Njöö, olihan se tämänkin päivän tultava, että jokin 2018-parhaiden listoilta poimittu sarjis osoittautuu pettymykseksi. Väistämätön mutta kyseenalainen kunnia osuu nettisarjiksena suosionsa rakentaneelle Catana Comicsille, jonka stripeistä on koottu pieni parisuhdeteemainen kirjanen Little Moments of Love. Catana Chetwynd on aloittanut strippien teon omasta parisuhteestaan poikaystävänsä ja itsensä iloksi, ja poikaystävä rohkaisi häntä julkaisemaan strippejä myös verkossa. Monet internetissä ovatkin samaistuneet ja ihastuneet Chetwyndin tekeleeseen, mutta omasta puolestani tämä olisi voinut aivan hyvin jäädä pöytälaatikkoprojektiksi. Little Moments of Love on kirjallinen vastine sille vastarakastuneelle pariskunnalle, jota kukaan ei jaksa katsella saati kuunnella yhteisissä illanvietoissa. En tiedä, olenko sitten vielä liian kyyninen nykyiseen wholesome-kulttuuriin, mutta minun on todella vaikea keksiä, miksi kukaan haluaisi ostaa tätä kirjaa ja maksaa rahaa kokemuksesta, joka ärsyttää ilmaisenakin?
Little Moments of Love on strippisarjakuva parisuhteesta, joka kaikesta päätellen on vielä kohtuullisen tuore. Siinä rakkaus ja puoliso ja kaikki on niin helvetin ihanaa ja uniikkia että oksennan sateenkaaria ja paskon hattaraa. Ja älkää käsittäkö väärin, en missään nimessä yritä tässä esittää mitään machoa tai väheksyä ihastumisen ja rakastumisen tunteiden valtaa. Ne ovat aivan mahtavia juttuja ja aivan syystä maailman käsitellyin aihe taiteessa. Samaan aikaan fakta kuitenkin on, että se tunne, joka itselle tuntuu uniikilta, toistuu ainakin päällisin puolin todella samanlaisena, kulttuurista ja sukupolvesta toiseen. Hienonhieno ero tulee siitä, mikä samanlaisuuden huomiointi sarjakuvassa olisi tarkkanäköistä samaistumista ja mikä puolestaan yllätyksetöntä itsestäänselvyyksien toistelua. Little Moments of Love on noista jälkimmäistä. Se ärsyttää, koska se luulee keksineensä jotain uutta, mutta ei ole oikeasti keksinyt mitään. Se yrittää niin kovasti olla söpö, että lopputulos on vain todella, todella ärsyttävä.
Kaikki Catanan tyylissä on itsetarkoituksellisen ihanaa. Stripit ovat maksimissaan 6-8 ruutua pitkiä, niiden pointit ja punchlinet antiklimaattisia rakkaudenjulistuksia, hahmot suurisilmäisiä Tehotyttöjen ja Halinallejen hybridejä. Kaikki se, minkä tekijä on tarkoittanut sympaattiseksi ja ihastuttavaksi on ärsyttävää ja luotaantyöntävää. Jotenkin tuntuu siltä, että mikään yksittäinen strippi tai tekijä ei Little Moments of Lovessa ole niin huono, kuin mitä tästäkin tekstistä voi pikku hiljaa alkaa päätellä. Kaikki vain kumuloituu ja kasautuu tavalla, joka lopulta saa aikaan suorastaan vihaisen vastareaktion. Sarjakuvassa pitäisi olla jokin muukin subteksti kuin se, miten paljon rakastaa rakastunutta itseään. Nyt sarjis on ylistys paitsi puolisolle, myös tekijälle itselleen ja sille, kuinka ihanan avoin ja vilpitön hän on rakastaessaan puolisoaan. Minulle hän näyttäytyy todella rasittavana myös kirjan hahmona, ei ainoastaan sen tekijänä.
