Natural Born Loversin kansi herättää epäilyksiä. Siitä käy ilmi, että on haluttu kuvastaa kahden hahmon intohimoista suudelmaa, mutta oma intuitio kirkuu päässä lähinnä, että kukaan ei suutele noin, ikinä missään. Kuinka pitkät kielet noilla henkilöillä oikein on? Kuinka paljon he erittävät sylkeä? Millainen on heidän kieliensä lihaksisto, että kielet taipuvat tuollaisiin asentoihin? Kysymyksiä herää paljon, ja epäluulot ovat ensimmäiselle sivulle siirryttäessä korkealla. Näin ei ehkä tarvitsisi olla, jos olisi lukenut Amorin aika -sarjakuvaa esimerkiksi Rumban netistä aiemmin. Tällöin tietäisi tätä kirjaa avatessaan, mikä on tekijäpari Saila Juutin ja Anne Lehtisen henki ja tyyli. Natural Born Lovers on ensimmäinen pidempi tarina, jossa seikkailevat Amorin aika -sarjakuvan hahmot. Sarjiksen pointtina on intohimoisen pariskunnan, Korpin ja Kissan, seksielämä, joka koostuu epäilemättä usean ihmisen todellisista, joskin väritetyistä kokemuksista. Taustalla soi jatkuvasti musiikki, jonka tahtiin niin mäntähommat kuin muukin elämä kulkevat. Kaikki on sanottu popmusiikissa aiemmin, kyse on vain oikean biisin löytämisestä oikeaan tilanteeseen. NBL on kanttaan parempi sarjakuva, mutta en silti ole aivan varma, kantaako sen perusajatus pitkää tarinaa, vai onko kyseessä enemmän juuri lyhäreihin sopiva niche-huvittelu.
Juonessa päähenkilöpari Kissa ja Korppi suuntaa kesäviikonlopuksi mökille, haaveenaan luonnollisesti fiilata ja höylätä menemään häiriöttä joka päivä ja joka ikinen yö. Suunnitelma ei tietenkään kuitenkaan pääse toteutumaan toivotulla tavalla, kun omaa rauhaa ei tätä nykyä saa edes mökillä. Soppaan sekoittuu kasa muitakin vapaita sieluja, joille annetaan kyllä kirjan alussa nimet ja yhden lauseen persoonat, mutta joilla ei loppujen lopuksi ole kirjassa ihan kamalasti väliä. Kaikki henkilöt ovat NBL:ssä kuitenkin lähinnä säiliöitä, joiden kautta maailmaan kanavoidaan laulujen sanoja lihallisessa muodossa.
Tässä kirjassa, verrattuna Amorin aikaan, vuoron saavat tosin laulujen lisäksi myös elokuvat (kuten nimestä voi päätelläkin). Vanhaa diggaria lämmittivät etenkin pari Evil Dead -pastissia. Seksin lisäksi fiilistellään mm. road trippailua, kunnian puolustamista ja kiireettömiä kesäöitä. Kuitenkin, kuten tuollaisesta listauksesta huomaa, mistään ihan kamalan erikoisesta tai uniikista ei NBL:ssä ole kyse. Vaikka ei aivan yhtä estoton olisikaan kuin kirjan henkilöt, suurimmalla osalla suomalaisista lienee samankaltaisia kokemuksia omissa muistoissa. Siinä kohtaa NBL:n puhuttelevuus onkin paljon kiinni siitä, tunnistaako tekijöiden viittaamia biisejä ja elokuvia, vai viuhuvatko ne ohi. Jälkimmäisessä tapauksessa NBL nimittäin muuttuu aika tylsäksi sarjakuvaksi.
Tietysti, koska Amorin aika -sarjiksen koti on kirjan ulkopuolella nimenomaan Rumba-lehti, on perusteltua tehdä musaviittaukset hieman laajemmalla skaalalla kuin puhkikuluneilla kliseekappaleilla. Sarjakuvan kohderyhmän ulkopuolelle rajataan ihan surutta pääosansa musiikista Spotifyn viraalilistoilta hankkivat kuuntelijat. Suurimmalle osalle lukijoita fiilis on varmaankin samanlainen kuin itselleni: suurin osa viittauksista ei aukea, mutta tarpeeksi moni kuitenkin, että ymmärtää, mistä sarjakuvassa on kyse. NBL on hyvin vahvasti ”tietäjät tietää” -tyyppinen sarjakuva. Tuo ilmiö on jossain määrin rasittava popkulttuuridiggailun lieveilmiö, mutta jos siihen on kerran päässyt sisälle, silloin näistä bongauksista saa toki tyydytystä. Minusta on vain viime aikoina tuntunut siltä, että on jotenkin onttoa rakentaa identiteettinsä popkulttuuritrivian ympärille. Mausteena se on kaikki ihan ok, mutta NBL:ssä popkulttuuri ei ole mauste, vaan koko pihvi.
Siinäpä se aika pitkälti on, ei tämän sarjiksen tarinassa ole kamalan syviä metatasoja analysoitavaksi. Amorin aika on miellyttävästi seksipositiivinen, härski ja mystifiointeja purkava sarjakuva, ja NBL saman valitun linjan jatke. Hauskan mökkiseikkailun lukee nopeasti, ja kiintymyskerrointa tulee siitä, kuinka moni taustalla rullaavista biiseistä alkaa aukeamien aikana soimaan omassa päässä. Jos korvien välissä on hiljaista kannesta kanteen, niin vaikea kuvitella NBL:n kauheasti puhuttelevan. Jos biisejä taas tulee päähän nopeammin kuin niitä ehtii hyräilemään, niin kokemus on varmaan parempi. Yhtä kaikki, NBL on tunnelmille rakentuva fiilistelypala ilman painavaa asiaa. Ja se on toki aivan ok, on mahtavaa, että Suomen sarjiskenttään ilmestyy koko ajan eri tyylisiä nimikkeitä, joilla on potentiaali tuoda yhteen uutta ja vanhaa lukijakuntaa. Minulle NBL oli hyvin kertalukemisen väärti, mutta toistamiseen on vaikea kuvitella itseni siihen tarttumassa. Hauska pieni sarjakuva, yhtä kaikki.
Arvosana: 65/100
Syntyneet rakastajiksi – Natural Born Lovers
Anne Lehtinen, käsikirjoitus – Saila Juuti, kuvitus
88 sivua
Suuri Kurpitsa
Hinta Suomessa n. 15 €
Sarjakuva kaupan:
Hyllyy 