Arvio: BTTM FDRS – Säälimätön satiiri pistää lihoiksi hahmot ja lukijat

Näyttökuva 2020-01-28 kello 14.23.51

Viime vuoden kovin täysin puun takaa tullut löytö sarjisten saralla oli ehdottomasti Ezra Claytan Daniels, ja hänen mestariteoksensa Upgrade Soul. Sarjakuvassa demonstroitu tarkkanäköisyyden ja empatian taso oli huikea, ja lisäksi Daniels tuntui ymmärtävän jotain hyvin olennaista tästä ajasta. Siispä oli lähinnä vain ajan kysymys, kun pääsisin käsiksi myös tekijän seuraavaan teokseen, erittäin ärsyttävästi nimettyyn BTTM FDRS:iin. Tällä kertaa Daniels ei ole asialla yksin, vaan vastaa ainoastaan käsiksestä. Taiteen hoitaa Ben Passmore, jonka karrikoitu tyyli tuo kirjaan lisäsärmää. Ja särmää riittää muutenkin. Jos Upgrade Soul oli pienieleinen ja yllättävän hillitty, BTTM FDRS on satiirinen, jopa häijy ja irvokas. Sen tyylilajeja ovat kauhu, draama ja hyvin musta huumori. Pienieleisyydestä ei ole enää tietoakaan, nyt roiskitaan joka suuntaan armotta. Ajassa ollaan kiinni edelleen erittäin tiukasti ja tuo vastenmielinen nimikin on vain osa kirjan jatkuvia piikkejä niin hahmoilleen kuin lukijallekin. Daniels vahvistaa ehdottomasti kirjalla asemaansa tämän hetken kiinnostavimpien tekijöiden joukossa.

Näyttökuva 2020-01-28 kello 14.26.23

BTTM FDRS tarkoittaa siis bottomfeedersiä. Termiä ei normaalisti käytetä erityisen mairittelevassa tarkoituksessa, lähimpänä suomen kielessä voisi olla pohjasakka. Kirjassa bottomfeeders on nimitys Chicagon pahamaineisen Bottomyards-kaupunginosan asukkaille. Kirjan päähenkilö Darla on työtön nuori taiteilija, joka muuttaa ensimmäiseen omaan asuntoonsa juuri Bottomyardsiin. Hän on viettänyt lapsuutensa alueella ja palaa nyt sekä nostalgian että edullisen hintatason vuoksi. Paikalla odottaa melkoisessa lunastuskunnossa oleva kerrostalo, joka on vaihtanut omistajaa, ja uusi omistaja on haistanut alueen ja talon potentiaalin ”rouheaa” ja ”aitoa” meininkiä kaipaavien taidehipstereiden keskuudessa. Hinnat on puskettu ylös, vanhat asukkaat ajettu ulos ja remontit jätetty tekemättä, mutta silti talo kiehtoo Darlaa ja tämän parasta kaveria Cynthiaa, etenkin kun käy ilmi että naapurissa asuu kovassa nosteessa oleva ug-räppäri.

Näyttökuva 2020-01-28 kello 14.24.39
Tämä ei ole se ug-räppäri, vaikka maan alle haluaakin

Vuokranantaja on melkoisen kuumottava tyyppi, kämpän ulkopuolella pyörii mitä oudoimpia hyypiöitä ja putkistosta tulee ylös jotain, mikä muistuttaa sisäelinsoppaa. Darla kuitenkin hyväksyy tämän kaiken osaksi Bottomyardsin luonnetta ja sitä charmia, jota hän on tullut paikalle romantisoimaan. Hiljalleen käy kuitenkin ilmi, että vinossa on hieman enemmän kuin vain viivästynyt putkiremppa. Kierrokset nousevat ja lopulta kujanjuoksu yhden kerrostalon sisällä muuttuu melko puhdasoppiseksi kauhukertomukseksi. BTTM FDRS on kertomus gentrifikaatiosta, postmodernismista ja imagoista. Siitä tulevat mieleen viime vuosien merkkielokuvat Get Out tai Sorry to Bother You. Kaikkia näitä yhdistää rasismin kokemuksen kuvaaminen tavalla, jolla peräpohjolaan syntynyt valkonaamakin ymmärtää siitä jotain, ja lisäksi se, että rasismi ei tapahdu tyhjiössä itsestään, vaan yhteiskuntaluokat, kulttuuri ja itseilmaisu liittyvät juuriongelmaan aivan olennaisesti. Ja toki se, että lopulta jokseenkin normaalin oloisesti alkanut tarina ottaa aivan törkeät kierrokset ja lopussa ei voi uskoa, että alun ja lopun tarinat mahtuivat oikeasti samojen kansien sisään, vieläpä loogisesti.

