Viime vuoden ilmaisten sarjakuvien päivä meni blogimielessä niin mukavasti, että tänä vuonna oli pakko tehdä sama juttu, mutta vielä pikkaisen isommin. Jokavuotinen Free Comic Book Day on näkökulmasta riippuen joko sarjisfanin iloisin tai surullisin päivä. Silloin juhlitaan sarjakuvaa monessa muodossa, tutustutetaan ihmisiä uusiin nimikkeisiin ja annetaan tekijöille valtava näkyvyys, jollaisesta moni muuten voisi vain uneksia. Toisaalta sitä voi pitää merkkinä toimialan epätoivosta ja hiljalleen kuihtuvasta kulttuurista. Tosin viime vuonna sarjismyynti elpyi ainakin Yhdysvalloissa, josta FCBD ponnistaa. Suomessa laskua tuli Aku Ankan mukana jälleen rumasti (tosin kannattaa lukea tuota ketjua eteenkinpäin, tuosta tilastosta puuttuvat monet nykypäivän aktiivikustantajat), mutta ehkäpä Free Comic Book Day voi muutamassa vuodessa punnertaa meidän kotoisatkin käyrämme taas noususuuntaisiksi?
Yrittänyttä ei laiteta, joten sarjisostoksia hillottiin siis jälleen muutama kuukausi, ja toukokuun neljäntenä painelin paikalliseen Turun Sarjakuvakauppaani ainoana tavoitteena hankkia pyöreä luku ilmaisia sarjiksia. Hyvin sujui, 20 lehteä jäi tassuun. Tässä jälleen pikafiilikset jokaisesta. Arvosteluperusteet viime vuoden tapaan toimiiko tarina lehden mittaisena, saako siitä käsityksen mistä on laajemmin kyse, ja houkutteleeko se haalimaan tätä sarjista lisää. Vetäkäähän kypärät päähän ja polvisuojat jalkoihin, tästä se lähtee! Kansikuvat on lainattu viime vuoden tapaan freecomicbookday.com-sivustolta.
Grumble vs. The Goon (Rafer Roberts & Eric Powell, käsikirjoitus – Mike Norton & Eric Powell, kuvitus)
En tiedä, pitäisikö jommankumman näistä nimistä sanoa jotain. No, minulle ei sano. Tarinassa parivaljakko Tala ja Eddie päätyy vahingossa vieraaseen ulottuvuuteen, jossa eloaan viettävät iso lihasmöykky Goon ja rankkuriksi sattumien kautta nimitetty Franky. Koska Eddie on koira, rankkurin läheisyyteen joutuminen ei ole paras käänne. Seuraa kohkausta, väkivaltaa ja unohdettavaa sanailua. Lopussa kaikki on hyvin, paitsi että minä en vieläkään tiedä, kuka tai mikä on Grumble.
Ei jatkoon
Wolfie Monster and The Big Bad Pizza Battle (Joey Ellis, käsikirjoitus ja kuvitus)
Lapsille selkeästi suunnattu Wolfie Monster lainaa paljon elementtejä SpongeBobista. Naiivi ja hyväsydäminen, mutta toivottomasti vouhottava päähenkilö sekoittaa pakkaa, kun sivuhenkilöt hänen ympärillään yrittävät pitää jonkinlaiset langat käsissään. Ottaen huomioon, että kuvitus on täysin fantasiakarikatyyriä, on se yllättävän ilmeetöntä. Jos hahmojen kasvot saa keksiä tekijä itse, kannattaisi niistä tehdä ilmaisuvoimaisempia.
Ei jatkoon
Midnight Sky (James Pruett, James Haick & Enzo Garza, käsikirjoitus – Branko Jovanovic, Enzo Garza & Scott van Domelen, kuvitus)
Jahas, tämä oli näitä, jossa nimi hämää. Midnight Sky -dystopian lisäksi tarjolla on otteet myös Long Live Pro Wrestling- ja Gutt Ghost -sarjakuvista. Pätkät toimivat lyhyytensä huomioon ottaen ihan ok:sti, ja wrestling-aiheesta saa minulta aina lisäpisteitä. Long Live Pro Wrestlingiä ja Gutt Ghostia saattaisin jopa kirjan nappaista kirjastosta mukaan, jos vastaan tulisivat. Midnight Skyn itsensä aion unohtaa seuraavan 24:n tunnin sisällä täysin.