Kun sain pahimmat höyryt päästeltyä, ryhdyin miettimään, oliko Little Moments of Loven ryöpyttäminen nyt lopulta reilua. Sarjakuvassa ei periaatteessa ole mitään pahantahtoista tai ylimielistä, ja (ilmeisesti) se on ilahduttanut suurta ihmismassaa internet-elonkaarensa varrella. Monet ovat samaistuneet siihen, ja ilmeisesti kokeneet sen sanovan heidän tunteistaan jotain sellaista, mitä muu taide ei ole aiemmin kyennyt sanomaan. Sitähän samaistumisen tunteen synnyttäminen kai on? Jonkin sellaisen kertomista ihmisille, minkä he ovat aina alitajuisesti tienneet, mutta eivät ole kyenneet tunnistamaan tai verbalisoimaan? Mutta kyllä minusta samaistumiseen kuuluu myös jonkinlainen uniikkiuden kokemus ja uudenlainen oivallus. Little Moments of Love tarjoaa sellaisia vain ihmisille, jotka eivät ole koskaan katsoneet yhtään sitcomia tai jutelleet rakastuneille ystävilleen. Tuollaiset ihmiset ovat toki täysin oikeutettuja nauttimaan Chetwyndin töistä tai mistä tahansa muusta höttöisestä rakkaustaiteesta, mutta minä en tajua, miten sellaisia ihmisiä voisi olla niin paljon, että tällainen sarjakuva voi kasvaa ilmiöksi.
Ehkä Little Moments of Loven suurin synti minun silmissäni on lopulta keskinkertaisuus. Se on sarjakuvana niin ihastunut omaan itseensä, että sen ei tarvitse yrittää mitään. Kunhan on oma valloittava ja hurmaava itsensä. Paskan marjat, kuka sinä oikein luulet olevasi Little Moments of Love? Mihinkään perustumaton itseluottamus on minulle jonkinasteinen punainen vaate, mutta luulin tähän asti sen koskevan lähinnä ihmisiä ja muita oikeushenkilöitä. En tiennyt, että sarjakuva voisi olla sellainen keskinkertaisuuden ylistys, joka saisi minut näin hermostumaan. Little Moments of Love on sarjakuvavastine kymmenien tuhansien seuraajien Instagram-vaikuttajalle, jonka kuvafeed koostuu aamiaisista, matkakuvista, tyhjänpäiväisistä mietelauseista ja sanaparista ”parhaassa seurassa”. Tiedättekö, sellainen, millä nykyään tienaa elannon vaikka oikeasti ansaitsisi lähinnä tulla yhteisön hylkäämäksi ja parodiaksi Pahkasikaan?
Kuten tuosta saattoi päätellä, minun on vaikea tuntea empatiaa Little Moments of Lovea kohtaan, vaikka ihan tietoisesti yritin. Tuntuu kamalalta sanoa, mutta Chetwynd olisi puolestani saanut noudattaa alkuperäistä ideaansa ja pitää stripit omana ilonaan. Toisaalta, jos tästä on iso ihmismäärä jotain itselleen saanut, niin ehkä se on riittävästi tässä tapauksessa. En ikinä ostaisi Little Moments of Lovea tai suosittelisi sitä kenellekään kenet tunnen, mutta jos joku tuntematon on siitä kovastikin nauttinut, niin se ei ole minulta pois. Että jos tunnette itsenne ja uskotte kuvauksen perusteella tästä sarjakuvasta nauttivanne, niin antaa mennä. Älkää antako kyynisen bloggaajan pysäyttää teitä, vaan syleilkää keskinkertaista rakkaustarinaa ja nouskaa sen mielikuvituksettomille siiville kohti onnea. Siellä teitä jo odottaa moni muukin, ihan aidosti onnellinen lukija.
Arvosana: 43/100
Little Moments of Love – A Catana Comic Collection
Catana Chetwynd, käsikirjoitus ja kuvitus
Andrews McMeel Publishing
Hinta Suomessa n. 11 €
Sarjakuva kaupan:
Hyllyy 
Samoilla linjoilla olen tekstisi kanssa. Monet tämmöiset ihanat parisuhdestrippisarjat ovat ihan siedettävää ajantuhlausta jos niitä lukee niiden alkuperäisen julkaisun tahdissa ehkä noin kerran viikossa, mutta niiden pidempiaikainen maratoonaaminen saa aikaan lähinnä pahaa oloa.
TykkääLiked by 1 henkilö