Aina välillä tulee vastaan sellaisia sarjiksia, jotka tarttuvat mieleen pelkällä nimellään, ja muilla asioilla ei ole sen jälkeen kauheasti väliä. My Heroes Have Always Been Junkies (MHHABJ) oli tällainen. En oikein tiennyt, mistä kirjassa oli kyse ja luin jonkun ei-kovin-mairittelevan arvion siitä muutama kuukausi sitten, mutta silti se eksyi toivelistalle lähes ilmiselvästi. Kai tällaisessa tilanteessa on kyse siitä, että tarpeeksi-informatiivinen-mutta-ei-liian-rajaava nimi sallii minun heti muodostaa käsityksen siitä, mitä sarjis sisältää, ja sitä sitten peilataan omiin kiinnostuksenkohteisiin joko positiivisesti tai negatiivisesti. MHHABJ:n tapauksessa päätin suunnilleen heti, että tässä kirjassa on varmasti puhetta huumeriippuvaisista muusikoista, taiteilijoista, kirjailijoista, esiintyjistä tai jostain muusta, ja siinä ehkä käsitellään huumeiden ja taiteen välistä suhdetta. No, osui se ehkä 15% oikeaan. Virhearvioni olisi helposti ollut selvitettävissä myös parin arvion ja juonisynopsiksen avulla, mutta en halunnut takertua tällaisiin lillukanvarsiin. Halusin lukea sarjiksen, jonka nimi on My Heroes Have Always Been Junkies. MHHABJ on tarina narkkarista, jonka sankareita ovat nuo yllämainitut julkisuuden narkkarit, mutta tarina itsessään on tekijäpari Ed Brubaker – Sean Phillipsille ihan tutunlaista rikos-noir-draamaa ilman suurempia kommervenkkejä.
Tarina alkaa huumevieroitusklinikalta, jossa päähenkilö Ellie on kovin vastoin tahtoaan. Hänen koko elämänsä on pyörinyt huumeiden ympärillä lähtien vanhemmista ja ulottuen aina popkulttuuriin, jossa hänen pakkomielteensä on yhdistää kaikki taiteilijat niihin mömmöihin, joita he kulloinkin sattuivat vetämään. Ellie on sitä mieltä, että niin hän kuin taiteilijatkin ovat saavuttaneet elämänsä parhaat asiat vaikutuksen alaisena, eikä huumeista ole mitään syytä pyrkiä eroon. Ellie tutustuu klinikalla Skipiin, joka oikeasti haluaa muuttaa elämänsä, mutta syntyvä romanssi ei tee vieroittautumisesta varsinaisesti helppoa. Tarinaan sisältyy yhtä sun toista pikkurikollisuutta, auktoriteettien kyseenalaistusta ja paljon yksityiskohtaista triviaa menneisyyden tähtien huumeidenkäytöstä. Pettymys on se, että mikään kirjan tarjoamista näkemyksistä tai ajatuksista ei tunnu erityisen tuoreelta, pikemminkin 10 vuotta myöhästyneiltä, kirja kun on julkaistu viime vuonna. Ellien ajatukset ovat kuin suoraan Bill Hicksiltä 1990-luvun alkupäästä, ja tällaisia ideoita ei voi kuulla ensimmäisen kerran kuin kerran. Myöhemmillä kerroilla ne kuulostavat väsyneiltä ja epäkiinnostavilta. Tämä tekee myös Elliestä väsyneen ja epäkiinnostavan. Toki voi olla, että Brubaker ja Phillips halusivat luoda päähenkilön, jota kohtaan ei tunne minkäänlaista kiinnostusta tai sympatiaa, mutta en pidä sitä todennäköisenä.