Jatkoon-ish
A Sheets Story (Brenna Thummler, käsikirjoitus ja kuvitus)
Tämähän vaikutti sympaattiselta. Kolmetoistavuotias Marjorie kaipaisi vähän enemmän itsenäisyyttä ja kohtelua aikuisena, vaikka hänen paras luottoystävänsä onkin haamu nimeltä Wendell. Lehteen sisältyy yksi lyhyt tarina äitienpäivästä, ja olisi hyvin jännä nähdä, miten Thummler kertoo tarinaa eteenpäin, ja millaista kehitystä hahmoille sen puitteissa suodaan. Tämäkin lienee nuorille suunnattua, mutta voisin nähdä itseni hyvinkin nauttimassa pidemmästä pätkästä A Sheets Storya.
Jatkoon
Treasury of British Comics Presents: Funny Pages (Ken Reid, Leo Baxendale, Robert Nixon, Reg Parlett, Trevor Metfalfe, Steve Bright, Mike Lacey, Martin Baxendale, Sid Burgeon & Gordon Hogg, käsikirjoitus ja kuvitus)
Olipa outo tuulahdus menneisyydestä. Tämä lehti on täynnä todella vanhanaikaisia huumorisarjiksia suoraan Archien tai Masin alkuajoilta, mutta ilmeisesti nämä ovat kuitenkin tuoreita tuotteita, vaikka Treasury sarjakuvan nimessä muuta antaisikin ymmärtää. Vitsit ovat todella alkeellisia ja lehden sivuille upotetut puujalkavitsit eivät ole yhtään sen kunnianhimoisempia. Kaikessa kökköydessään tämä lehti on kuitenkin todella sympaattinen. En todellakaan haluaisi lukea albumillista tällaista materiaalia saatika maksaa kuukausittain uudesta annoksesta tönkköä huumoria, mutta tämän lehden mittainen annos oli ihan huvittava.
Jatkoon-ish
Blastosaurus (Richard Fairgray & Paul Eiding, käsikirjoitus – Richard Fairgray, kuvitus)
Nyt alkoi osua näitä parempiakin sarjakuvia tassuun. Kaikenikäisille sopiva supersankarihassuttelu Blastosaurus on toisaalta suorasukaista seikkailua, toisaalta melkoista dadaa. Nimihenkilö nappaa rikollisia kotikaupungissaan Freak Out Cityssä, ja kansalaiset kertovat legendaa hänen urotöistään oudoilla illalliskutsuilla. Lehdessä on myös lyhyt esipuhe, jossa pienkustantajat kertovat intohimostaan sarjakuviin, ja se näkyy Blastosauruksen sivuilla. Yksinkertaista, mutta erittäin riemukasta reikäpäisyyttä alusta loppuun!
Jatkoon
Deadly Class: Killer Set (Rick Remender, käsikirjoitus – Wes Craig, kuvitus)
Deadly Class on ilmeisesti kohtuullisessa nosteessa, ja tv-sarjakin on tulossa. Eikä ihme, aihehan on kovin trendikäs kun luuserinuori Marcus päätyy salamurhaajakouluun, jossa hän löytää sielunkumppaneita samanlaisista hylkiöistä. Tämä FCBD-spesiaali on yhden numeron mittainen tarina, jossa henkilöiden persoonat ja päädynamiikat käyvät selviksi. Mistään monimutkaisesta ei ole kyse, vaan melko mustavalkoista hyvä-paha-jännä-tylsä-ihmisakselia tässä piirrellään. Näpsäkän näköistä sarjakuvaa, jolla olisi lähtökohdista paljon mahdollisuuksia, mutta tässä tarinassa niitä ei vielä kauhesti nähdä.
