Arvio: Beauty – Aikuisten satu yllättää niin monta kertaa, että perässä ei meinaa pysyä

cof

Sain jokin aika sitten blogin vinkkaustoiminnon kautta viestin siitä, että herran olisi hyvä lukea hieman Kerascoëtia, jos mielii piireissä pysyä. Koska haluan vain viihdyttää ja mahdollisesti kiihdyttää, laitoin sopivan selektion tekijän töitä varaukseen. Näitä siis tulee lähiaikoina ainakin kolme, ja ensimmäisenä tassuun osui kirjakassista Beauty. Kerascoët on tarinoiden kuvittaja, tai itse asiassa kaksi. Taiteilijanimen takaa paljastuu pariskunta Marie Pommepuy ja Sebastién Cosset, mutta jonkinlaisen lukuselvyyden säilyttämisen nimissä aion viitata Kerascoëtiin tässä tekstissä yksikössä. Beautyssä Kerascoëtille sanoja kuvitettavaksi tarjoaa Hubert. En tiedä, kuka tekijäkolmikosta on vaikuttanut Beautyn juonessa mihinkin, mutta kyseessä on niin hämmentävä satu, että siitä on tosi vaikea muodostaa kantaa. Ajattelin, että kun nukun luettuani yön yli, niin ajatus blogia varten selkenee. Tässä sitä ollaan, yhtä yötä viisaampana ja tämän sarjiksen suhteen ihan yhtä tyhjänä kuin eilenkin.

cof

Hämmennys tulee siitä, että Beauty muuttuu aina, kun siitä luulee saaneensa otteen. Alkuasetelma on kuin mistä tahansa sadusta: köyhä Coddie-tyttö elää pienessä kylässä julman kummitätinsä armoilla. Kalanperkaajan ammatti on tartuttanut häneen lähtemättömän hajun, eikä Coddieta ole siunattu myöskään ulkonäöllä. Hän on siis ruma, sanotaan kirjassa suoraan. Jo tämä hämmentää jonkin verran. Coddie pelastaa vahingossa kirouksen vangitseman keijun, joka täyttää Coddien toiveen. Rumasta ihmisestä ei voi tehdä kaunista, mutta keiju saa kaikki Coddien näkevät ihmiset pitämään häntä maailman kauneimpana. Miehet kotikylässä menevät Coddiesta täysin sekaisin ja tämän täytyy paeta. Onneksi lähistöllä asustaa alemman säädyn linnanherra, joka hylkää vaimonsa silmänräpäyksessä ottaakseen Coddien uudeksi puolisokseen. Käsitetty kauneus aiheuttaa Coddielle jatkuvasti sekä ongelmia että mahdollisuuksia. Nopeasti käy kuitenkin selväksi, että kaikille hänen ympärillään on tarjolla lähinnä kärsimystä ja kurjuutta, tajusivat he sen itse tai eivät.

cof

Se, mikä Beautyssä häiritsee, on sävyjen jatkuva ristiriita. Ei voida puhua edes sävyjen vaihtelusta, kun kertomus voi samanaikaisesti herättää sekä sympatiaa että inhoa. Coddien hahmo on alussa hyvin perinteinen prinsessasadun päähenkilö, jota kohtaan olla myötätuntoinen, mutta tilanne muuttuu nopeasti. Kauneus ja suosio tuovat hänessä esiin hyvinkin epämiellyttäviä piirteitä, ja Coddien luulee muuttuneen antisankariksi. Näinkään ei kuitenkaan ole, vaan hän hyppelehtii jatkuvasti hyviksen, antisankarin ja pahiksen rooleissa ilman erityistä logiikkaa. Joissain arvioissa hahmoa oli kutsuttu inhimilliseksi, koska hänessä on niin hyviä kuin huonojakin puolia, mutta omasta mielestäni jokainen Coddien luonteenpiirre on niin turboahdettu, ettei inhimillisyydestä voida enää puhua. Ollessaan hyvä hän on Lumikki-tason hyvä, ollessaan paha puolestaan Lumikin paha äitipuoli erityisen huonona päivänä.

cof

Beautyssä hämmentävät myös opetuksien puute, ja päätös kompensoida sitä masiivisella kuolonuhrien pääluvulla. Vaikka satu kuinka olisi aikuisten satu, siihen kuuluu mielestäni jonkinlainen opetus. Beauty kyllä laittaa miettimään ja sitä myöten se saattaa pakottaa oppimaan, mutta itse tarinassa semminkin paha kuin hyväkään eivät saa palkkojaan. Ainoa kaikkia varmuudella odottava kohtalo on surua ja onnettomuutta pitkällä aikavälillä. Lukijalle kyllä tunnutaan nostelevan kulmakarvoja merkitsevästi tuon tuosta, kun hahmot kohtaavat loppunsa yllättäen ja yleensä kärsimyksen päätteeksi. Tästä näkökulmasta Beauty muistuttaa enemmän kreikkalaista tragediaa kuin satua. Ehkä kyse onkin jonkinlaisesta näiden kahden hybridistä. Joo, se tuntuu toistaiseksi onnistuneimmalta yritykseltä jäsentää Beautyn tyyliä ja tehdä siitä lukijalle jotenkin ennustettava.

