Lisää syksyn kotimaisia suursarjakuvateoksia! Jos ei puuttunut Valaasta kunnianhimoa, niin ilman ei ole myöskään Aapo Kukon historiantulkinta Sosialisti ja nihilisti. Aatteen paloa ja deliriumia pursuava matkakertomus seuraa runoilija Arvo Turtiaisen ja kuvittaja-kirjailija Henrik Tikkasen impulsiivista matkaa Suomesta Italiaan toisen maailmansodan jälkimainingeissa, suurten aatteellisten aaltojen vyöryessä ja törmäillessä halki Euroopan. Teos perustuu sekä Turtiaisen että Tikkasen omiin muistelmiin ja on sikäli tositapahtumiin nojaava, mutta Kukolle ominaiseen tyyliin esitystapa on unen ja todellisuuden välillä tasapainoileva, vapaasti ajassa ja paikassa haahuileva teos. Toteutuksessa on paljon ideaa ja Kukon tyylivalinnat tuntuvat perustelluilta. Kun kikkailua kuitenkin riisuu tarinan yltä, niin huomaa, että itse substanssi on yllättävän ohutta. En tiedä, onko kusipäisen sekoilun romantisoinnista syytettävä enemmän Turtiaista ja Tikkasta vai Kukkoa, mutta joku tässä on melkoisen suopeasti miesten perseilyä tulkinnut.
Niin, elikkäs. Turtiainen on sosialisti ja Tikkanen nihilisti. Molemmat ovat kärsineet jatkosodassa: Turtiainen jouduttuaan vankilaan aseistakieltäytymisen johdosta, ja Tikkanen ammuttuaan itseään käteen rintamalla päästäkseen pois taisteluista. Perinteiseen miehiseen tapaan molemmat käsittelevät traumojaan pääasiassa juopottelemalla. Ryypyn ääressä he tapaavatkin ja ajautuvat jonkinlaiseen syöksykierredynamiikkaan, jossa väittävät nauttivansa keskusteluista ja älyllisestä seurasta, mutta oikeasti molemmat tarvitsevat lähinnä toisesta ihmisestä oikeutuksen itsesäälin marinoimalle dokailulleen.
Miehet keksivätkin sitten lähteä yhdessä matkalle ”etsimään todellista sosialismia”, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. Ei sen mitään tarvitsekaan tarkoittaa. Kyllä minäkin sanoin opiskeluaikoina meneväni Tukholmaan tai Tallinnaan ”yritysvierailulle”, vaikka kaikki tiesivät että laivassa ryyppääminen on homman ainoa pointti. Satunnaisessa sekoilussa ei sinänsä olekaan mitään tuomittavaa. Kukon kirja sitävastoin osoittaa, kuinka käsittelemätön painolasti ja kyvyttömyys sen käsittelyyn johtaa siihen, että elämässään ei oikein hallitse enää mitään. Satunnaisuus muuttuu säännönmukaisuudeksi. Turtiaisen ja Tikkasen matkustaminen on lähes gonzomaista poukkoilua paikasta toiseen ja heräämistä kohteissa, joissa ei tiedä olevansa. Se on ihan viihteellistä ja mahdollistaa revittelyä, joka pääsee oikeuksiinsa nimenomaan sarjakuvassa, mutta onko sillä pointtia yksilön tarinan kertomisen lisäksi, siitä en ole varma.
En myöskään tiedä, onko Kukon tarkoitus ollut sisällyttää kirjaan minkämoista introspektiota, mutta kun taiteilija tekee kirjan taiteilijoista, jotka pohtivat taidettaan, niin kyllähän se jonkinlaista kommentaaria väkisinkin sisältää. Turtiainen on kadottanut otteensa runouteen ja Tikkanenkin on kivuliaan tietoinen siitä, etteivät lehti- ja mainoskuvitukset ole hänen suuri intohimonsa, vaan jotain merkityksellisempää pitäisi saada aikaan. Molempien lehtiin tekemät työt tuntuvat samanlaiselta oman itseyden pakenemiselta kuin jatkuva törpöttelykin. On helpompi olla vaatimatta itseltään sitä, mitä todella tahtoo, jos oma henkinen tasapaino ei ole kunnossa.
