Arvio: Yhesti yhes paikas 4-9 – Hänelle, jolla on jo kaikkea

cof

Kirjoitin Ville Pirisen Yhesti yhes paikas -kansantarinasarjasta viimeksi pyöreästi vuosi sitten. Ottaen huomioon, että kyseessä on pääasiallisesti nippu känni- ja paskatarinoita, innostuin melkoisiin ylisanoihin. Jossain kohtaa mietin jo, ajoiko ensivaikutelma minut liian reimuisaan suitsutukseen, mutta kyllä se viimeistään näiden osien 4-9 kohdalla varmistui, että tulkintani ei ollut harhaanjohtava. Innostunut se toki oli, mutta kaikki tekemäni väitteet ovat myös myöhempien osien kohdalla totta. Tarinat ovat kamalan samaistuttavia, kansallista yhteenkuuluvuutta vahvistavia, omaa sydäntä keventäviä ja monipuolisen hirtehisiä. Viimeksi nikottelin synkempiä sävyjä, mutta nyt Pirisen vaihteluihin on jo tottunut, ja ymmärtää myös sen, että jokainen yhesti yhes paikas tapahtunut sattumus tai huhupuhe ei aina ole hulvattoman hauska. Osa niistä on surullisia, osa pelottavia ja osa vain karseita, mutta niinhän meidän ihmisten jutustelut toisillemme ovat. Katsotaan vieläkö löydän sanottavaa YYXP (Yhesti yhes X paikas, kuten Pirinen itse sarjansa lyhentää)-sarjasta blogitekstin verran. Periaatteessa kama on aivan samaa läystäkkeestä toiseen, mutta silti tuntuu siltä, että uusiakin ajatuksia herää.

cof

Pirinen on julkaissut ohkaisia Yhesti yhes paikas -kirjasia tämän vuosikymmenen ajan noin yhden per vuosi. Väliin on mahtunut pari pidempää taukoa, ja välillä julkaisuja on ollut kaksikin saman kalenterivuoden aikana. Kymmenes rupeama on edelleen tuorein, joten tällä kertaa päästiin käsittelemään jo leijonaosa legendoista. Tarinoiden eri sävyihin pääsee myös paremmin sisään, kun kirjoja lukee useamman. Stooreja on sellaisia perushupaisia kännisekoiluja kuten pallomereen eksynyt nainen, ällöttävän karmivia kuten ratikassa tuttavuutta tekevä papparainen, lämminhenkisiä kuten stonerbändin keikka urheiluseuran juhlissa tai aivan laittoman hauskoja mestariteoksia, kuten vessassa väärään paikkaan oksentanut sankari. Noiden kuvausten perusteellahan ei voi päätellä, mikä tarinoista on lopulta huvittava ja mikä vain ällö, mutta niinhän se usein menee. Samat tapahtumat voi kertoa niin monella tavalla, riippuen siitä mitä kertoja itse haluaa tarinassa painottaa. Kaikista stooreista paistaa läpi toisaalta Pirisen oma tulkinta niistä, ja toisaalta tarinoiden luonne, jota ei ole turhia haluttu suodattaa.

cof

Kaikkein piristävintä YYXP-kirjasissa on tunne siitä, että niiden sisältöä ei ole kamalasti pyritty kontrolloimaan. Toki taustalla on varmasti paljon selvitystyötä, suunnittelua, tarinakokonaisuuksien miettimistä ja sen sellaista, mutta lukijalle se ei näyttäydy. Pirisen jutusteleva kerrontatyyli heijastuu kirjojen muihinkin ratkaisuihin, kuten esimerkiksi siihen, onko mukaan valittu pitkiä vai lyhyitä tarinoita, merkityksellisiä vai merkityksettömiä sattumia, ja jääkö kirjasta enemmän hyvä vai paha mieli, kun miettii, että näitäkin tarinoiden sankareita liikkuu Suomenmaalla satapäin. Kaikki tämä tapahtuu vaivattomasti kuin tarinankerronta, sen kummemmin miettimättä onko tämä nyt se sopivin juttu kertoa juuri tähän väliin.