Jatkoon-ish
H1 Ignition (Mark Waid, käsikirjoitus – Philippe Briones, kuvitus)
Humanoids-kustantamo yrittää käynnistellä uutta universumia nimeltä H1, ja minä poloinen menin lankaan ja luulin, että tämä ilmainen sarjakuva olisi sarjakuva. Paskan marjat ollut, muutama hassu sivu sarjista ja sitten tekijöiden omaa hypeä keksimistään hahmoista lyhyiden biografioiden muodossa. Ei kiinnosta sitten yhtään. Uusien hahmojen esittely on supersankarisarjakuvan peruskauraa, joten se pitää osata tehdä paremmin kuin näin, ja sitä paitsi ei minua kiinnosta kasa uusia sankareita. Kiinnostaa, jos niillä on jotain järkevää tekemistä, mutta tästähän se ei käy ilmi. Silkka mainos, joka karkotti minut tämän sarjiksen ääreltä, vaikka se olisi laadukaskin.
Ei jatkoon
Dragonfly and Dragonflyman (Tom Peyer, Stuart Moore & Hunt Emerson, käsikirjoitus – Russell Braun, June Brigman, Roy Richardson, Hunt Emerson & Frank Cammuso, kuvitus)
Jälleen aloittelevan kustantamon näytteitä, tällä kertaa melkoisen metapuheenvuoron voimin. Dragonfly and Dragonflyman kertoo kahta rinnakkaista tarinaa rinnakkaista ulottuvuuksista. Maa-Omegassa Dragonfly rankaisee rikollisia ja kostaa häntä kusettaneelle mädälle virkamieskoneistolle yksi ruhjottu pahis kerrallaan samalla kun hän eristää itseään kaikista, jotka hänestä välittävät. Maa-Alfassa Dragonflyman nappaa värikkäitä rikollisia, toimii yhteistyössä suoraselkäisen poliisin kanssa ja opettaa lapsia tekemään läksynsä ja syömään vitamiininsa. Jos lukija on syntynyt eilen, erilaisten Batmanien allegoria ei ehkä aukea. Toissapäivänä syntyneet saavat siitä jo kiinni helpohkosti. Idea on hauska, ja kiinnostaisi lukea ainakin jonkin mittainen minisarja tätä toteutusta, vaikka kerronta tuntuikin näytteessä hieman tönköltä. En tiedä, kuinka pitkään tällainen metavitsi toimii, mutta voisin kokeilla. Mukana myös Hunt Emersonin huumorilyhäri ja tarpeeton b-tarina avaruusalusta ohjastavista kissoista.
Jatkoon
Minecraft & Incredibles 2 (Cavan Scott & Hope Larson, käsikirjoitus – Kawaii Creative Studio & Meredith Gran, kuvitus)
How do you do, fellow kids? Itsehän en ole koskaan Minecraftia edes nähnyt pelattavan, mutta jotain kuutioita ja maailmanrakennusta se kai on. Sarjakuvan perusteella siinä voi myös sabotoida toisia pelaajia, mutta se ei kannata, tai voi saada opetuksen! Höttöinen sivutuotesarjis ilman suurta pointtia on tämä. Incredibles kakkosen olen sentään nähnyt, joten tiesin suunnilleen, mitä sarjakuvalta odottaa. Höttöinen elokuvan maineella ratsastaja oli tämäkin tarina, vaikkei se nyt varsinaisesti vihaksi pistänytkään. Vaikea keksiä, miksi näitä haluaisi lukea lisää, mutta taidan olla 20 vuotta kohderyhmää iäkkäämpikin.
Ei jatkoon
Cristiano Ronaldo’s Striker Force (Merrill Hagan, käsikirjoitus – Jeevan Kang, kuvitus)
Haahahahah, miten olisin voinut olla ottamatta Cristiano Ronaldo -sarjakuvan? Niinpä, en mitenkään. Niin idioottimainen idea, että kaltaiseni roskanrakastajan on pakko tarkistaa toteutus. Odotuksena oli aivan sysipaska sarjis, ja sellaisen sain. Mutta ah, miten ilahduttavan kökköinen. Maailmaa suojeleva Striker Force tarvitsee riveihinsä vahvistuksen, joka osaa potkia palloa, joten CR7 on tietysti ainoa oikea mies hommaan. Jokainen ruutu huokuu sellaista sielutonta idiotismia, joka aina välillä on aivan paikallaan. Ja on tässä yksi Messi-vitsikin, onneksi! Älä missään nimessä maksa tästä rahaa, ainakaan paljoa, mutta ehdottomasti lue, jos näet jossain.
