Arvio: Tarkastaja Ankardon tutkimuksia – Ensimmäiset tutkimukset / Rasputinin merkki / Ei kuutamoa katuojaan

cof

Ja tästä voidaankin käynnistää vuoden 2019 otos juuri retconnaamaani ”vuoden olennaisen eurosarjisaukon paikkaus” -sarjaan, jota olen aiempina vuosina edistänyt Corto Maltesella, Luutnantti Blueberryllä jaaaaaa vaikkapa Jacques Tardin sotasarjakuvilla, niin saan tähän retconnaukseen lähes ilmatiiviin ”sarjis per vuosi” -tahdin. Koska aukkoja riittää, täytyy puskea eteenpäin. Estradille siis, Tarkastaja Ankardon tutkimukset! Belgialaisen Benoît Sokal’n etsivähahmo on tehnyt ensimmäiset tutkimuksensa 1970-luvun lopussa tehdyissä lyhäreissä, mutta nykyisen muotonsa sarja löysi 1980-luvun puolella julkaistuissa pidemmissä tarinoissa. Aloitin tutustumiseni (vastoin hiljattain tekemääni lupausta) niillä ensimmäisillä lyhäreillä, joista siirryin pariin myöhäisempään kertomukseen. Koska en ole yltiösynkän klisee-noirin suurin ystävä, nuo varhaiset lyhärit tuntuivat jopa kiinnostavammilta. Niissä Ankardon vallitseva asenne on vielä sarjakuvallinen anarkismi. Myöhemmät pari tarinaa ovat kovinkin nihilistisiä, mutta niistä puuttuu ensimmäisiä kertomuksia leimaava itsetietoisuus.

cof

Ensimmäiset tutkimukset -kirjan tarinoissa Sokal’n visio hahmoilleen tuntuu vielä olevan hakusessa, sen verran huoletta hahmoja niissä kohdellaan. Ankardo on ensimmäisissä tarinoissa vielä maatilan eläin, joka jostain syystä elää omaa noir-dekkari-todellisuuttaan olosuhteista riippumatta. Tarinoissa on suorastaan inspiroiva sanoma, jos sitä oikein hakemalla hakee: hiljalleen Sokal häivyttää viittaukset ihmisten maailmaan taka-alalle ja Ankardon tutkimuksista tulee ns. todellinen maailma. Jos siis vain uskoo tarpeeksi tiukasti visioonsa, voi muuttaa maailmaa juuri haluamaansa suuntaan. En tosin usko, että Sokal on yrittänyt tätä sanoa, ennemminkin vitsit maanviljelijän ja harhaisen ankan vuorovaikutuksesta lienevät loppuneet kesken. Huumori vähenee tarina tarinalta, ja hallitsevaksi elementiksi nousevat ennemminkin erityissynkät kohtalot, joilta eivät välty edes päähenkilöt. Ankardo käy läpi melkoisen myllyn ensi kirjan aikana.

cof

Toinen lukemani albumi Rasputinin merkki on vielä Sokal’n varhaisuralta hahmon kanssa. Vuonna 1981 laadittu kertomus esittelee jonkin verran noir-kliseitä kuten femme fatale -hahmon ja kaikkia mieshahmoja leimaavan rappion, mutta on ytimeltään silti matkakertomus. Ankardo suojelee naista, joka saa tietää olevansa itsensä Rasputinin lapsi ja lähtee Venäjälle etsimään isäänsä. Tässä kertomuksessa kaikenlaista huumoria on jo kovin vähänlaisesti, ja varsinkin viimeiset aukeamat ovat niin kuvituksellisesti kuin tarinasisällöltäänkin melko ahdistavaa tragediaa. Pari Sokal’n vulgaarimpaa ruutua tekevät vaikutuksen ja jäävät mieleen, vaikka muutoin Ankardon kuvitus ei suuria tunteita herätäkään. Jälki on eurolaadukasta ja huomio keskittyy lähinnä Sokal’n viivan kehittymiseen sen ainutlaatuisuuden sijaan. Tästä lisää vielä myöhemmin.