cof
Tämä varmaan päättyy hyvin

Kirjaset ovat tunnelmaltaan ja painavuudeltaan erilaisia ja laatukin vaihtelee. Tuntuisi kuitenkin banaalilta sanoa että kyllä YY6P oli parempi kuin YY8P, koska ei se ole näiden kirjojen pointti. Toki kukaan ei halua mitään roskaa julkaista, mutta tietyn riman ylityksen jälkeen kaikki jutut ovat ns. kertomisen arvoisia. Joskus joku läppä ei putoa yhtä hyvin kaikille yleisöille, tai sen kertominen ei joka kerta mene aivan nappiin. Sitä sattuu, ja se kuuluu jutuniskennän kulttuuriin. Huonompiakin tarinoita kerrotaan jatkuvasti eteenpäin, ihan vain koska ne sopivat aihepiiriin, ovat sopivan pituisia tai ovat vain jääneet kertojansa mieleen kymmenen paremman jutun sijasta. Inhmillistä sekin. Tällaisten asioiden vuoksi YYXP-sarja ei nouse aivan timanttisimpien sarjakuvien kerhoon, mutta minun mielestäni sen ei tarvitsekaan. Kaikilla tarinoilla ja sarjakuvilla on tehtävänsä ja paikkansa, ja harva niistä sopii omaansa yhtä hyvin kuin YYXP. Sen tehtävä ei ole pokata palkintoja, sivistää massoja tai kirvoittaa kyyneleitä lukijassaan. YYXP on lämmin rakkauskirje sellaiselle tyhjänpäiväiselle tarinankerronnalle, johon ihminen on kovin taipuvainen. YYXP:lle tekee mieli olla armollinen, koska se on minulle niin armollinen tunnistaessaan heikkouteni ja laumasieluisuuteni.

cof

Olen tässä hahmotellut suunnitelmaa, jossa kävisin tyhjentämässä paikallisen sarjakuvaliikkeen YYXP-kirjoista, jotka maksavat jonkun 6-10 euroa kappale, ja sen jälkeen käyttäisin niitä ns. standardilahjana kaikkiin sopiviin tilanteisiin. Tuparilahjaksi leipää, suolaa ja YY3P. Ristiäisiin pienet sukat ja YY7P. Kiitokseksi koiran vahtimisesta viinipullo ja YY5P. Ainoat henkilöt, joille YYXP-sarjiksia ei parane viedä ovat suomea taitamattomat henkilöt, puritaanit tosikot ja ihmiset, joilla on jo kaikki YYXP-volyymit. Kaikki ovat reiluja vähemmistöjä, joten luultavasti isostakin varastosta onnistuisi parissa-kolmessa vuodessa hankkiutumaan eroon. Tästä myös blogauksen otsikko. Vaikka hänellä olisi bananasplitti ja hyppykeppi ja vaikka hän puhuisi ihmisten ja enkelten kielillä, häneltä puuttuu todennäköisesti Yhesti yhes paikas. Ja silloin hän ei ole kokenut suomalaisuuden ja suomalaisen sarjakuvan riemua siinä laajuudessa, jossa ihminen ansaitsee ne kokea. Ja silloin hänelle täydellinen lahja maksaa karkeasti yhden oluttuopin verran, niin kustannustehokasta on YYXP parhaimmillaan.

cof
Pirisen komedia-ajoitus on kautta linjan aivan timanttista

Tästähän alkoi tulla taas ihan markkinointipuhetta. Ei ehkä sellaista hehkutusta kuin ensimmäinen blogiteksti samasta aiheesta, vaan enemmänkin puhdasta myyntitekstiä. YYXP laittaa ilon ja älyn hölkkäämään, ja sen takia tässä itsekin haluaa heittäytyä tekstintuotannossaan luovaksi. Toisaalta minun on edelleenkin vaikea hyväksyä, että tällainen helmi ei ole pienessä maassamme levinnyt laajemmalle, ja siksikin saatan kuulostaa hieman ostos-tv:n spiikkimieheltä. Jos haluatte jatkossakin lukea tällaisia hölpötyksiä, jättäkää YYXP:t kauppojen hyllyihin. Jos taas haluatte, että bloggaaja voisi jatkossa keskittyä taas arvioimaankin sarjiksia silkan myynninedistämisen sijaan, niin marssitte mitä pikimmin joko kivijalkaiseen tai intternettiseen sarjakuvakauppaan ja tilaatte itsellenne nipun YYXP:tä. Minä teen tuon jälkimmäisen ainakin joka tapauksessa, joten suit yourself.

cof
Tässähän se sarja on pähkinänkuoressa

Arvosana: 82/100

Yhesti yhes paikas 4-9
Ville Pirinen, käsikirjoitus ja kuvitus
Suuri Kurpitsa
Hinta Suomessa 5-10 €/kirja

cof

Sarjakuva kaupan:

Turun Sarjakuvakauppa
Adlibris, osa 5
Adlibris, osa 6
Adlibris, osa 9

Yksi vastaus artikkeliiin “Arvio: Yhesti yhes paikas 4-9 – Hänelle, jolla on jo kaikkea

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s