Ehdottomasti jatkoon/ei todellakaan jatkoon
Animosity Tales (Marguerite Bennett, käsikirjoitus – Elton Thomasi, kuvitus)
Yhtäkkiä ihmisälykkäiksi muuttuvat tai järjestäytyvät eläimet eivät ole maailman tuorein skenaario, mutta Animosity Talesissa näkökulma on kieltämättä tuore. Biologiopiskelija Meredith saa tietää eläinten kehitysharppauksesta, kun hänen akvaariokalansa tunnustaa rakastavansa häntä. Meredith lähtee sitten kalojen pelastusretkelle, joka tarjoilee vuorotellen hauskan omaperäisiä ideoita ja vuorotellen todella kliseistä seikkailuhumppaa. Tämä sarjis olisi voinut pelastua kuvituksella, jos se olisi ollut oikein iskevää, mutta niin ei nyt ole. Vähän hutiloivan oloinen piirrosjälki saa höpsön tarinan höpsöydet oikein korostumaan.
Ei jatkoon
Vampirella (Christopher Priest & Kurt Busiek, käsikirjoitus – Ergün Gündüz & Arthur Adams, kuvitus)
Ai että, kylläpä ilahduin kun huomasin että FCBD-tarjonnassa oli Vampirellaa mukana. Näillä tarinoilla ei tosin ole paljon tekemistä rakkaan 60- ja 70-luvun kalkkunan kanssa, vaan kyseessä on paljon tavanomaisempi sarjiskerronta. Näyte uudesta, Vampirellan 50-vuotista taivalta juhlistavasta tarinasta jää vielä hämäräksi, mutta onneksi mukana on myös suoraviivainen seikkailu 90-luvulta, jossa tunnelma on kohdallaan. Näistä kahdesta tarinasta voi myös todeta, että Vampirellan legendaarinen asu muuttuu aina vain huvittavammaksi bodypaint-fantasiaksi vuosien saatossa (katsokaa nyt tuota kanttakin!). Vampirella kiinnostaa, vaikka tästä lehdestä jäi vähän myös hämmentynyt fiilis.
Jatkoon-ish
Punchline (Bill Williams, käsikirjoitus – Matthew Weldon, kuvitus)
Eläköityvä supersankari jostain mysteeriorganisaatiosta siirtää voimansa teinille, joka haluaa tulla sankariksi itsekin. Sitten jotain Mr. Miyagi -tyyppistä koulutusta ja erittäin suoraviivaista supersankarointia. En tiedä, johtuiko siitä, että tämä oli FCBD-mittaan typistetty versio ”oikeasta” tarinasta, mutta kaikenlainen jännite ja tarinan kehittely kyllä puuttui. Ei tämä nyt huono ollut, mutta en oikeastaan keksi mitään syytä, miksi lukisin tätä, enkä niitä tuhatta vuosittain ilmestyvää, oikeasti jotain uutta yrittävää sarjakuvaa. Kansi oli kiinnostavampi kuin sisältö. Ei ollut rokkia eikä autoja, ihan vain perus teräsmieheilyä.
Ei jatkoon
Teenage Mutant Ninja Turtles (Kevin Eastman & Tom Waltz, käsikirjoitus – Dave Watcher, kuvitus)
Jos Vampirella ilahdutti, niin kyllä ilahduttaa tämäkin. Turtlesin tahti on FCBD-näytelehdessä tuttua tykittelyä. Mukana on iso nippu hahmoja, joita en tuntenut, mutta se ei oikeastaan haitannut lainkaan. TMNT on aina ollut ylpeästi pinnallinen, joten lukijankaan ei tarvitse huolehtia aivan kaiken hahmottamisesta. Siksi onkin vähän hassua, että b-tarinaksi lehteen on valittu todella tukkoinen hahmojen historiaa kertaava selostus. Sillä on kyllä lopulta pointtinsa, mutta uutena lukijana en välttämättä haluaisi ensimmäisenä ruveta tankkaamaan hahmojen historiaa niin kuin läksyjä. Joka tapauksessa, bring on the turtles!