Näyttökuva 2020-01-28 kello 14.27.53

Se, missä BTTM FDRS eroaa Get Outista tai Sorry to Bother Yousta on sen vielä astetta pidemmälle viety röyhkeys. Molemmissa mainituissa elokuvissa hahmokaartista löytyy yleisölle ankkuri, hyvä ihminen jonka puolella olla ja johon turvautua tarinan ja maailman vinksahtaessa nurinniskoin. BTTM FDRS ei tällaista tarjoa. Hahmot ovat sikäli hyvin inhimillisiä, että heistä jokainen on vähän perseestä, ja sille jokseenkin sokea. Hahmot tunnistavat kyllä hyvin rikat toistensa silmissä, mutta malat omissa jäävät hyvin sinne heilumaan. Tietyllä tavalla BTTM FDRS on melkoisen armoton, sillä se pakottaa lukijan samaistumaan johonkin näistä kusipäisistä ihmisistä: oletko mielummin salaliittoteorioihin uskova hyväsydäminen mutta pelottava hörhö, omille etuoikeuksilleen sokea narsistinen trendisurffari vai sivistyssanojen ja sormella osoittelun taakse saamattomuutensa hukuttava valistunut taidevassari? Ah, ihastuttava runsaudenpula! Henkilöhahmojen avulla Daniels kuitenkin tekee selväksi, että gentrifikaatio on hyvin monimutkainen ilmiö, jota ei voi yksinkertaistaa vain ongelmaksi tai vain hyväksi asiaksi, ja on todella vaikeaa olla osa yhteiskuntaa samalla kontribuoimatta sen epäkohtiin. Hävyttömyydessään BTTM FDRS:in pohjaviesti on jopa ymmärtäväinen.

Näyttökuva 2020-01-28 kello 14.29.35

Kuvituksen antaminen toisen tekijän käsiin Danielsilta itseltään on kaksijakoinen homma. Toisaalta kritisoin Upgrade Soulin kohdalla kuvitusta tietynlaisesta hengettömyydestä ja tarttumapinnan puutteesta, ja Passmoren jäljessä on kieltämättä enemmän elämää ja sykettä kuin Danielsin vastaavassa. Toisaalta kauhu sarjakuvassa vaatii (ainakin minun kohdallani) melko konkreettisia asioita: täytyy olla jotain, mitä pelätä. Passmoren liberaali kynänjälki jättää joissain kohdissa ne kammottavat asiat niin abstrakteiksi, että niitä ei oikein tule kuumoteltua. Toisaalta, esimerkiksi pimeässä kellarissa taskulampun valossa tapahtuva hapuilu on erinomaisesti toteutettu ja värit ovat iso osa kirjan tunnelmaa. Toisaalta toivon, että olisin joutunut vielä hieman enemmän silmästä silmään painajaiskuvaston kanssa. Muissa tyylilajeissa Passmoren jälki toimisi varmasti täysin moitteetta, nyt se vain jää pikkaisen vajaaksi, vaikka esimerkiksi hahmojen, tunnelman ja arkkitehtuurin osalta osuma on ihan erinomainen.

Näyttökuva 2020-01-28 kello 14.28.46

Joka tapauksessa, BTTM FDRS on Danielsilta erinomainen seuraaja Upgrade Soulille ja osoittaa, että hänen tekemisiään kannattaa seurata tiukasti tyylilajista riippumatta. Aivan edeltäjänsä tasolle BTTM FDRS ei pääse, mutta siinäkin saattaa osasyyllinen olla se, että tiesin mitä odottaa. Sekä ehkäpä se, että pieni ja hauras hiipii sielun perukoille helpommin kuin räiskyvä ja äänekäs. Silti tämäkin kirja on ehdoton moderni klassikko, jota suosittelen aivan varauksetta. Ottakaa sarjakuva käteenne ja antakaa sen pureutua aivoihinne kuin karvainen koaksiaalikaapeli. Lukekaa, niin tiedätte.

Näyttökuva 2020-01-28 kello 14.36.12

Arvosana: 86/100

BTTM FDRS
Ezra Claytan Daniels, käsikirjoitus – Ben Passmore, kuvitus
300 sivua
Fantagraphics
Hinta Suomessa 24-28 €

Sarjakuva kaupan:

Turun Sarjakuvakauppa

4 vastausta artikkeliin “Arvio: BTTM FDRS – Säälimätön satiiri pistää lihoiksi hahmot ja lukijat

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s