Tämä arvio on laajennettu versio alun perin Sarjainfo 3/2019 -lehdessä julkaistusta tekstistä.
Käsikirjoittajana Yhdysvalloissa itselleen nimeä luova Hannu Kesola päätti hiljattain parantaa töidensä saatavuutta myös täällä Suomessa. Keväällä toimintansa aloitti hänen pyörittämänsä kustantamo Ilmein Entertainment, joka tuo saataville ainakin Kesolan omia töitä ja mahdollisesti myös muuta kauhuun ja scifiin kallellaan olevaa sarjakuvaa. Salem 2232 on Ilmeinin ensimmäinen julkaisu, jossa käsikirjoituksesta vastaavat Kesola ja Ken Janssens, ja kuvituksesta Paul Moore. Lyhyt kertomus on perinteistä ammentavaa scifikauhua ilman yllätyksiä. Eniten mieleen tulevat 1980-luvun toimintarymistelyt, joissa köppäinen dialogi ja kliseiset karikatyyrit olivat meriittejä, eivät puutteita. Salem 2232:ssa sekoittuvat asiantuntevasti monet scifikauhun konventiot ja suljetun tilan trillereiden inhimillisemmät jännitteet, mutta omia mausteita soppaan on lisätty laihanlaisesti.
Novellimaisessa tarinassa ihmisten ohjaama rahtialus laskeutuu Maahan, joka on ydintuhon jälkeisessä universumissa enää lähinnä rahtivarasto. Alus on hajalla ja korjaus vie suunniteltua pidempään. Hermot ovat paljon aikaa keskenään viettäneen miehistön jäsenillä jo valmiiksi pinnassa, ja aluksessa muhii jos jonkinlaista konfliktia. Kirsikkana kakun päälle he löytävät yllätyksekseen lastin lisäksi maan pinnalta myös retkikunnan, jonka kutsuvat alukseensa. Jokainen, joka on joskus nähnyt yhden leffan, osannee arvata mihin suuntaan tapahtumat tästä kehittyvät. Vähemmän yllätyksellisesti paljastuu, että kaikki ei ole sitä miltä näyttää ja alukseen päässeillä vierailla on pussissa muutakin kuin puhtaita jauhoja. Pian käynnissä ovat ihan kunnon hurmekekkerit elikkäs verivestivaalit elikkäs mustanmakkaran raaka-ainerallit. Salem 2232:n henki on tyylipuhdasta Predatoria ja Alienia, vaikka juonellisesti ei ollakaan aivan niiden tontilla. Tarjolla on esikuvia vähemmän ulkoavaruuden uhkia, mutta suoraviivainen selviytymistaistelu on tyylipuhdasta pastissia.
Tyylin esikuville ollaan uskollisia myös sellaisissa asioissa, joissa pieni nykyaikaistaminen ei olisi ollut pahitteeksi. Modernin tarinankerronnan näkökulmasta hieman huvittaa, että maailman meno ei Kesolan ja Janssensin käsissä ole kehittynyt mihinkään 213 vuoden aikana, pikemminkin taantunut. Aluksen miehistön kinat ja keskinäiset säädöt ovat täynnä kliseitä ja dialogi luovuuden tasoltaan ummehtunutta ja yksitoikkoista läppää pienistä peniksistä. Haukkumasanat ja noituminenkin kuulostavat suomalaisesta käsikirjoittajasta huolimatta siltä, että ne on ensin ajateltu englanniksi ja käännetty sieltä suomeksi kauheasti kulmia hiomatta. Tätä se toisaalta kasarin toimintaleffoissakin oli, joten Salem 2232:n puhetapaa ei pidäkään verrata nykypäivään vaan esimerkiksi Jesse Venturan horinoihin 30 vuotta sitten. Tällöin Salemin henkinen koti löytyy, ja kun aivonsa asettaa oikealle taajuudelle, sarjakuvasta voi nauttia esikuviensa mukaisena höttöviihteenä aivan hyvin. This stuff will make you a goddamn sexual tyrannosaurus, just like me!
Kuvituksen kohdalla tarinan aikana ehti tapahtua pieni lässähtäminen. Alkupuolella Paul Mooren rujo kuvitustyyli sopii karkeaan sarjakuvaan, mutta mitä pidemmälle mennään, sitä enemmän silmään osuu pieniä puutteita, jotka häiritsevät sarjikseen imeytymistä jonkin verran. Välillä rujo viiva vaikeuttaa tapahtumien tulkintaa, eikä esimerkiksi ruutujen lukujärjestys ole aina aukottoman yksiselitteinen. Hieman huolellisempi suunnittelu toimintakohtauksiin ja johdonmukaisempi viimeistely kasvoihin tukisi sarjakuvaa. Nykyisellään hahmojen perässä pysyminen, kun persoonallisuudetkin ovat melko ohuita, käy välillä vaikeaksi. Visuaalinen anti jää ok-tasolle ja käsikirjoitus joutuu tekemään ns. raskaan työn lukijan kiinnostuneena ja mukana pitämisestä.
Salem 2232 ja sitä myöten Ilmein Entertainment -kustantamo tulevat Suomen markkinassa tervetulleeseen koloon. Valtavirtamaista mutta ei kuitenkaan valtavirtasarjista, ja nimenomaan hieman aikuisemmilla kauhuteemoilla saisi mieluusti julkaista kotimaan kielelläkin. Salem 2232 ei ole ensimmäisenä näytteenä aivan täysosuma johtuen yllätyksettömyydestä ja kerronnan ja dialogin tietynlaisesta itsensätoistamisesta. Tyylit tekijätiimillä ovat hallussa, lähinnä tästä sarjiksesta jää sellainen fiilis, että itseltään voisi vaatia vielä astetta enemmän työn viimeistelyssä. Luovemmalla sanailulla ja parilla odottamattomalla käänteellä Salem 2232 voisi jäädä paremmin mieleen, nyt sen osuminen riippuu suuresti lukijan rakkaudesta kasarimachoiluun. Tekijät, Kesola etunenässä, kuitenkin osoittavat tietävänsä, millä pelikentällä tarkoitus on liikkua. Sinänsä Salem 2232 on kiinnostava avaus ja jään odottamaan Ilmeinin seuraavia julkaisuja mielenkiinnolla.
Arvosana: 64/100
Salem 2232
Hannu Kesola & Ken Janssens, käsikirjoitus – Paul Moore, kuvitus
96 sivua
Ilmein Entertainment
Hinta Suomessa 19-20 €
Sarjakuva kaupan:
Hyllyy 
Yksi vastaus artikkeliiin “Arvio: Salem 2232 – 213 vuotta tulevaisuuteen on paluu 80-luvulle”