Olen melko varma siitä, että nörtti-identiteetissä tarpeeton triviatieto ja hirveä määrä ulkoa opeteltuja sitaatteja kulkevat usein käsi kädessä. Sitä ei oikeastaan tarvitse mitenkään yrittää, vaan kun joku asia kiinnostaa, niin siitä jää hirveät määrät tarpeetonta dataa päähän. Tässä mielessä nörtit taipumukset ovat auttaneet ainakin itseäni esimerkiksi opintiellä, sillä kun datan tankkauksen on kerran kääntänyt päälle, se toimii kohtalaisen mukavasti myös vähemmän kiinnostavien aiheiden kohdalla. Tämä tahtoo sanoa, että esimerkiksi laulujen sanoja on tarttunut päähän vuosien varrella melkoinen määrä. Siitä vinkkelistä Mistä toi on? -sarjiksen premissi voisi kutkuttaa omia mieltymyksiäni. Ilkka ja Katariina Lapin strippisarjassa jokainen strippi päättyy suomenkieliseen laulusitaattiin, joihin saavutaan joskus luontevammin ja joskus kankeammin. Jokin yhtälössä kuitenkin hiertää, eikä Mistä toi on? oikein saanu minua puolelleen. Tyyli on harmiton ja mukiinmenevä, mutta luonnetta tai huumoria siitä ei minun silmääni löydy.
Mistä toi on? kertoo kahdesta kirjastossa työskentelevästä kollegasta ja heidän perhe- ja tuttavapiireistään. Stripit kuvailevat tuttuja ja samaistuttavia tilanteita töistä, kotoa ja ihmissuhteiden parista. Hahmoja on stripille sopiva määrä, kaikkien naamat ja persoonat pysyvät suunnilleen muistissa ja eri asetelmia saadaan marssitettua lukijan eteen tarpeeksi, ettei homma ala junnata juonellisesti paikallaan. Mistä toi on? on vähän kuin keski-ikäistyvä Villimpi pohjola niin aiheiltaan kuin henkilöiltään. Ja myös siinä mielessä, että minua ne eivät naurata tai erityisesti viihdytä. Minua naurattaakseen strippi tarvitsee joko kielellisiä oivalluksia tai elävää kynänjälkeä, ja Mistä toi on? ei keskity erityisesti näistä kumpaankaan. Sen perusasiat ja edellytykset ns. ammattimaiseen materiaaliin ovat kunnossa, mutta rehellisesti sanottuna laulusitaatin istuttaminen viimeiseen ruutuun ei mielestäni ole tarpeeksi persoonallisuutta strippisarjalle.
Toisaalta mietin kovasti kirjaa lukiessani, että oletankohan nyt tekijöiden motiiveista liikoja? Sarjiksen henki on sellainen mutkaton ja mukava, että haetaankohankaan tässä nyt mitään ääneen höhötyksiä lukijoilta? Voin kuvitella, että suureen massaan vetoava laulusitaatti-teema on ihan potentiaalinen yleisönmiellyttäjä. Mistä toi on? on sellainen harmiton pikkustrippi, joka voi lehdessä tuoda hyvän mielen lukijalleen pienellä vaivalla. Enkä minä nyt sellaistakaan motiivia sarjakuvanteolle tuomitsisi. Jos yleisö tykkää, niin sehän on tosi hyvä tilanne. Mistä toi on? ei kuitenkaan ole missään nimessä samalla tavalla iloton ja tylsämielinen kuin vuosikymmeniä jatkuneet jenkkistripit. Sen tekijät tuntuvat nauttivan sarjakuvansa tekemisestä ja ainakaan yhden kirjan aikana läppien kierrätystä ei ole vielä havaittavissa. Suurelle yleisölle suunnattu viihde on usein harmitonta ja särmätöntä, ja siksi se suurta yleisöä miellyttääkin. Mistä toi on? ei toki ole vielä mikään koko kansan strippisarjis, mutta jos sellaiseksi haluaa tulla, niin ei tämä huonoin idea siitä näkökulmasta ole.
Henkilökohtaisesti minua kuitenkin hiertää. Aiemmin mainittujen epäkohtien lisäksi kalvaa se, että varsinkin ilmiselvimpien laulusitaattien kohdalla dialogi tuntuu hivuttautuvan vaarallisen lähelle ihmisten välisen dialogin suurinta syntiä, sutkauttelua. Henkilö, joka keskustelussa toteaa vaikkapa ”viidestoista yö taas saapuu painajaisineen” on hyvin suurella todennäköisyydellä sama vääräleuka, jonka vastaus ”mitä kuuluu” -kysymykseen on ”kaikki mitä lujaa puhutaan” ja joka hyvästelee sanomalla ”nähdään jos ei tulla sokeiksi”. Ei saatana, se tyyppi. Pidän erittäin vaarallisena tällaiseen puhetapaan kannustamista, ja siksi muutamat ilmiselvimmät stripit meinaavat nostaa niskavilloja pystyyn. Tunnistan kuitenkin, että tämä on ihan oma ongelmani, eikä siitä pidä erityisemmin sarjakuvaa syyttämän. Jos kuitenkin olet itseni kaltainen sutkautusallergikko, niin sinua on varoitettu.
Kuten saatatte huomata, Mistä toi on? herättää minussa jotenkin tosi ristiriitaisia tunteita. Se on mukava sarjakuva, jossa ei ole tietynlaisen keskitien kulkemisen lisäksi mitään erityistä kritisoitavaa, mutta silti se tökkii minua monella tapaa. Tulee ikävä olo, kun tylyttää kaikin puolin miellyttävän oloista sarjakuvaa siitä, ettei se miellytä juuri minua. Mutta sitähän kritiikki on, kaiketi. Rehellisesti sanottuna en usko ikinä palaavani tämän sarjakuvan pariin, ja siihen on ihan selkeät syynsä. En kuitenkaan sano, että tämä olisi absoluuttisesti huono sarjakuva. Vähän semmoinen sarjakuvien Arto Nyberg tai Hyvät ja huonot uutiset. Vaativammat kuluttajat näkevät nopeasti, että näissä ohjelmissa ei rikota yhtään rajaa tai katsojaa haasteta, joten he keskittänevät energiansa kunnianhimoisempiin tuotoksiin. Silti Arton ja HHU:n ääreen kerääntyy puoli miljoonaa ihmistä kerta toisensa jälkeen. Elitisti voi toki huudella, että ette te lampaat ymmärrä laadusta mitään, mutta hänen omat suosikkinsa eivät koskaan voi saada tuon kaltaisia suuryleisöjä. Minusta Mistä toi on? on tylsä, mutta voin ihan hyvin kuvitella tarpeeksi suuressa otoksessa olevani täysin vähemmistöä.
Arvosana: 55/100
Mistä toi on? – Kun on alkuun päästy
Ilkka Lappi & Katariina Lappi, käsikirjoitus – Katariina Lappi, kuvitus
72 sivua
Pokuto
Hinta Suomessa n. 20 €
Sarjakuva kaupan:
Hyllyy 