Jatkoon
Under The Moon: A Catwoman Tale (Lauren Myracle & Kami Garcia, käsikirjoitus – Isaac Goodhart & Gabriel Picolo, kuvitus)
Kissanaisen nuoruudesta kertovat Under The Moon vaikuttaa oikein hyvältä. Jo muutamassa sivussa se onnistui herättämään kovasti tunteita ja empatiani oli sataprosenttisesti nuoren Selinan puolella. Sekä käsikirjoitus että kuvitus ovat erinomaisia. Siksi b-tarina Teen Titansien Ravenista joutuu epäkiitolliseen asemaan, se kun vie sivuja mainiolta Under The Moonilta. Ei Ravenissakaan mitään vikaa ole, mutta ei sitä myöskään tähän lehteen kaivannut. A-stoori tosin nostaa tämän silti ehdottomien hittien joukkoon.
Jatkoon
Stranger Things & Black Hammer (Jody Houser, Jeff Lemire & Ray Fawkes, käsikirjoitus – Ibrahim Moustafa & David Rubin, kuvitus)
Tämän nappasin toki ihan puhtaalla Stranger Things -hypellä, vaikka leffa- ja tv-johdannaiset sarjakuvat harvoin ovat hyviä. Tässä idea oli kuitenkin ihan sympaattinen, ykkös- ja kakkoskauden väliin sijoittuva pienimuotoinen kertomus, joka lähinnä muistuttaa lukijalle henkilöiden olemassaolosta. Hyvällä näkemyksellä tehty pikkutarina. B-stoori Black Hammer kuitenkin vie lehden sisäisen kamppailun voiton. Jeff Lemiren kauhunsekainen kerrontatyyli ja David Rubinin sopivasti vinksahtaneet kuvat ovat vetoavia, vaikka juoni jääkin hämäräksi (nämä jenkkikustantamot tuntuvat olevan tosi huonoja tekemään maistiaisia, ehkä stoorien aloittaminen ei muutenkaan ole valtavirtasarjakuvan vahvimpia puolia). Black Hammer kiinnostaa!
Jatkoon
Avengers (Gerry Duggan & Jason Aaron, käsikirjoitus – Stefano Caselli & Mike Deodato Jr., kuvitus)
Nämä kosmisen mittakaavan marvelit eivät kyllä toimi näin pienissä erissä. Tähän lehteen on lätkäisty kahden tarinakaaren startit, yksi perinteisiltä Kostajilta ja toinen Savage Avengersilta, jonka suomennosta en tiedä (Tylyt Kostajat? Joka tapauksessa, tuollainen löyhän moraalin porukka – Wolverine, Elektra, Tuomari, Venom, ehkä jopa Conan? En tunnista kaikkia). Sinänsä minulla ei ole mitään kunnon Marvel-rymistelyä vastaan, ja en ole lukenut Kostajiakaan maailman aikoihin, joten ihan mielelläni palaisin näiden hahmojen pariin vaikka tässäkin tarinassa, mutta se ei ole kyllä tämän läystäkkeen arviota. Lehden loppuun lisätyt kansikuvat kertovat paljon mielenkiintoisempia asioita kuin nämä itse tarinat.
Jatkoon-ish
The Tick (Ian Nichols & Jeff McClelland, käsikirjoitus – Ian Nichols, kuvitus)
Väittäisin erittäin vajavaisella kahden vuoden kokemuksella, että The Tick on yksi parhaiten FCBD:hen panostavia julkaisuja. Tekijät ovat julkaisseet muualla näkemättömiä, FCBD-spesifejä tarinoita kymmenen vuoden ajan. Tämän otoksen perusteella tarinat ovat huolella tehtyjä, lyhyen lehden formaattiin sopivia ja erinomaisia testamentteja The Tickin omaperäiselle laadulle. Jo silkka laadulle omistautuminen valloittaa tässä, eikä Tickissä ole sarjakuvanakaan mitään vikaa. Hölmöt lyhärit ovat asenteeltaan ja toteutukseltaan mieleenjääviä ja juuri sopivia FCBD:n henkeen.
