Lienee sanomattakin selvää, että tässä bloggauksessa on sekä tekstissä että kuvissa yhtä sun toista NSFW:tä ja lapsille sopimatonta.
Eristys alkaa näkyä blogissa sen verran, että suunnitelmallisten arvioitavien kokonaisuuksien sekaan saattaa eksyä ns. keräilyeriä, kuten tämä. Erinomainen antikvariaatti Lukuhetki piti varastontyhjennysalen joku viikko sitten (taitaa olla edelleen menossa!), ja sieltä virtuaaliseen ostoskoriin eksyi suomennettu versio jo aiemmin arvioidusta Krazy Kat -kokoelmasta, sekä nämä pari Milo Manaran albumia. Eroottisten sarjakuvien isoin nimi on jälleen ajankohtainen, sillä ehkä hänen mainstream-ystävällisimmästä teoksestaan, taiteilija Caravaggion elämäkerrasta on vihdoin ilmestynyt suomeksi myös sen toinen osa. Tällä kertaa käsiteltävä kama on kuitenkin vanhempaa tuotantoa, alun perin 1980-luvulta. Kultainen aasi on sarjakuvasovitus maailman vanhimmasta säilyneestä latinankielisestä romaanista, ja Giuseppe Bergmanin Odysseia sekoitus Manaran oman Giuseppe Bergman -hahmon seikkailuja ja Homeroksen myyttejä. Ja toki pornoa, ihan suht suorasukaisesta jynkkytouhusta vihjailevampaan pehmomeininkiin. Tarinalliset ansiot näillä Manaran kertomuksilla ovat melko olemattomia, mutta komean näköisiähän ne ovat, ja lisäksi tämä törkytavaran uittaminen korkeampaan kulttuuriin on ihan kauhean kiehtova aihe mietittäväksi.
Käsitellään ensin Giuseppe Bergman, ehkäpä siksi että se on näistä kahdesta salonkikelpoisempi ja vähemmän ristiriitoja herättävä. Tarina alkaa kun Giuseppe ongitaan merestä huvijahdille, jolla matkustavat pari Odysseuksen tarinaan hurahtanutta yksilöä sekä täyspäisempi naiskapteeni, jolla ei taida olla nimeä, mutta sitäkin löysempi housunvyötärö. Housun kehvelit eivät nimittäin pysy sitten millään ylhäällä venettä ohjastaessa. No, oli miten oli, Giuseppe saa sattumusten kautta käsiinsä suoraan Odysseuksen laivalta kypärän, jonka päähän laittamalla siirtyy suoraan noihin aikoihin, kokemaan miehistön harharetkisiä seikkailuja. Tarinan pointtina on ”todellisuuden” ja historiafantasian sekoittuminen. Todellisuudestakin on pakko puhua lainausmerkeissä, sen verran kaikki Manaran kertoma kuitenkin muistuttaa lähinnä seksiunia. Kirja on komean näköinen etenkin Manaran tulkinnoissa Odysseuksen kohtaamista maisemista ja hirviöistä, joita sekoitellaan oletettuihin samoihin sijainteihin nykypäivän Välimerellä. Lisäksi tarjolla on koko rahalla Manaran ihannoimia langanlaihoja naisvartaloita ja könsikäs-miehiä. Mikä jottei, tällaisena kevyenä nakuviihteenä menee aivan sopivasti.
No, sitten tämä Kultainen aasi. Sarjakuva on tosiaan sovitettu Apuleiuksen kirjasta 100-luvun puolivälistä, ja tarinan alkuperä taitaa olla vielä tätäkin vanhempi. Päähenkilö Lucius/Lukianos saapuu Hypatan kaupunkiin tuomaan kirjettä Milon-nimiselle miehelle. Hän yöpyy Milonin luona ja oppii, että talon emäntä harjoittaa noituutta. Nähtyään naisen muuttuvan linnuksi hän haluaa kokeilla samaa, mutta sössii taian ja muuttuukin aasiksi. Ennen kuin hän ehtii korjata tilanteen, taloon hyökkää ryövärijoukko, joka rosvoaa myös Lukianos-aasin. Tästä alkavat aasiraukan koettelemukset, joissa hän vaihtaa omistajaa ja joutuu toinen toistaan raskaampiin töihin. Tarina on mielenkiintoinen pohdelma siitä, miten ihmiskunta kohtelee heikompiaan, kuten eläimiä tai orjia. Tietyssä mielessä Kultainen aasi voisi olla jopa yhteiskuntafilosofinen teos. Kaikenlainen vakava pohdinta saa kuitenkin väistyä, kun Kultainen aasi pääsee panovaihteelle. Tässä albumissa Manara ei säästele yhtään, vaan tarjolla on todella ronskia tavaraa. Jotenkin on aivan saakelin absurdia puhua jostain herkästä ja elinvoimaisesta kynänjäljestä tai tarinan metaforisuudesta, kun kuitenkin tässä albumissa on pätkä, jossa aasi ja ihmisnainen painavat menemään. Ja joo, olihan se teoriassa suostumuksellista, mutta silti. Harvoinpa sitä nykyään enää shokeeraantuu, mutta näin vain sarjakuva 1980-luvulta herätti bloggaajassa uinuvan moraalinvartijan.
