Jokin Monk! -sarjakuvakirjassa vetoaa jo ennen kuin kirjaa on edes avannut. Vaikuttava koko, Thelonious Monkin musiikkia henkivä jyhkeän sulava typografia ja Youssef Daoudin rujo mutta viimeisen päälle kontrolloitu kansikuva vetävät puoleensa väistämättä. Sisältökin vetää mukanaan nopeasti. Monk! – Thelonious, Pannonica and the Friendship Behind a Musical Revolution on elämäkerta, joka kertaa elämiä lopulta huomattavan vähän. Se on kaukana väsyneestä Wikipedia-sivun kronologisesta kuvittamisesta. Thelonious Monk oli bebop-jazzin suurimpia nimiä ja varmaankin jazzpianisteista suurin. Monk! on itsessäänkin kuin bebopia – se poukkoilee, kiihdyttää ja hidastaa, yllättää ja hämmentää vuorotellen, mutta ei hetkeksikään menetä viehätystään. Se on yksi tehokkaimpia sarjakuva-elämäkertoja, joita olen lukenut, sillä en malttanut edetä alusta montaakaan kymmentä sivua, kun Monkia oli jo laitettava taustalle soimaan. Tätä sarjakuvaa ei ole tarkoitettu luettavaksi hiljaisuudessa.
Vaikka Monkin nimi on yksinkertaisuudessaan helppo muistaa, kirjan alaotsikko on melkoinen nimihirviö. Puretaan sitä siis hieman. Thelonious on Monkin etunimi. Pannonica viittaa hänen ystäväänsä, Kathleen Annie Pannonica de Koenigswarteriin (os. Rothschild). Pannonica oli yhden Yhdysvaltain rikkaimman suvun jäsen, joka rakastui boheemiin jazzmusiikkiin ja josta tuli newyorkilaisten boppareiden mesenaatti, suojelija ja ystävä. Monk oli hänen suosikkimuusikkonsa ja heidän epätodennäköinen ystävyyssuhteensa on tämän kirjan pääpihvi. Se on tuo alaotsikon friendship. Musical revolution on se, miten Monkin elegantti mutta alkuvoimainen soittotapa muutti bebopia ja kaikkea sitä, mitä musiikin voidaan katsoa olevan. Monkin käsissä piano oli paitsi herkkä melodinen soitin, myös vastustamaton lyömäsoitin. Hänen vibrafonin malletteja muistuttavat sormensa moukaroivat koskettimia tavalla, joka kauhistutti pianisti-puristeja mutta svengasi kuin pahinkin hirvi. Monk oli myös viimeisen päälle eksentrikko ja taiteilija isolla t:llä, mikä tuottaa sarjakuvaan paljon herkullisia hetkiä.
Yksi Monk!-kirjan pääteemoista on erilaisten hierarkioiden ja maailmojen kohtaaminen. Ilmiselvintä se toki on mustien jazz-muusikoiden ja valkoisen ylimystöperheen välillä. Tämän lisäksi esimerkiksi musiikkipiirien vanhaa valtaa kismittävät Monkin tulkinnat melodisuudesta ja Monkia virkavalta, joka rajoittaa hänen taiteilijaelämäänsä. Tässä mielessä kirjan sankari on Theloniouksen sijaan useassa kohdassa Pannonica, joka tuntuu osaavan luovia kaikissa ympäristöissä ja rakentaa siltoja silloin, kun muut näkevät ylitsepääsemättömiä erimielisyyksiä. Vaikka kirja on nimetty Monkin mukaan, Youssef Daoudin tulkinnassa ja hän ja Pannonica ovat merkitykseltään ja kiinnostavuudeltaan monella tapaa yhdenvertaisia. Kumpikaan ei ainakaan tässä kirjassa ole olemassa vain validoidakseen toista. Kirja todella dokumentoi ystävyyttä eikä yhden ihmisen vaikutuksia muihin, kuten usein tuntuu tapahtuvan.