cof

Tuorein kolmikosta on 1995 ilmestynyt Ei kuutamoa katuojaan, joka on myös tarinoista kliseisin. Prostituoituja tappava sarjamurhaaja, yhteiskuntaluokat ylittävä kielletty romanssi, tohelot poliisit ja ylimystöperheiden synkät salaisuudet ovat ihan puhdasta peruskuvastoa. Tässä albumissa Sokal’n kerronta on muodostunut jo melko kompaktiksi ja sarjiksen kuljetus on ammattimaisinta, mutta sisältö oli näistä kolmesta kirjasta tylsin. Nykyvalossa, jossa on herätty jo kritisoimaan nuorten naisten lahtaamista rikosmysteerien ainoana polttoaineena, Ei kuutamoa katuojaan tuntuu yllätyksettömältä kliseiden toistelulta. Ankardolla on tarinassa kovin vähän persoonaa lukuunottamatta etsiväkliseitä eli kaljan kittaamista, yleistä epäonnistujaleimaa ja pehmeää sisintä. Se anarkia ja irrottelu, joka vielä 15 vuotta aiemmin oli sarjojen pääpointti, loistaa poissaolollaan ja Ankardo tuntuu lähinnä hieman nihilistisemmältä versiolta Blacksadista.

cof

Blacksad-vertaus tulee mieleen kirjan aikana monta kertaa, johtuen luonnollisesti noir-sävyistä ja eläinhahmoista. Olin tästä yllättynyt, sillä odotin Ankardolta jostain syystä parodisempaa otetta tarinointiin. Blacksadin on tarkoituskin olla tyylitelty ja ehkä suoritukseltaan tosikkomainen, mutta Ankardon ei olisi pakko olla tätä. Sokal’n kynänjälki ei ole yhtä lennokasta kuin Juanjo Guarnidon, joten se olisi saanut pysyä rehellisesti rujona. Nimittäin siinä, missä Ankardon tarinat synkkenevät ja vakavoituvat vuosien edetessä, kuvitus lähes päinvastoin selkeytyy, siistiytyy ja valaistuu. Ensimmäisten tutkimusten rujo tyyli muistuttaa underground-sarjakuvaa ahtaampine ruutuineen ja pimeine yksityiskohtineen, Ei kuutamoa katuojaan taas on viivaltaan selkeästi taloudellisempi ja väritykseltään lukijaystävällisempi. Kuvituksenkin osalta kultainen keskitie löytyy siis Rasputinin merkistä, joka on tarpeeksi rosoinen ollakseen uhkaava, mutta ei kuitenkaan tunnu luotaantyöntävältä.

cof
Tässä siis näyte Ensimmäisistä tutkimuksista
cof
Tässä Rasputinin merkki
cof
Ja tässä Ei kuutamoa katuojaan

Näiden kolmen albumin perusteella varhaisemmat Ankardot lienevät sitä mielenkiintoisempaa luettavaa. Ei myöhäisempikään materiaali huonoa ollut, jos kaavamainen noir-dekkari maistuu. Kun itse jatkan jossain vaiheessa sarjan parissa, teen sen varmastikin aiemmista albumeista startaten, ja pyrin hankkimaan skeneuskottavuuteni tunnistamalla sen kohdan, jossa ”Ankardosta katosi inspiraatio”. Sitä kohtaa kelpaa sitten heitellä Twitter-keskusteluissa ja niissä sadoissa paneelikeskusteluissa, joihin sarjisbloggaajia jatkuvasti maanitellaan osallistumaan. Sen verran annetaan kuitenkin Sokal’lle tunnustusta, että hänen vahvuutensa tuntuvat olevan tarinoiden lopetukset. Ne iskevät komeasti vielä myöhemmissäkin albumeissa, eikä yhdestäkään Ankardosta huono maku suuhun jäänyt. Korkeintaan väljähtänyt kalja, mutta meille romantikoillehan se on lähes elämän suolan maku.

cof
Toisin kuin kuvassa esiintyvä hämmentävä kannibalismi

Arvosana: Ensimmäiset tutkimukset 79/100, Rasputinin merkki 77/100, Ei kuutamoa katuojaan 68/100

Tarkastaja Ankardon tutkimuksia – Ensimmäiset tutkimukset / Rasputinin merkki / Ei kuutamoa katuojaan
Benoît Sokal, käsikirjoitus ja kuvitus
50 sivua / albumi
Jalava
Hinta Suomessa 9-13 €, ainoastaan Ensimmäiset tutkimukset uutena saatavilla

Sarjakuva kaupan:

Turun Sarjakuvakauppa
Adlibris

3 vastausta artikkeliin “Arvio: Tarkastaja Ankardon tutkimuksia – Ensimmäiset tutkimukset / Rasputinin merkki / Ei kuutamoa katuojaan

    1. Joo, Koiran paluuta kehuttiin toisaallakin ja sitä hain, ei vain ollut kirjaston hyllyssä kun nämä mukaan nappasin. Mutta pidän nimen mielessä!

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s