Ja en kiistä, onhan tässä monia puolia. Tärkeimpänä tietysti se, että ihminen ei voi valita mistä hän seksuaalisesti syttyy, ja siksi esimerkiksi aaseihin vetoa tuntevan ihmisen on huomattavasti parempi käsitellä omia tunteitaan sarjakuvan avulla kuin lähestyä oikeaa aasia, joka ei pysty suostumusta antamaan. Ja noinniinkuin yleisesti seksuaalisuuden monien muotojen esittäminen kaikessa taiteessa ja kulttuurissa on tarpeen häpeän poistamiseksi ja tabujen murskaamiseksi. Se, mikä tässä ei vain oikein tunnu seksuaalisen monimuotoisuuden juhlistamiselta, on se, että naiset näyttävät (tietysti) edelleen kaulasta alaspäin samanlaisilta supermalleilta ja aasin pohtiessa seksiä fokus on kovasti sen suuressa peniksessä. Sitten voidaan toki miettiä, että vanhojen tarinoiden modernisointi on tärkeää ja kyseessä on historiallinen merkkiteos. Joo, siinä mielessä että on vanhin säilynyt latinankielinen romaani. Mutta voidaan kai myös sanoa ääneen, että suurin osa vanhoista historiallisista tarinoista on ainakin tallennetussa muodossaan melkoista paskaa? Nehän eivät ole hyviä kertomuksia eivätkä siksi mitenkään itseisarvoisesti ”korkeampaa” kulttuuria. Ihmiskunta on ehtinyt opetella ja harjoitella tarinankerrontaa noista ajoista melkein 2000 vuotta, olisi aika kumma jos nykyään ei oltaisi reilusti parempia tarinankertojia. Ikkunana menneeseen maailmaan niillä on toki arvoa, mutta jotenkin minusta tuntuu, että se ei ole ollut Manaran motivaattori tämän kirjan tekemiseen. Että miten sen nyt ottaa, mutta loppujen lopuksi tämä on kirja jossa nainen ja aasi harrastavat seksiä.
Että mitähän näiden suosittelusta nyt sitten sanoisi. Siis erittäin mieleenjääviä ja viihdyttäviä teoksia, ehdottomasti, mutta en silti suostu myöntämään näille mitään mestariteoksien statusta. On ihan ok lukea Manaraa ja arvostaa sitä myös taiteellisista lähtökohdista, mutta myönnettäisiinkö nyt kuitenkin kaikki, että tärkein syy näiden lukemiseen on odotella, milloin sen laivan kapteenin housut nyt putoavat lopullisesti, ja milloin se aasi ja nainen nyt pääsevät kunnolla hommiin. Eli kerääntykää kaikki nauttimaan Manarasta, mutta tehkää se rehellisesti omasta seksuaalisuudestanne iloiten eikä minkään pseudomeriittien taakse piiloutuen. Hyvä sarjakuva voi olla myös pornosarjakuvaa, mutta pornosarjakuvaa se silti on. Itse kyllä tiedätte, haluatteko sellaista lukea vai ette. Minä haluan, aina silloin tällöin, eikä silloin ole tarvetta hurskastella.
Arvosana: 69/100 (joo joo, pun intended)
Kultainen aasi/Giuseppe Bergmanin Odysseia
Milo Manara – sovitettu käsikirjoitus ja kuvitus
N. 60 sivua / kirja
Kustannusosakeyhtiö Jalava
Hinta Suomessa 3-8 €/kirja
Sarjakuva kaupan:
Giuseppe Bergmanin Odysseia Lukuhetkessä
Kultainen aasi Lukuhetkessä
Hyllyy 