Arvio: Sabrina – Aikaamme kuvaava tragedia on ennen kaikkea tutkielma surusta

Sabrina_kansi

Ulkomaiset sarjakuvat murtautuvat harvoin julkiseen keskusteluun, varsinkaan sellaiset joita ei ole edes käännetty suomeksi. Puolisentoista vuotta sitten Nick Drnason romaani Sabrina kuitenkin teki tuon tempun, ja melkoisen yllättäen. Toki syy oli se ainoa mahdollinen, eli sarjakuva sai poikkeuksellista huomiota palkintopiireissä, minkä jälkeen suuri yleisökin sen hiljalleen noteerasi. Elitisti voisi tuhahtaa, että joka vuosi julkaistaan valtava määrä samanlaista laatusarjista, miksei niistä sitten puhuta. Tai että miksi sarjakuva tarvitsisi validointia kirjallisuuspalkinnoilta, se on oma taidemuotonsa. Turhaa ulinaa sellainen. En minäkään olisi välttämättä ikinä viitsinyt Sabrinaan tarttua ilman vahvaa ennakkosuosittelua. Ja jos useampi tuhat ihmistä luki vuonna 2018 yhden laadukkaan sarjakuvan sen sijaan ettei olisi lukenut yhtään, niin enpä usko hirveän monen siinä keskustelussa hävinneen. Ja jos ollaan rehellisiä, niin Drnaso ei erityisesti houkuttele satunnaislukijaa tai päästä häntä helpolla. Sabrina on valtavan vaikuttava, mutta epämiellyttävä sarjakuva, ainakin minulle.

Sabrina_sivu7

Tarina on 2010-lukulainen tragedia raastavimmillaan. Nimihenkilö Sabrina on kadonnut ja pian käy ilmi, että kyseessä on kidnappaus ja henkirikos. Sabrinan miesystävä Teddy muuttaa ystävänsä luokse pakoon tilanteen murskaavuutta samalla kun hänen siskonsa Sandra jää kotikaupunkiin suremaan siskonsa kohtaloa. Näkökulma tarinassa on Calvinin, joka on Teddyn tragedian ajaksi majoittava ystävä. Selviytyminen olisi muutenkin varmasti kaikille tarpeeksi haastavaa, mutta aikamme hengessä media ja salaliittoteoreetikot tarttuvat rikokseen ja riepottelevat Sabrinan ja tämän lähipiirin riekaleiksi. Tarinan hahmot joutuvat surutyön lisäksi käsittelemään julkisuutta, spekulointia sekä viiripäiden häiriköintiä ja uhkauksia. Tyyliltään Sabrina muistutti minulle esimerkiksi Manchester by the sea -elokuvaa. Molemmat ovat hellittämättömiä tutkielmia surun eri muodoista, jotka eivät salli kokijansa nousta kuilusta hetkeksikään. Ainoa vaihtoehto on heittäytyä tarinan vietäväksi ja ottaa vastaan ne tunteet, joita teos kokijaa päin heittää.

Sabrina_sivu6

Jos kaikki tämä hilpeys ei vielä epäkaupallistanut Sabrinaa tarpeeksi, niin Drnaso heittää kaupan päälle vielä äärimmäisen minimalistisen kuvitustyylin ja runsaan tekstipainotteisuuden. Hahmojen ilmeet ovat suuren osan ajasta hädin tuskin tunnistettavia, kolhot ruumiit vain vaeltavat laatikkomaisessa maisemassa kuin horroksessa. Liikettä kuvituksessa on vain nimeksi. Kaikki tämä tekee lukemisesta sarjakuvaksi melko työlästä, mutta se on myös erittäin perusteltua. Tunne siitä, millaista on kulkea sumuisessa traumahorroksessa viikosta toiseen todella välittyy, millaista on kun ei meinaa ahdistukseltaan kyetä edes lauseita muodostamaan. Lisäksi paljon median ja verkon välityksellä käyvää dialogia on vaikea kuvata muutoin kuin tekstillä. Päähenkilöt ovat sellaisen informaatiotulvan alla jatkuvasti, että siihen on helppo uupua, ja tämäkin tunne on kirjan sanomalle erittäin olennainen välitettävä. Mutta ymmärtänette, miksi Sabrina ei varsinaisesti ole mikään yleisönkosiskelija.

