Arvio: Valas – Huolellinen sovitus tuntuu omalta

Valas_kansi
Tein oikeastaan ostopäätöksen jo pelkän kannen perusteella. Miten hieno!

En tiedä, olenko vain havahtunut jostain subjektiivisesta kuplasta, vai onko todella niin, että viimeisin murrettu muuri suomalaisessa sarjakuvassa on ns. jyhkeä romaani. On toki ymmärrettävää, että suurin osa julkaistavasta tavarasta on hieman kevyempiä tuotoksia, onhan niissä sekä tekijälle että kustantajalle vähemmän riskiä kuin vuosia ja tonneja nielevässä tiiliskivessä. Silti viime vuosina myös suurempia töitä on ilmestynyt suht säännöllisesti. Kaltaiselleni helppouden tavoittelijalle tämä on tietysti erittäin tervetullutta, sillä mitä enemmän laatusarjista yksien kansien välistä löytyy, sitä helpompi sitä on ahmia. Täysin loogista, eikö? Lienee siis sanomattakin selvää, että kun Janne Torisevan sarjakuvatulkinta Moby Dickista ilmoitettiin ilmestyväksi, niin tuntosarvet olivat saman tien pystyssä. Valas ei ole aivan innoittajansa kokoinen monoliitti, mutta silti kyse on raskaan sarjan sarjakuvasta. Toriseva on työstänyt teosta vuosikausia pieteetillä, ja lopputulos on varsin vaikuttava. Jälleen kerran voi riemuita kotimaisen sarjiksen monipuolisuudesta ja laadukkuudesta.

Valas_sivu3

Valas mukailee Moby Dickin tarinaa soveltuvin osin. Kokematon merimies Ishmael pestautuu Pequod-laivalle valaanpyyntireissuun, mutta normaali saaliin havittelu saa hiljalleen väistyä laivan kapteeni Ahabin pakkomielteiden tieltä. Kapteeni metsästää valkoista valasta, joka on vienyt häneltä jalan, ja hiljalleen miehistö huomaa lukijan kanssa, että kaikki muu on uhrattavissa, jos se vie Ahabia lähemmäs Moby Dickiä. Tekisi tosin mieli väittää, että Valaassa kapteeni Ahab on loppujen lopuksi melko pienessä sivuosassa. Hän ilmestyy aika ajoin puskemaan juonta eteenpäin, mutta Torisevan fokus on koko ajan Pequodin muussa miehistössä. Pitkä merimatka tekee tuntemattomista seiloreista toisilleen ensin tuttuja ja sen jälkeen uudelleen tuntemattomia, kun koetukset alkavat paljastaa uusia puolia itse kustakin. Hahmoja on paljon, ja Toriseva valikoi kirjasta kerrottavaksi niin suurempia linjoja kuin vähäpätöisemmän tuntuisia anekdoottejakin. Osa hahmoista, kuten Ishmaelin lähin toveri Queequeg, saavat perinteisemmän roolin tarinan maustajina, kun taas esimerkiksi arvaamaton Steelkit häilyy hahmona loogisuuden ja unenomaisen hämmennyksen välimaastossa. Lopputulos on oikein toimiva sekoitus konkretiaa ja mystiikkaa.

Valas_sivu2

Torisevan kuvitus tarinassa on kiehtovan impressionistista. Sen kummemmin ihmisiä kuin valaitakaan ei tunnuta kuvailevan uskottavasti, vaan kaikki koostuu hahmotelmista ja ääriviivoista, ikään kuin toisen käden tietona. Tarinaan sisältyy niin paljon uskomattomuuksia ja rikkautta, että tällainen ratkaisu tuntuu erittäin loogiselta. Jos kukaan meistä ei ollut paikalla, ei kukaan meistä voi oikeasti tietää, kuinka hurjalta Ahab näytti, kuinka suuria valaat ja hait lopulta olivat, tai olivatko Queequegin hampaat todella teräviksi hiotut. Voi olla, että Ishmaelin kokema todellisuus on ollut paljon laimeampi, mutta tarinoissa sen koolle ja eeppisyydelle ei ole rajaa. Kaiken metaforisuutensa lisäksi Moby Dick on kuitenkin myös maailman tunnetuin ja suurin kalajuttu, ja sellaisena Torisevan kuvitus sitä kertoo.

Valas_sivu4

Täysin tarpeettomana sivuhuomiona täytyy tosin todeta, että erittäin hämmentävä valinta on piirtää puhuvien hahmojen suut apposen auki. Avoimet, neliskanttiset suut ja kulmikas piirustystyyli yhdistyvät välillä hassuksi vanhojen tietokonepelien pikselitunnelmaksi ja valasjahti Pequodilla saa erikoisen pikantin Monkey Island-vivahteen. Alkuun aukinaiset suut häiritsivät lukemista, mutta lopulta niihin kummasti kiintyi. Once you see it, jälleen kerran.

Valas_sivu1
Jopa valaan suu on auki

Valaassa erityisen miellyttävää on se, että siitä tulee jotenkin hyvin määrätietoinen olo. Moby Dickin kaltaisen järkäleen kanssa valintoja on todella tehtävä sen suhteen, mikä on tärkeää ja mikä ei. Toki on suht selvää, että valaanpyynnin teknisemmät aspektit tai historia ovat tarinan kannalta epäolennaisempia seikkoja, mutta kaikki sarjakuvassa, valittuja kuva- ja näkökulmia myöten, tuntuu natsaavan nätisti. Valas ei tunnu sarjakuvantekijän versiolta kirjasta, vaan kirjan inspiroimalta sarjakuvalta. Toki tätä kirjaa ei olisi ikinä tehty ilman alkuperäisteosta, mutta tulkinta on Valaassa sen verran itsevarmaa ja vakuuttavaa, että kirjan mukaan on helppo tempautua ilman jatkuvaa vertailua tai arvailua Herman Melvillen alkuperäisversioon liittyvistä valinnoista ja eroista. Harvemmin sarjakuvista välittyvä tunne on itsevarmuus, mutta Valaan kohdalla se on ehdottomasti olennainen osa palettia. Minä pidin tästä sarjakuvasta kovasti.

Valas_sivu6

Arvosana: 85/100

Valas
Janne Toriseva, sarjakuvasovitus ja kuvitus – Herman Melville, alkuperäisteos
200 sivua
Arktinen Banaani / Zum Teufel / Basam Books
Hinta Suomessa n. 30 €

Valas_sivu5


Sarjakuva kaupan:

Turun Sarjakuvakauppa

Yksi vastaus artikkeliiin “Arvio: Valas – Huolellinen sovitus tuntuu omalta

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s