Jatkoon
Starburns Presents (Ed Kuehnel, Matt Entin, Eben Burgoon, C.W. Cooke, A.C. Medina, Mina Elwell, Ben Kahn & Josh Fadem, käsikirjoitus – Dan Schkade, Kit Wallis, Trevor Richardson, Eben Burgoon, Bruno Hidalgo, Josh Fadem & Kelly Williams, kuvitus)
Ah, tämähän on tuttua jo viime vuodelta. Dan Harmonin kustantamo esittelee jälleen nipun toinen toistaan oudompia, jopa hieman surrealistisia huumoripläjäyksiä. Nämä tyypit tosin ymmärtävät hauskan päälle, sillä lehdestä ei juuri huonoja lyhäreitä löydy. Asetelmat, hahmot, käänteet ja dialogi vakuuttavat kaikki, vaikka yksittäinen tarina ei juuri viittä sivua enempää tilaa tässä lehdessä saakaan. Tämä on ainoa tapaus, jossa näytteen tukottaminen usealla eri sarjalla ei harmita. Ja löytyipä Starburns Presentsistä yksi niin hyvä ruutu, että oli pakko sortua ottamaan kuva, vaikka visusti aioin nojata vain kansiin. Voitit jälleen, Starburns!
Jatkoon
Uhhuh puhhuh, olihan siinä taas sarjakuvia kerrakseen. Vetelin lehdet aivan randomilla liiallisissa vaatteissa sarjakuvakaupassa hikoillen, joten huolellisemmalla valikoinnilla osumaprosentti olisi voinut olla vielä parempi. Toisaalta, FCBD:n suuri ilo on juuri siinä, että huutokauppakeisarin sanoin koskaan ei tiedä, minkä aarteen eteensä saa, ja siinä se on tämän jutun suola. Ja se suola janottaa varmasti ensi vuonnakin. Merkatkaahan siis tekin kaikki toukokuun ensimmäinen lauantai kalentereihinne ajoissa, sillä FCBD on ehdottomasti kokemisen arvoinen juhlapäivä!
Sivuhuomioita:
- Päätellen näkyvyydestä Mark Waid on tämän hetken sarjakuvaskenen MVP. Parikin aloittelevaa kustantajaa oli haalinut juuri Waidin kasvoikseen, ja lisäksi miehen suositusblurbeja löytyi ainakin kahdesta tai kolmesta muusta sarjiksesta. Markin hyväksyntä on ilmeisesti rahan väärti, tai sitten hänellä itsellään on pikkurahasta puutetta.
- On jotenkin tosi sydäntälämmittävää huomata, että Kevin Eastman on edelleen mukana Turtlesien tekemisessä. Kovin moni sarjan luoja ei jaksa möyhätä yli kolmeakymmentä vuotta omien hahmojensa parissa, jos ei puhuta sieluttomista jimdaviseista ja dikchrisbrowneista
- Avengersin kannessa ratsastettiin leffoilla kyllä häpeämättä. Joo, oikeat hahmot oli kannessa, mutta hahmojen ulkonäkö oli kannessa lähes 1:1 leffan kanssa ja sisällä ihan muuta. Meinasi hämmentää hetken.
- Yleisesti ottaen tekisi mieli väittää, että sarjisten laatu on sitä parempi, mitä nuoremmalle yleisölle sarjakuva soveltuu. Kaikenikäisille suunnatuissa sarjakuvissa on vähemmän pakotettua kovistelun tarvetta ja pseudosyvällisyyttä. Ihan kuin tekijät olisivat enemmän sujut itsensä kanssa kuin ”aikuisten” sarjisten tekijät.
- Tämän vuoden top-lista: Under The Moon, Starburns Presents, The Tick, Blastosaurus ja Cristiano Ronaldo’s Striker Force, koska meitsi ei välitä paskaakaan.
Hyllyy 