Teos ei ota kantaa siihen, onko taiteen tekemisellä Turtiaiseen ja Tikkaseen hyvinvointia lisäävä vai vähentävä vaikutus, mutta jokin tarve sitä kohti silti jatkuvasti ajaa. Tässä mielessä taide vertautuu teoksessa myös aatteisiin, joihin identifioidutaan kovin vahvasti. Aate ja taide ovat ehdottomien päähenkilöiden elämissä itseisarvoja, joiden kautta kaikkea muuta tarkastellaan ja joille kaikki muut tarpeet ja ihmiset ovat alisteisia. Sosialistin elämä rakentuu sosialismin edistämisen ympärille, ja minkäänlainen puhdasoppisuudesta tai intohimoisuudesta lipsuminen tuomitaan heti nihilismiksi. Väittäisin ainakin tämän kirjan perusteella Tikkasen nihilismin olevan melko kevyttä, ja sen roolin olevan enemmänkin vain vaihtoehto sille sosialismille, jota kirjassa toistuvasti peräänkuulutetaan.
Henkilöiden hiomattomuus ja ehdottomuus saa aikaan fiiliksen siitä, että molemmat ovat vielä aikuistumisen keskellä olevia uhoajia. Turtiainen kuitenkin oli päälle neljänkymmenen ja Tikkanenkin 24-vuotias, mikä ainakin tuohon aikaan on jo ollut mies parhaassa iässä. Ehkä onkin niin, että sodan aiheuttamat kriisit ovat mustavalkoistaneet monen maailmaa ja ikään kuin taannuttaneet henkistä kehitystä nuoruusvuosien tasolle. Tappelemalla ja inttämällä molemmat miehet toivovat ehkä salaa löytävänsä elämäänsä jälleen harmaan sävyjä ja ehkä jopa värejä, jos oikein uskaltaa unelmoida. Ehkäpä Sosialisti ja nihilisti kertookin lopulta matkasta, jonka tavoitteena on palauttaa oma ihmisyys, tunne kokonaisesta elämästä. Tunne jonkin puuttumisesta ajaa kompensoimaan aatteella, ehdottomuudella, viinalla tai millä vain, ja siitä pitäisi päästä eroon. Kukko ei näin rautalangasta vääntäen tulkintoja tarjoa, mutta tästä näkökulmasta ymmärtäväisyys kahta paskiaista kohtaan näyttäytyy järkevämpänä. Itse päätin uskoa, että taustalla on jotain tämän suuntaista, koska muutoin Turtiaisen ja Tikkasen vaiheissa ei mielestäni ihan kauheasti mitään ihmeellistä olisi.
Sosialisti ja nihilisti on muuten, jos ei käynyt tekstistä ilmi, erittäin huolella tehty sarjis. Jokaisesta sivusta näkee, että siihen on paneuduttu antaumuksella, ja lopputulos on selkeästi tekijänsä näköinen ja kokonaisen tuntuinen tulkinta tositapahtumista. Se on viimeisin esimerkki siitä, että suomalainen sarjakuva on ylpeää, kunnianhimoista ja näkemyksellistä. Kukon uniikkius tuntuu vielä olevan pääosin visuaalista, ja odotankin jatkossa vielä selkeämpää omaa ääntä myös kerrontaan ja näkökulmiin. Sosialistissa ja nihlistissä sain tehdä tulkintani aika rauhassa itse, enkä kokenut ajatteluani erityisesti tekijän suunnalta haastetun, kuten parhaimpien teosten kohdalla käy, mutta ei se myöskään liikaa haitannut. Teos on joka tapauksessa omilla jaloillaan seisova ja osoitus tekijänsä kehittymisestä. Tätä voi suositella varauksetta.
Arvosana: 82/100
Sosialisti ja nihilisti
Aapo Kukko, käsikirjoitus ja kuvitus
176 sivua
Arktinen Banaani / Täysi Käsi / Zum Teufel
Hinta Suomessa n. 25 €
Sarjakuva kaupan:
Hyllyy 