Arvio: Ugly Monsters – Vastustamattoman riemukasta rappiota

UglyMonsters_kansi

Ugly Monstersia lukiessa tuntui, että sarjakuvassa on nyt jotain poikkeuksellista, mutta en oikein keksinyt mitä. Se on humoristinen alakulttuurisarjakuva homoseksuaalin kaveripiirin erittäin homosta elämästä, tämä luonnehdinta siis täysin positiivisessa mielessä. Riemukkaan umpihomo sarjakuva, samalla tavalla kuin esimerkiksi Wuvable Oaf. Se on myös kotimainen sarjakuva. Tekijä Joakim Juvelén ammentaa aiheita strippeihin oman ystäväpiirinsä elämästä ja arjesta. Lopulta keksin, että poikkeuksellisuus syntyy näiden kahden ominaisuuden kautta: tässä on suomalainen marginaalisarjakuva, joka kertoo vähemmistöistä puhtaan iloisesti ja riemukkaasti!

Marginalisoidut tahot saavat suomalaisessa sarjiskentässä mielestäni ääntään kohtalaisesti kuuluviin, mutta useasti näkökulma on oman aseman tuomat haasteet ja elämän poikkeavuus keskiluokkaisesta tavanomaisuudesta. Tällaiset sarjakuvat ovat todella tärkeitä näkökulman tuojia ja kaltaisilleni stereotyyppiheteroille arvokkaita valistajia. Yhtä arvokasta valistusta on kuitenkin oman alakulttuurin ja elämän iloiset, räävittömät ja harvemmin puhutut puolet: miesten perään kuolaaminen, sekavat irtosuhteet ja hedelmillä ja vihanneksilla masturbointi. Strippisarjakuva on vaikea laji, ja jokainen Ugly Monstersin vitseistä ei täysin osu, mutta Juvelén onnistui yllättämään silkalla mutkattomuudellaan ja härskiydellään sen verran monta kertaa, että nauruja kirposi paljon enemmän kuin keskiverron strippikokoelman parissa.

UglyMonsters_sivu6

Ugly Monsters on siis strippikokoelma päähenkilöiden elämästä, vähän samaan henkeen kuin Alison Bechdelin Lepakkoelämää (Dykes to Watch Out For). Henkilöitä on useita ja heidän polkunsa risteävät silloin tällöin, mutta jokaisella on myös oma elämänsä ja siihen liittyvät haasteet. Jojo ja Morris ovat pariskunta, jossa Jojo kaipaa läheisyyttä jatkuvasti, mutta Morrista kiinnostavat enemmän kännykkäpelit. Lulu himoaa roskaruokaa ja satunnaista muneloa suunnilleen keneltä tahansa. Huppis etsii jatkuvasti uusia esineitä himojensa sammuttamiseen. Mallu ärsyyntyy, kun ihmiset yrittävät tulla hänen ja hänen viininsä ja röökiensä väliin. Ja niin edelleen ja niin edelleen. Ugly Monstersin päätunnetila kautta linjan on elämänilo. Monstereiden metodeilla ei välttämättä eletä pisimpiä ja terveimpiä elämiä, mutta eletyt hetket on ainakin täytetty nautinnoilla ja juuri sillä, mitä itse kukin haluaa. Tässä maailmassa nakataan paskat kaikille ulkopuolisille paineille, odotuksille ja negatiivisille viesteille. Ugly Monstersit eivät ole mitään selityksiä velkaa kenellekään, ja sen mukaisesti he myös elävät.

UglyMonsters_sivu4

Ugly Monstersin asenne on jotenkin kiehtova: räävittömyys ja positiivisuus ovat vastustamaton yhdistelmä. Tässä sarjakuvassa ei ole yhtään negatiivista asennetta eikä yhtään katkeraa tilitystä, mutta siinä ei myöskään ole yhtäkään siloiteltua mielipidettä tai ainuttakaan siveyden ja sopivuuden ripettä. Tämä kombo vetoaa eritoten siksi, että voin kuvitella röyhkeän materiaalin nikotuttavan monia, mutta närkästynyt lukija ei voi syyttää kuin itseään. Ugly Monsters on aseistariisuvan valloittava ja toivottaa aivan kaikki tervetulleeksi hahmojensa maailmaan, ja jos siinä maailmassa näkee jotain väärää, niin se vika on aivan muualla kuin monstereissa.

