ovat yhtä lailla aktiivisia toimijoita, samaten kuin naapuriin muuttava, äkillisesti köyhtynyt rikkaan suvun perijä sekä nippu pienempiä sivuhahmoja. Eisner kertoo tarinaa maltillisesti ja huolella, mutta jatkuvasti juonen suht tiukkana pitäen. Tiedättekö kun joskus ei viitsi aloittaa esimerkiksi uutta sarjaa tai kirjaa, jos tietää jo valmiiksi että tämä on taas niitä joissa pitää käyttää viisi tuntia ennen kuin tajuaa yhtään mistään yhtään mitään? Elinvoima ei ole sellainen, sillä Eisnerin visuaaliset kyvyt tarinankerrontaan ovat niin mahtavat, että hukkaruutuja tai -sivuja ei sekaan juuri eksy.

Ammattiliittoja ei katsota Elinvoimassa kovin mairittelevasti

Muutenkin kuvitukseltaan Elinvoima on taattua Eisneria, mikä tarkoittaa tunnelmallisia kompositioita ja erittäin ilmeikkäitä hahmoja. Siinä missä A Contract with God tuntui välillä enemmän kuvakirjalta kuin sarjakuvalta, on Elinvoima selkeästi sarjakuvamaisempi. Lukuflow’ta rikkovat ainoastaan muutaman luvun introsivut, joille Eisner on koonnut leikkeitä tuon ajan sanomalehdistä. Niidenkin sisältämä materiaali on suht hyvin valikoitua ja auttaa aidosti tunnelmaan virittäytymisessä, joten tekstin kahlaukseen ei ole vaikea orientoitua vaikka se sarjiksen ikään kuin rikkookin. Muutoin väittäisin, että aivan tykeimmillään Eisner ei Elinvoimassa kuvituksen osalta kuitenkaan ole. Muistelen esimerkiksi Life, in Picturesissa pysähtyneeni ihastelemaan ruutuja enemmän kuin tässä tarinassa. Elinvoima on kuitenkin Eisnerin uran myöhäistuotantoa, joten tyyliään vielä hiovasta taiteilijasta ei liene kyse, vaan enemmänkin tarinan asettamista vaatimuksista. Elinvoima ei ole kikkailua varten, vaan tarinan kertominen on pääosassa. Yleensä Eisnerin ei tarvitse myöskään tinkiä toisesta toisen vuoksi, mutta voin kuvitella valitun visuaalisen tyylin olleen häneltä myös aivan puhdas valinta tarinan tukemiseksi.

Kaiken kaikkiaan Elinvoima teki minuun suuren vaikutuksen. Aiemmat lukemani Eisnerit olivat molemmat lyhyemmistä tarinoista koostuvia, ja odotin Elinvoimaltakin samaa. Se kuitenkin löytää hienon kultaisen keskitien episodimaisen ja jatkuvajuonisen kerronnan välistä, ja sieppaa mukaansa nopeasti. Olen tarkoituksella pidättäytynyt opiskelemasta luvassa olevasta trilogian päätösosasta liikoja, jotta ensilukuun pääsee vielä sisään fiiliksellä. Normaalisti en ole tällä tavalla tunnelmien tai ”spoilereiden” suhteen herkkä, mutta Eisner on tarjonnut minulle tähän asti joka kirjallaan sellaisia ihmetyksen ja ihailun hetkiä, joita kaipaa aina lisää. Toivon, että Katu Bronxissa pystyy niitä myös tarjoilemaan, sillä Elinvoima ainakin korotti trilogian panoksia entisestään.

Arvosana: 86/100

Elinvoima
Will Eisner, käsikirjoitus ja kuvitus
136 sivua
Jalava
Hinta Suomessa 15-20 €, suomenkielinen versio saatavilla vain käytettynä

Sarjakuva kaupan:

Englanninkielinen versio AdLibriksessa

5 vastausta artikkeliin “Arvio: Elinvoima – Eisner tarjoilee vaihteeksi kerronnallisen voimannäytteen

  1. Perusteltu arviointi, kiitän. Mutta Elinvoiman julkaisuvuosi olisi hyvä kertoa, koska se selittää, miksi albumia ei ole enää saatavilla. Kaikki bloggauksen lukijat eivät osaa sijoittaa tätä 1980-luvulle. Ja suomentajan työtäkin pitäisi aina arvostaa niin että hänen nimensä mainitaan.

    Tykkää

    1. Kiitokset lukemisesta ja kommentista! Ihan valideja pointteja nostat myös esiin. Kääntäjien kohdalla mun logiikka on ollut se, että koska en kykene käännöstä useinkaan kauheasti arvioimaan (koska ei kompetenssia tai lähdeteosta saatavilla, johon verrata), niin en ole systemaattisesti kääntäjiä maininnut, ainoastaan siinä tapauksessa että käännöksestä on osunut erityisesti jotain silmään hyvässä tai pahassa.

      Saatavuuden osalta olisin ihan hyvin voinut mainita alkuperäisen Jalavan julkaisuvuoden, mutta ei tullut mieleen. Toisaalta ajattelen, että maininta ”saatavilla vain käytettynä” sisältää tiedon siitä, että kyse on vanhemmasta julkaisusta. Koitan jatkossa pitää tämän mielessä vastaavanlaisia julkaisuja käsitellessäni!

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s