cof

Kerascoët’n kuvitus on muuten todella komeaa. Värit ja muodot soljuvat ihanasti ja valloittavasti synkeimmilläkin hetkillä. Tunnelmista välittyvät epätoivo, mania, kylmyys ja kaikki muut riemukkaat tunteet, joita Beauty on pullollaan. Ja silti se onnistuu nimensä mukaisesti olemaan todella kaunis. Kuvat eivät kylmää tai ahdista materiaalistaan huolimatta, ja ehkä siksikin oikean lukutunnelman löytäminen on kirjan aikana niin vaikeaa. Olisin toivonut kirjalta hieman suurempaa ruutukokoa ja satunnaista herkuttelua dramaattisimpien hetkien aikana, nyt kuvitus meinaa hieman hukkua pientä ruutua suosivaan sivupohjaan. Eurosarjiksessa ei toki ole tavattukaan mässäillä splash paneleilla jenkkiserkkujen tapaan, mutta tällaisessa uniikissa kuvituksessa ne olisivat voineet toimia erinomaisesti.

cof

Oli Beautyn tunnelmasta muutoin mitä mieltä tahansa, muutamia ummehtuneita elementtejä siitä löytyy. Toistuva häiriö on kirjan sanoma, jossa kaunis henkilö on vastuussa ihmisten toiminnasta ympärillään. Kauneus ajaa kirjassa miehet jahtaamaan naisia, tappamaan miehiä ja puukottamaan parhaita ystäviään selkään. Kukaan miehistä ei ole vastuussa toiminnastaan, sillä heistä kaikista tulee Coddien kauneuden edessä kuin riivattuja. Tästä ei ole pitkä matka uhrin syyttämiseen, joten pientä reflektiota olisin kaivannut siihen, kenen vastuulla kärsimykset milloinkin ovat. Myöskään se, että Coddien hahmo saa epämiellyttäviä piirteitä, ei perustele tai oikeuta miesten tarvetta omistaa hänet ja kontrolloida hänen kaikkia tekemisiään. Myös sukupuoliroolit ovat muinaisia, silloinkin kun niiden ei tarvitsisi olla. Prinsessa-prinssi-sadulta osaa yleensä odottaa jonkinasteista normatiivisuutta, mutta Beauty käyttää erikseen sivutilaa ihan useita ruutuja tehdäkseen selväksi, että naiset pitää leimata kauniiksi ja nöyriksi, ja miehet lujaluonteisiksi, rehellisiksi ja johtajiksi. Tarina ei kaipaa näitä elementtejä lainkaan, joten niihin törmääminen on vähän vieraannuttavaa.

cof

Nuo ovat kuitenkin syntejä, joista vapaita ovat vain harvat. Niiden perusteella ei kannata tuomita koko teosta, ja pääteema kirjassa on kuitenkin kauneuden ihannoinnin, imartelun ja ansiottoman menestyksen vaarallisuus. Beauty jäi vaivaamaan minua, eikä sillä tavalla kuin jotkut selvästi huonot sarjakuvat ovat jääneet vaivaamaan. Luulen, että Beautyn kohdalla vaaka voi kallistua vielä positiivisempaankin. Se voi kallistua myös huonompaan, mutta harkitsisin teoksen hankkimista itselleni jo ihan vain, että voisin palata sen pariin niin halutessani, jos joskus vielä tuntuu, että hoksaan siitä jotain uutta. Tällä hetkellä voin sanoa, että Beauty on omaperäinen, kaunis ja ajattelemaan pistävä sarjakuva, mutta en tiedä, onko se hyvä. Että jos tämän perusteella haluatte lukea, niin riskin joudutte ottamaan, tai kysymään joltain ammattikriitikolta Virallisen Mielipiteen. Annan kädenlämpöisen seitsenkymppisen ja irtisanoudun vastuusta.

cof

Arvosana: 70/100

Beauty
Hubert, käsikirjoitus – Kerascoët, kuvitus
150 sivua
NBM Publishing
Hinta Suomessa 32 €

cof

Sarjakuva kaupan:

Turun Sarjakuvakauppa
Adlibris (e-kirja)

Yksi vastaus artikkeliiin “Arvio: Beauty – Aikuisten satu yllättää niin monta kertaa, että perässä ei meinaa pysyä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s