Arvio: Cognac 2 – Vainaja areenalla

Cognac2_kansi

Vaikka ranskalaisen Cognac-murhamysteerin ykkösosa teki minuun vaikutuksen, kakkososaan pääsy kesti yllättävän pitkään. Osittain voi syyttää ihan omaa laiskuutta ja suunnitelmattomuutta sarjisten hankinnassa, mutta suuri syyllinen on varmasti takaraivossa kytevä tieto siitä, että kakkososat ovat tällaisissa trilogiateoksissa usein niitä vähiten sykähdyttäviä osia. Kun alkuasetelmat on esitelty ja ratkaisuja ei useinkaan vielä uskalleta tarjota, täytyisi jännitettä ja mielenkiintoa saada aikaan muilla keinoin. Se ei missään nimessä ole mahdotonta, mutta usein sarjakuvantekijät päästävät itsensä tällaisissa tilanteissa vähän helpolla. Cognac ei valitettavasti ole täysi poikkeus tähän sääntöön. Se etenee edelleen kuin hirvi ja peruselementit ovat kunnossa, mutta mitään uutta Vainaja areenalla ei tarjoa. Corbeyranin ja Jean-Charles Chapuzet’n henkilöhahmojen suhteet syvenevät, mutta lukija ei oikeastaan opi heistä mitään uutta. Murhamysteeriä selvitellään, mutta lähinnä jo ykköskirjassa esitettyjä oletuksia vahvistaen. Cognac 2 ei yllätä kertaakaan.

Cognac2_sivu7

Tarina jatkuu siitä, mihin jäätiin. Cognacin alueelle lehtijuttua tekemään tullut mutta murhamysteeriin sekaantunut Anna yrittää löytää todisteita omalle teorialleen tuttavapariskunnan kuolemista. Apuna puuhailevat edelleen paikallinen konjakkiasiantuntija Fernand, epäilyttävä mutta karismaattinen Xavier ja Annan avuksi Pariisista matkustava ystävä Connor. Koska murhapaikalta varastettiin myös erittäin arvokkaita tisleitä, Anna, Fernand ja Connor pyrkivät löytämään henkilöitä, joilla arvotavaraa on alueella kaupan. Suurelta osin tämä kakkoskirja on aivan perusdekkaria, toki paremmasta päästä genreä, mutta ilman selkeitä tunnistettavia ominaispiirteitä. Ne muutamat kohtaukset, joissa konjakilla briljeerataan, ovat jälleen kirjan koukuttavinta antia. Valitettavasti tuntuu siltä, että kaikki ne asiat, joilla ykkösosa minut hurmasi, on siirretty tässä osassa taka-alalle, jotta juoni saa tilaa kehittyä tekijöiden toivomalla tavalla.

Cognac2_sivu3

Hauskasti tämä näkyy kuvituksessakin, joko tietoisesti tai tiedostamattomasti. Siinä missä ranskalainen maaseutuidylli oli kuin yksi päähenkilöistä edellisosassa, muuttuu ympäristö Vainaja areenalla -kirjassa kovasti kylmemmäksi ja tylymmäksi. Puolisokin kommentoi olan yli vilkaistessaan, että onpa ankean näköistä, miksi tuo ranskalainen kirja näyttää ihan Suomen kesältä. En tiedä onko kuvittaja Luc Brahyn tarkoitus ollut kiristää tunnelmaa harmauttamalla ympäristöä ja viemällä siitä pois kodikkuuden ja sitä myöten turvallisuuden tunne, mutta siltä kirja tuntuu. Tehokeinona maisemien muutos siis toimii, mutta se myös muuttaa Cognacin yleistunnelmaa. Kirjalta oppii odottamaan tiettyjä asioita, kuten tässä tapauksessa miljöön arvostavaa käsittelyä, mutta nyt tapahtumapaikat tuntuvat enemmänkin vihamielisiltä kuin vieraanvaraisilta. Oli tarkoituksellista tai ei, yksi ensimmäisen Cognacin viehätystekijöitä on näin viety pois.

Cognac2_sivu6

Corbeyranin ja Chapuzet’n vahvuus on konjakki-rikokset-Ranska-kolmikon herkuttelun lisäksi henkilöhahmoissa. Etenkin Pariisista paikalle saapuva Connor on hauskan kokonainen ja uskottava hahmo, vaikka hän saa kirjassa lähinnä juonenkuljetustehtäviä. Pienillä vivahteilla hahmo kuitenkin tuntuu erittäin uskottavalta ja kokonaiselta persoonalta, joka rikastaa tarinaa kivasti. Sama koskee myös Fernandia. Kirjoittajat ovat taitavia heittämään lukijan luomaansa tilanteeseen niin, että kaikki tapahtuva tuntuu luonnolliselta (yhtä poikkeusta lukuunottamatta, siitä lisää seuraavassa kappaleessa). Epäilin kirjan alussa, että joutuisin kertaamaan tapahtumia ykkösosasta, kun en siitä juuri mitään muistanut. Taitavat käsikirjoittajat kuitenkin osoittivat huoleni vääräksi, sillä kärryille pääsi jälleen nopeasti, ja tarina syvenee samaan aikaan kun se muistuttaa lukijalle, mistä tässä kaikessa olikaan kyse. Olen entistä vakuuttuneempi siitä, että koko tekijätrio on rautaisia ammattilaisia, joilta syntyisi monenlainen sarjakuva täysin nikottelematta.

Cognac2_sivu1 — Cognac on myös viehättävästi elitistinen!

Harmi vain, että laadullisestikin näissä keitoissa tuppaa olemaan aina se yksi kärpänen. Seuraa spoileri yhdestä juoneen suuresti vaikuttamattomasta kohtauksesta. Jos ykkösosassa närästi koiran potkiminen, niin tässä kakkosessa kirjan ainoa seksikohtaus on jokseenkin vaivaannuttava. En tiedä, onko se jotain ranskalaista kieroutunutta Pepe Le Pew -romantiikkaa, mutta kohtaus, jossa mieshenkilö tuppaa suihkusta tulleen naisen asuntoon ja noin puolen minuutin jälkeen on vetämässä pyyhettä tämän päältä, ei ole mielestäni kovinkaan seksikäs, vaan lähinnä ahdistava. Se, että nainen on heti tämän lääppijän messissä, tuntuu miehen kirjoittamalta miesfantasialta ilman järjen häivääkään. Helvetin ranskalaiset, korjatkaa itsenne ja jälkeenjääneet asenteenne.

Cognac2_sivu5

Kuten Maggy Garrisson kakkosenkin kohdalla, sanottava meinaa loppua tästä kirjasta hieman kesken. No, onneksi tämä on minun blogini ja tekstit siellä juuri sen mittaisia kuin haluan. Cognac 2 pitää pyörät pyörimässä kolmatta ja viimeistä osaa odotellessa perusvarmalla suorittamisella. Tämä on kuin ykkösosan kylkiluusta tehty jatke, jota ei kukaan yksittäisenä teoksena lue, joten arviointikin on vähän höpsöä. Mitäpä tuosta, kyllä tämä kannattaa lukea jos ykkösestä tykkäsi. Jos ei tykännyt, niin pelastusta ei ole tiedossa, silloin kannattaa lukea jotain muuta.

Cognac2_sivu2