UglyMonsters_sivu3

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että Ugly Monsters olisi myöskään jatkuvasti mahaahytkyttävän hauska. Kuten alussa totesin, strippisarjakuva on kovin vaikea laji. Vitsien rytmittäminen, sanotun ja ei-sanotun tasapainotteleminen, sivukaskujen määrä, lukijan huomion ohjaaminen ja sen sellaiset tekevät jatkuvasta naurumaratonista todella epätodennäköisen. Parhaat stripit ovatkin niitä, jotka eivät yritä kirvoittaa nauruja joka sivulla, vaan luottavat sävyjen vaihteluun ja huumorin eri muotoihin. Tässä Ugly Monstersilla on vielä hieman petrattavaa: vaihtuvat t-paitojen tekstit eivät ole aivan jatkuvasti kamalan teräviä, osassa strippejä viimeinen ruutu on tarpeetonta jäähdyttelyä jo tapahtuneelle itse hauskalle ja hahmojen välinen dialogi ei solju jatkuvasti aivan optimaalisesti. Liian vakavasti näitä moitteita ei pidä kuitenkaan ottaa, sillä Ugly Monsters on huomattavasti valmiimpi kuin moni muu strippi. Jatkuva hauskuus vain on aivan helkkarin vaikeaa.

UglyMonsters_sivu5

Juvelén tuntuu olevan kärjistetysti sitä hauskempi, mitä vähemmän ruutuja hänellä on käytössään. Ugly Monstersin huumori perustuu lukijan yllättämiseen uudella rivoudella tai muulla kaskulla, ja yllätys on yleensä sitä suurempi, mitä nopeammin se lukijalle tarjoillaan. Muutamankin ruudun pohjustus vie yllätykseltä tehoja. Aukottomasti tätä sääntöä ei kuitenkaan voi uskoa, enkä kehottaisi Juvelénia siirtymään puhtaasti yksiruutuiseen juhojuntus-ilmaisuun, sillä erirakenteiset stripit tarjoavat myös mahdollisuuksia erilaiseen kerrontaan. Ugly Monstersissa on myös sen verran itsevarmuutta, että en olisi huolissani siitä, että tekijällä olisi tarvetta pyrkiä kopioimaan jonkin toisen sarjakuvan tyyliä itselleen sopimattomalla tavalla. Lähinnä voisi todeta, että tällä hetkellä sarjakuvan vahvuus on hyvin lyhyissä, yhden tai kahden ruudun stripeissä, mutta kehityskelpoisuutta on kaikissa valituissa strippimuodoissa. Odottelen siis mielenkiinnolla, miten Ugly Monstersin oma ääni ja käsiala kehittyvät jatkossa.

UglyMonsters_sivu2

Ugly Monsters on hyvin samaistuttava sarjakuva myös heterolukijalle. Loppujen lopuksi kyse on elämästä, joka pyörii huolettomasti ystävien, seksin, viinan ja ruuan ympärillä. Nautintojen täyttämää vastuunpakoilua siis. Se, pakoileeko vastuuta puhtaasti miesten seurassa vai jotenkin muuten, on lopulta toissijaista. Toki Ugly Monsters on vahva kannanotto nimenomaan homokulttuurin puolesta ja tuo kuuluviin sellaisia ääniä, joita harvemmin valtavirrassa esitetään. Siitä jää mieleen hieman yllättäen myös tietynlainen nostalgia tai kaiho. Sarjakuvan ei tarvitse sanoa ääneen sitä, että strippien kaltaista elämää nyt ei voi kauhean kestävästi loputtomiin elää, mutta sitä kannattaa ehdottomasti kokeilla ainakin lyhyen aikaa. Väittäisin, että suurimmalla osalla seinä tulee kuitenkin ennemmin tai myöhemmin eteen, ja suurimmat sekoilut on jätettävä taakse. Onneksi sarjakuvahahmoilla lyhyt hetki voi kestää vuosikausia, niin me jo hieman rauhoittuneetkin voimme jatkaa elämänjanosta nauttimista.

UglyMonsters_sivu1

Arvosana: 74/100

Ugly Monsters
Joakim Juvelén, käsikirjoitus ja kuvitus
96 sivua
Kustannusosakeyhtiö Sammakko
Hinta Suomessa n. 17 €

Sarjakuva kaupan:

Turun Sarjakuvakauppa

Yksi vastaus artikkeliiin “Arvio: Ugly Monsters – Vastustamattoman riemukasta rappiota

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s