Sabrina_sivu5

Sabrina on vaikuttava erityisesti siksi, että se toimii kahdella tasolla. Toisena, todennäköisesti laajan huomion aiheuttaneena tasona on kommentaari nykypäivän median moraalikadosta ja saalistajamaisesti toimivista salaliittoteorioiden lietsojista. On pysäyttävää pohtia, miten pienestä lähtevät liikkeelle mahdollisesti kymmeniätuhansia ihmisiä huijaavat teorisoinnit. Mitä saa aikaan kulttuuri, joka arvostaa henkilökohtaista kokemusta luotettavan tiedon yli ja miten vaikea tuollaisen itsesuggestion läpikäyneelle sekopäälle on enää koettaa sanoa mitään muuta. Toinen taso on sitten juuri tuo korostamani surun kokeminen. Lukemissani Sabrina-arvioissa ei ole juurikaan keskitytty siihen, mutta itselleni se oli selkeästi vaikuttavampi osa Sabrinaa. Osasyyllinen saattaa olla se, että henkilökohtainen tilanteeni on tällä hetkellä hieman mielen apeaksi vetävä, joten olin lukiessa altis samaistumaan päähenkilöiden tunteisiin. Jos olisin ollut positiivisemmassa mielentilassa, en tiedä miten olisi suhtaunut Sabrinaan kokonaisuutena. Tässä tilanteessa se kuitenkin puhutteli minua suuresti, tarjosi paljon resonoivia kohtia ja toisaalta avuliaita näkökulmia.

Sabrina_sivu4

Varsinaisesti moitittavaa Sabrinasta on siis vaikea löytää. Drnason tekemät tyylivalinnat ja ratkaisut ovat mielestäni perusteltavissa ja tukevat sarjakuvan kokonaisuutta. En silti lähtisi suosittelemaan Sabrinaa erityisen kokemattomalle sarjakuvanlukijalle, sen verran vaativa kirja on kyseessä. Vähän samanlainen kokemus itselläni oli aikanaan muuten myös Vartijoista eli Watchmenistä. Sekään ei ole missään nimessä yksinkertainen kirja ja vaatii täysin toimiakseen mielestäni melko laajan ymmärryksen niin supersankarigenrestä kuin sarjakuvan kerrontatavoista ja kuvakielestäkin. Jostain syystä näille kirjallisuuslistoille siis tupataan valitsemaan niitä kaikkein vaativimpia teoksia vakuuttamaan ihmisille, että sarjakuvaakin kannattaisi lukea. Lyön vetoa, että sekä Vartijat että Sabrina on luettu monessa taloudessa ja sen jälkeen oltu vakaasti sitä mieltä, että melkoista paskaa oli tämä ja en varmasti lue mitään sarjakuvia enää koskaan. Paitsi tietysti sofistikoituneille ystäväpiireille, joissa on hyvä namedroppailla ja toistella internetistä luettuja mielipiteitä omina syvinä pohdintoina (en tietenkään ole itse syyllistynyt tähän koskaan, pois se minusta).

Sabrina_sivu3

Odottakaas. Tajusin nyt, että ammuin täysin alas avauskappaleen argumenttini siitä, että on hyvä jos monet sarjakuvia lukemattomat tarttuivat Sabrinaan palkinnon ansiosta. Mites tässä nyt näin kävi, hetkinen. Kai se koskee kaikenlaisia listauksia ja suosituksia. Vaikka Moby Dick tai Rikos ja rangaistus ovat kirjallisuuden kestävimpiä klassikoita, niin kukaan ei varmaankaan suosittele niitä kenenkään ensikirjoiksi. Kannattaa aloittaa jollain vähän kevyemmällä, että niistä voi saada jotain irti. Sama pätee sarjakuviin. Jos ei ole niitä opetellut ensin lukemaan, niin ei kannata sukeltaa suoraan syvimpään päähän. Listaukset ja palkinnot ovat hyviä olla olemassa, jotta ansioituneille teoksille saadaan näkyvyyttä, ja sarjikset voivat ihan hyvin kuulua mielestäni kirjalistauksiin ja -palkintoihin, sillä niiden potentiaalinen yleisö lienee kuitenkin samankaltaista. Sabrina kuitenkin muistuttaa, että sarjakuvat eivät missään nimessä ole välttämättä helppoja luettavia tai ymmärrettäviä. Niiden ymmärtämiseen kannattaa kuitenkin käyttää aikaa ja vaivaa, sillä esimerkiksi Sabrina palkitsee lukijansa monilla, jopa puhdistavilla tavoilla.

Sabrina_sivu2

Arvosana: 87/100

Sabrina
Nick Drnaso, käsikirjoitus ja kuvitus
204 sivua
Drawn & Quarterly
Hinta Suomessa 22-30 €

Sabrina_sivu1

Sarjakuva kaupan:

Turun Sarjakuvakauppa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s