Kun muutama viikko sitten vinkkasin, että nyt on poikkeusolojen vuoksi hyvä hetki päästä arviojonon kärkeen, tarttui mahdollisuuteen ensimmäisenä kustantamo, jonka olemassaolosta olen kyllä ollut tietoinen, mutta en ole aiemmin ottanut asiakseni tutustua tuotteisiin yhtään kansikuvia enempää. Rakkaudesta lajiin operoiva Musta Ritari kustannus tekee todellista ruohonjuuritason työtä pitääkseen hengissä kotimaista genresarjakuvaa ja pulpin hengenperintöä. Ei-niin-hienovaraisesti maailmankuulua esikuvaansa kanavoiva Kevyt Metalli on lehti, joka kokoaa lyhyitä sarjakuvatarinoita yksiin kansiin hyvin avoimella otteella, löyhästi scifin ja fantasian ympärille kietoutuen, mutta ei mitenkään puristisesti lajiin suhtautuen. Kersantti Napalm puolestaan on yhden hahmon ympärille kasattu kokoelma G.I. Joe-Kapteeni Amerikka-Schwarzenegger-estetiikkaa, joka omistautuu valitsemalleen vitsille sataprosenttisesti. Molemmista sarjakuvista huokuu into ja rakkaus valittuihin tyylilajeihin, ja tärkeintä on saada tuotoksia kerätyksi kansiin, joskus ehkä jopa enemmän tekijöiden kuin lukjoiden iloksi.
Kevyt Metallista luettavakseni saapui numero 6 vuodelta 2019, joka tekee agendansa selväksi jo pääkirjoituksessa. Tärkeää on todellakin tarjota julkaisualusta lyhyille scifi- ja fantasiatarinoille, jollaiset muuten näkevät harvoin päivänvaloa. Tämä toimintatapa, vaikkakin kulttuurin kannalta arvostettava, voi nostaa satunnaisen lukijan niskavillat pystyyn. Harrastajavoimin kasattujen lehtien laatu kun voi olla aivan mitä vain. Kevyt Metalli pitää kuitenkin päänsä pinnalla tarpeeksi tiiviin juttuformaatin ja parin esiinnousevan ja mielenkiintoisen tarina-aihion vuoksi. Parhaiten toimivat hauska ja arkinen avaustarina Pysähdyksen taktiikka sekä jotenkin oudosti sekä viikinkisarjakuvan että maakuntalehden strippisarjiksen (sellaisella hyvällä, ei ummehtuneen konservatiivisella tavalla) mieleen tuova Kaukopartio. Molempia yhdistää se, että genreistä tuttuja elementtejä on onnistuttu lokalisoimaan luovalla tavalla, joka tekee niistä sympaattisen pienimuotoisia, mutta ei tahattoman kömpelöitä tai väkinäisiä.
Erityisen mieleenjäävää tavaraa Kevyt Metalli ei kuitenkaan omaan makuuni tarjoile, mutta eipä sitä ehkä hiukan tällaiselta antologia-henkiseltä julkaisulta kannata odottaakaan. Mielestäni tämä on selkeästi tehty harrastajilta harrastajille, ja en vain ole tämän suoraa kohdeyleisöä. Jos suurempaa lukijakuntaa tavoiteltaisiin, niin varmaankin editointia tehtäisiin tarinoiden laadun nostamiseksi, mutta Kevyt Metallille lienee tärkeintä olla olemassa ja kannattaa kotimaisen piengenresarjakuvan ääntä. Siinä tavoitteessa ei ole mitään vikaa. Tällaisista alustoista ponnistavat varmasti monet myöhemmin kokopitkien julkaisujen tekijöiksi harjaantuvat sarjakuvavisionäärit. Kevyt Metallin eteen, ns. legendan alkulähteelle hakeutuminen vaatii kuitenkin erityismotivaatiota genren ruohonjuurityön seuraamiseen.
