Arvio: Setit ja partituurit – Häpeällisiä tarinoita

cof

Selailin tuossa vähän aikaa sitten Hyllyyn Top 40 -listausta ja tajusin, että arvioitujen teosten keskiarvosanan perusteella blogin ehdoton MVP on Hanneriina Moisseinen. Kahdesta luetusta teoksesta kaksi on blogin topvitosessa. Siksi onkin outoa, että en ole haalinut luettavakseni enempää hänen teoksiaan. Oli korkea aika kopata Setit ja partituurit lukulistalle. 2010 ilmestynyt kirja edeltää siis tässäkin blogissa valtaisan vaikutuksen tehneitä Isää ja Kannasta. Se on myös yhteydessä edeltäjäänsä, Sen syntyyn, jossa Moisseinen kasasi Vienankarjalan ronskeja kansantarinoita sarjakuvaksi. Setit ja partituurit jatkaa samalla linjalla, mutta vaihtaa nykyiseen kansanperinteeseen. Käytännössä formaatti on täysin sama kuin Yhesti yhes paikas -kirjoissa. Lyhyitä tarinoita, jotka ovat käyneet jollekin tutulle ja joista voi tunnistaa itsensä, ja ehkä naurun kautta päästää irti pienistä traumoistakin. Tällä kertaa ei mennä ihan toplistoille, sillä vaikka Moisseisen tyyli vankka onkin, kerrontatapa ei pärjää esimerkiksi Ville Piriselle. Kirjan seteistä vain pari malttaa herkutella tilanteilla tarpeeksi.

cof

Häpeälliset tarinat on koottu kansien väliin eri kokoelmista, joissa Moisseinen on kertomuksia aiemmin yksittäisinä julkaissut. Vaikka Setit ja partituurit on suhteellisen ohkainen sarjakuvateos, sen synnyttäminen on kestänyt viisi vuotta. Moisseinen ei toisaalta ole kiireinen taiteilija, ja näistäkin kertomuksista näkyy huolella tekeminen. Vaikka itse tarina tai sen käänteet eivät olisi erityisen herkullisia, Moisseinen kertoo ne vahvalla omalla näkemyksellä. Monimuototaide on läsnä, kuten hänen teoksissaan yleensäkin, ja osa kirjan sivuista on valokuvattuja tekstiilitaideteoksia, kuten esimerkiksi Isä-kirjassakin. Yleissävyiltään synkemmät (siis ihan värimielessä) tekstiilisivut taivuttelevat tarinoiden rytmiä yllättävästi ja vinksauttelevat muutoin suoraviivaista kerrontaa hauskasti. Moisseisen ilmaisutapoihin sisälle pääseminen kesti ainakin itselläni jonkin aikaa, mutta Seteissä ja partituureissa osasin jo ottaa monimuotoisuuden vastaan siitä täysillä nauttien.

cof

Lukiessa harmittelin jatkuvasti sitä, että Settejä ja partituureja on käytännössä mahdotonta olla vertaamatta YYXP-sarjaan, jos siihen on aiemmin törmännyt. En osaa sanoa, kumpi tekijöistä on saanut idean vastaavanlaisten urbaanilegendojen keräämiseen ensin, eikä sillä varmaan väliäkään ole. Suomen kokoisessa maassa ei skenen kannata sisäisesti kalistella sarvia, ja kyllä stoorien keräyksiä tähän maahan mahtuu kahdeltakin tekijältä. Harmi se on siksi, että esimerkiksi itse rakastuin Pirisen kerrontatyyliin YYXP-kirjoissa lähes välittömästi. Niissä kiusallisuutta makustellaan, siinä kieriskellään ja lukijaa kiusoitellaan lähestyvällä häpeän aallolla herkullisesti. Kun Moisseisen tyyli on pääosin paljon suoraviivaisempi, tuntuu kuin jotain jäisi puuttumaan. Se voi johtua puhtaasti siitä, miten on itsensä tämän tyyppisiä kertomuksia opettanut lukemaan. Jollekulle toiselle Moisseisen kerrontatapa voisi tuntua luontevalta, mutta minä kyselin jatkuvasti, missä oli tapahtumien rakennus, missä kliimaksit, missä seuraamukset.