Joka tapauksessa, Ellie ja Skip eivät varsinaisesti auta toisiaan pysymään kuivilla, ja tätä syöksykierrettä seurataan tarinan ajan. Brubaker ja Phillips ovat tunnettu ja palkittu duo, joka on työskennellyt aiemmin ainoastaan lehtiformaattisten sarjakuvien kanssa. MHHABJ on heidän ensimmäinen stand-alone-sarjakuvaromaaninsa, joskin kovin ohkainen sellainen. Tekijöiden muut tarinat ovat olleet kerroksittain kuoriutuvia salaliitto- ja petosvyyhtejä, minisarjat kun ovat käsittäneet kymmeniä ellei satoja numeroita, mutta MHHABJ ei pääse syventymään lyhyen mittansa aikana kamalasti mihinkään suuntaan. Juoni on yksioikoinen kahden twistin kertomus ja henkilöhahmot eivät herätä sympatiaa. Kuvituskaan ei puhkea mihinkään erityiseen kukkaan tai pääse syventämään tarinaa. Mieleen kirjasta jää eniten väritys, joka määrittää kertomuksen tunnelmaa ja sävyä enemmän kuin muut kirjoitus- ja kuvitusratkaisut yhteensä. Voi myös olla, että se iskee silmään puhtaasti perusdekkarivärityksestä poikkeavan tyylinsä vuoksi, mutta sanoisin silti värien olevan yllättävän suurelta osin vastuussa tarinan luonteesta.
Näin ei varmaankaan olisi, jos tarinalla olisi muutoin luonnetta. Nyt sillä on lähinnä kikkoja. Brubaker on kehitellyt henkilöille persoonallisuuspiirteitä, mutta ne tuntuvat tuulesta temmatuilta. On sellainen lasiastia, jossa on lappuja eri persoonallisuusominaisuuksille, sieltä on nostettu sitten nippu ja lätkäisty ne hahmolle. Voi toki olla, että Brubakerilla on laaja ja monimutkainen taustatarina jokaiselle henkilölle, jossa selitettäisiin, miten kustakin henkilöstä tuli sellainen kuin tuli. Lyhyessä muodossaan piirteet eivät kuitenkaan linkity toisiinsa, joten en usko, että tekemisen taustalla on huolella mietitty motivaatio- ja ympäristötekijähimmeli. Jotta sarjalla voisi olla luonnetta, sillä pitäisi olla ainakin jonkinasteinen himmeli. Nyt MHHABJ on lista tekijöiden mielestä siistejä ominaisuuksia ja sopivan nihilistisiä käänteitä, joita selittämään voidaan aina keksiä uusi luonteenpiirre, kun niitä kerran tässä vain keksitään.
Lienee käynyt selväksi, että kirjan lukemalla heräsin siihen todellisuuteen, johon olisi pitänyt herätä jo alustavien vihjeiden perusteella: jos tälle kirjalle asettaa kovat odotukset, joutuu pettymään. En oikein näe mitään syytä sille, miksi edes Brubaker-Phillips-kaksikon fanien kannattaisi paneutua nimenomaan tähän kirjaan. Olisin niin kovasti toivonut, että MHHABJ olisi näyttänyt ammattitaitonsa todistaneista tekijöistä uuden, yllättävän puolen, mutta niin ei käynyt. Kaksikko teki sitä samaa, mitä aiemminkin ovat tehneet, mutta lyhyemmin ja eri ympäristössä. Tästä voi kai päätellä, että Brubakerin ja Phillipsin fanit voivat olla kirjaan ihan tyytyväisiä, mutta jos mitään muuta kaksikon matskua on lukematta, niin lue ne ensin ja sitten tämä. My Heroes Have Always Been Junkies ei tarjoa varsinaisesti mitään, mitä tekijöiden aiemmistakin sarjakuvista ei olisi saanut. Se olisi ehkä voinut tarjota jotain, jos mittaa olisi ollut tuplat ja se olisi käytetty kokonaan hahmokehitykseen samalla juonella. Vahva aloitus ja surumielinen juoni antavat lupauksia mielenkiintoisesta draamasta ja haastavista ajatuksista, mutta ne jäävät nyt lupauksiksi. Harmin paikka.
Arvosana: 57/100
My Heroes Have Always Been Junkies
Ed Brubaker, käsikirjoitus – Sean Phillips, kuvitus
72 sivua
Image
Hinta Suomessa 14-20 €
Sarjakuva kaupan:
Hyllyy 