Kersantti Napalm on Kevyt Metalliin verrattuna selkeästi valmiimpi teos, vaikka täysin harrastajapohjalta toteutettu sekin. Napalm on seikkaillut muodossa tai toisessa kuitenkin jo kolmatta vuosikymmentä, ja siinä ajassa ehtivät melkoisen kirveellä veistetystäkin pökkelöstä hioutua pahimmat tikut. Kersantti Napalm – Erikoisagentin ABC kokoaa liudan lyhyitä Napalm-tarinoita esittelemään, mistä sarjakuvassa on kyse. Ja kysehän on reikäpäisistä superhahmoista, ilolla ääliömäisiksi vedetyistä juonikuvioista ja karkean itsestäänselvästä tarinankerronnasta. Napalmin tarinoissa on usein yksi tai kaksi hauskaa ideaa, mutta toteutus juostaan jotenkin kovaa vauhtia läpi. Tuntuu kuin lukisi mummolassa enon vanhoja Korkeajännityksiä, joista on sivuja tippunut välistä sieltä täältä. En tiedä, onko Napalmissa tavoiteltu tällaista Grindhouse- tai Mikin hulluimmat seikkailut -tehokeinoa, mutta jos on, niin se tehdään kyllä hämmentävän lowkeyna eikä asiaan kiinnitetä mitään huomiota sen lisäksi, että juoni harppaa yhtäkkiä aivan toisaalle. Tyylilajiin kuuluvaan pinnallisuuteen on sitouduttu niin kovasti, että teflonjuonista ja -hahmoista ei meinaa saada kiinni edes sitä vähää, minkä tarinoihin keskittyminen vaatisi. Napalmin lukee mielellään, mutta 5 minuuttia myöhemmin sen sisältö on jo puuroutunut muistoissa yhdeksi testosteronin katkuiseksi mössöksi.
Erikoisagentin ABC-lehdessä haluan antaa erityismaininnan vielä mukaan laadituille tehtäville ja agenttivinkeille. Kokonaisuutena lehden tyylitaju on aivan mahtava lapsille sopimaton lastenlehti. Toteutus on melkoisen rosoista, eikä tarinoissa oikein ole tarpeeksi lihaa luiden ympärillä, että niihin oikeastaan jäisi erityisemmin kiinni, mutta kokonaiskonseptina Kersantti Napalm tietää mitä se on tekemässä. Lopputuloksena on siis sarjakuva aivan erityisessä genressä ”harvoin viitsin oikeasti lukea, mutta olen silti erittäin onnellinen että se on olemassa”. Vähän niinkuin sarjakuvavastine suomiräp-legenda Raimolle tai vaikkapa Ash vs. Evil Dead -sarjalle. Kumpaankin on kiva palata lyhyeksi aikaa muutaman vuoden välein, mutta tärkeintä on silti tietää, että ne ovat tuolla jossain, valmiina viihdyttämään aina silloin kun niitä tarvitaan.
Arvosana: 55/100 (Kevyt Metalli) 68/100 (Kersantti Napalm – Erikoisagentin ABC)
Kevyt Metalli 6 / Kersantti Napalm – Erikoisagentin ABC
Vesa Vitikainen, P. Blanco, Ilpo Koskela & Mikael Mäkinen, käsikirjoitus – Ninni Aalto, Markus Tuppurainen, Veli Loponen, Timo Tekri Niemi, Juho Sihvonen, Tomi Sunnarborg, Tuomas Koivurinne, Tuomas Myllylä, K. Rosé, Ilpo Koskela, Mikael Mäkinen & P. A. Manninen, kuvitus
32 sivua / lehti
Musta Ritari
Hinta Suomessa 8 € / lehti
Sarjakuvat kaupan:
Hyllyy 
2 vastausta artikkeliin “Arvio: Musta Ritari Kustannuksen julkaisuja – Kevyt Metalli/Kersantti Napalm”