cof

Tämä vaivaa eritoten kirjan alkupuolella, jolla tarinat ovat jopa neljän sivun mittaisia, eli todella lyhyitä. Kirjaan mahtuu pari pidempää kertomusta, joissa tilanteita päästään rakentelemaan paremmin, mutta niistäkin puuttui se häpeänsekainen surkuhupaisuus, joka tällaiset tarinat tekee kertomisen arvoisiksi. Ottaen huomioon, että kirjan alaotsikko on ”Häpeällisiä tarinoita”, en tuntenut kirjan aikana mielestäni läheskään tarpeeksi häpeää. Pari kertaa hävetti kunnolla, mutta se tuntui vielä pieneltä määrältä, kun tarinoitakin on kuitenkin seitsemän kappaletta. En sitten tiedä, olivatko odotukseni jotenkin suhteettoman korkealla, koska selatessani kirjaa uudestaan ajattelin suurimman osan kertomuksista olleen ”niitä parempia” tarinoita kirjan kokonaisuudesta, mutta tunnetta jäin silti kaipaamaan. Osittain syy saattaa olla Moisseisen hillityssä kuvitustyylissä. Kirjan visuaalisuus on enemmän toteavaa kuin mässäilevää, ja Piris-ehdollistettuna lukijana odotin kuvituksilta enemmän karnevaalimaista häpeäfanfaaria. Ne visvaiset tai tökeröt hetket, joita näihinkin tarinoihin sisältyy, olisivat kaivanneet kaverikseen törkyisempää kuvitusta.

cof
Tosin tähän kohtaan samaistuin aivan helkkaristi, lähinnä siksi että olen teininä itse hölmöillyt samassa tunnelissa

Ihan toisin päin kuvituksen ja tarinan asemat kääntyvät viimeisessä tarinassa ”Tyttö, joka näki ponin”. Se ansaitsee erityismaininnan, sillä tässä tarinassa koko kuvitus on tehty tekstiilitaiteella silkkojen yksittäisten sivujen sijaan. Tarinassa ei oikeastaan ole mitään ihmeellistä, mutta Moisseisen vuolaat tekstiilikuvitukset tekevät todella vaikutuksen. On vaikea sanoa, kuinka nopeasti niiden teho karisisi pidemmässä käytössä, mutta lyhyessä tarinassa täysin merkityksettömistä asioista tulee taiteen vuoksi merkityksellisiä. Myös tarinan sijoittaminen kirjan viimeiseksi on juuri oikea ratkaisu. Vaikka Setit ja partituurit on Moisseiselta viimeinen teos laatuaan, on silti hyvä ratkaisu väläyttää lopussa jotain muuta, kuin mihin aiemman lukemisen ajan on tottunut. Se kertoo, että täältä on luvassa vielä asioita, joita lukija ei varmastikaan osaa odottaa. Ja kun katsoo Isää ja Kannasta, niin se lupaus on lunastettu.

cof

Setit ja partituurit on näppärä pieni teos, joka kärsii vertailusta hengenheimolaiseensa, mutta seisoo silti omilla jaloillaan. Se ei ole samanlainen tour de force kuin tekijänsä myöhäisemmät kirjat, mutta soveltuu silti hänen töidensä listaan mainiosti. Hanneriina Moisseinen on valtavan monipuolinen taiteilija, joka tekee uusia aluevaltauksia säännöllisesti, joten sekaan mahtuu ehdottomasti vähän kevyempääkin materiaalia ilman ongelmia.

cof

Arvosana: 72/100

Setit ja partituurit – Häpeällisiä tarinoita
Hanneriina Moisseinen, käsikirjoitus ja kuvitus
60 sivua
Huuda huuda
Hinta Suomessa  10-16 €

Sarjakuva kaupan:

Turun Sarjakuvakauppa
Adlibris

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s