Kirjan toteutus on virkistävä. Se ei etene mitenkään kronologisesti tai seuraa esimerkiksi Monkin maineen kannalta kriittisiä hetkiä. Monk! on enemmänkin tulkintaa ja tunnelmointia siitä, millaista oli olla Thelonious Monk, millaista oli elää 1950- ja 1960-lukujen New Yorkissa jazz-klubeilla, jonne saattoivat huvikseen pamahtaa jamittelemaan vaikka Charlie Parker ja Dizzy Gillespie tai miltä musiikki tuntuu. Tekijä Daoudi käsittelee aihepiiriä pelottomasti ja pyrkii tallentamaan sarjakuvaan hyvin abstraktejakin asioita. Mikä mainiointa, useassa kohtaa hän myös onnistuu. Varmaankin juuri tämän takia Monkin tuotantoa oli pakko laittaa pikaisesti soimaan samalla kun kirjaa luki. Daoudin kerronta ja kuvitus on niin lähellä musiikin kuuntelutunnelmaa, että itse äänen tuominen taustalle on kuin viimeisen puuttuvan palasen lisääminen sarjakuvakokemukseen. Kirja on villi sekoitus, jossa yhdistyvät tarkan realistiset ajankuvaukset esimerkiksi automalleista, lähes shamanistiset fantasiat Monkista valaistuneena munkkina ja hikiset musiikkikohtaukset. Pelottomaksi tätä tekee mieli kutsua, sillä heikompaa sarjakuvantekijää varmasti hirvittäisi, pysyykö tunnelma ehjänä ja lukija kärryillä, mutta Daoudi luottaa omiin kykyihinsä ja lähdemateriaalinsa vahvuuteen ihailtavasti.
Jos elämäkertoja lukee oppiakseen triviaa henkilöistä ja pystyäkseen laittamaan heidän elämänsä tapahtumia aikajanalle, Monk! on varmaan pettymys. Varsinkin Theloniouksesta jää käteen lopulta melko vähän faktoja. Pari anekdoottia levyjen nauhoitussessioista ja jazzmusiikin teoriasta lähinnä. Pannonicaa käsitellään ehkä hieman perinteisemmin, johtuen jo pelkästään siitä, että kun henkilön kiinnostavuus on hänen sukujuurissaan, pitää perhesuhteita perata asian selittämiseksi yleisölle väkisinkin. Rothschild nimenä ei kaikille välttämättä sano mitään, ja tietysti ihan hyvä niinkin, valtavan omaisuuden periminen kun ei varsinaisesti ole saavutus. Muutoin nyrpistelisinkin kultalusikan perusteella kirjoitettua elämäkertaa, mutta Pannonica käytti onnen suomaa asemaansa poikkeuksellisen avomielisesti jättäen myös oman jälkensä historiaan. Kyllä maailmaan tylsiä porhoja mahtuu, mutta kokonaisen musiikkityylin merkittäviä taustavaikuttajia ja sanansaattajia paljon vähemmän. Joka tapauksessa, Monk! tekee tyylin kanssa aivan tietoisen valinnan, joka kääntyy myös sen suurimmaksi vahvuudeksi. Kyllä jokainen meistä osaa Monkin nimen halutessaan googlata ja elämänvaiheet kerrata, mutta Daoudin luomaa tunnelmaa ei noin vain replikoidakaan. Tässä elämäkerrassa on vastinetta rahalle.
Arvosana: 85/100
Monk! – Thelonious, Pannonica and the Friendship Behind a Musical Revolution
Youssef Daoudi, käsikirjoitus ja kuvitus
352 sivua
First Second
Hinta Suomessa n. 20 €
Sarjakuva kaupan:
Hyllyy 
3 vastausta artikkeliin “Arvio: Monk! – Thelonious, Pannonica and the Friendship Behind a Musical Revolution”