Arvio: The Complete Crepax vol. 3 – Evil Spells

cof

Massiivinen Guido Crepax -teosten kahlaaminen jatkuu tässä complete-sarjan kolmannessa osassa. Pohdiskelin lukiessani, että en varmaan petaile tässä mitään blogihittiä, kun jatko-osien käsittely ei muutenkaan ole varmaan lukijaystävällisintä matskua, ja puhutaan muutenkin ehkä suhteellisen pientä lukijakuntaa kiinnostavasta teoksesta. Tästä huolimatta haluan ehdottomasti kirjoittaa tästäkin Crepax’n volyymistä, sillä toistaiseksi nämä ovat aina herättäneet kovin erilaisia ajatuksia ja tuntemuksia, ja lukijakunta ansaitsisi ehdottomasti kasvaa. Complete-sarjan volyymit on sitä paitsi fiksusti koottu löyhiin teemakokonaisuuksiin esimerkiksi kronologisuuden sijaan, mikä mahdollistaa yksittäisenkin osan lukemisen ilman aiempiin perehtymistä. Leijonaosan kirjasta haukkaavat Valentina-tarinat toki viittaavat aiempien seikkailujen tapahtumiin, mutta meno on joka tapauksessa sen verran happoista, että pari lisäsivua kärryiltä pudonneena lukijana ei oikeastaan tunnu missään. Satunnaislukija kuten minä saa muutenkin olla suuren osuuden kirjasta hölmönä kuin Ö aapisen nurkassa, mutta ei muuta kuin turvavyö kiinni ja nautitaan kyydistä. Evil Spells -kirja palaa kauhutyyppisiin tarinoihin, joita yhdistävät löyhästi muodonmuutokset ja ”asiat eivät ole sitä miltä näyttävät” -käänteet. Tämä volyymi ei vakuuttanut minua yhtä kovasti kuin edelliset, ja välillä aloin jo väsyä Crepax’n itseääntoistavaan naishahmojen kaltoinkohteluun.

cof
Kuvia innostuin silti taas ottamaan reilusti, joten niitä tässä postauksessa ainakin riittää

Evil Spellsin sisältö rakentuu tutulla tapaa: ensimmäinen puolikas kirjaa omistetaan Valentina-tarinoille, joiden selkärankana on tällä kertaa tarunomainen Baba Yaga. Venäläisen kansantaruston noitahahmo on sarjakuvantekijöiden suosiossa, ja hän on esiintynyt Valentinan lisäksi ainakin Sandmanin ja Hellboyn seikkailuissa. Crepax’n tulkinta on näistä kauimpana perinteisestä noidasta. Baba Yaga on taikakeinoin manipuloiva aristokraattirouva, joka houkuttelee naisia miestensä luota oman lempensä pauloihin.

cof
Näin ikään.

Loppupuolikas kirjasta on jälleen omistettu sarjakuvakäännöksille kirjallisuusklassikoista. Kolme lyhyttä rikosmysteeriä Edgar Allan Poelta sekä pidemmät versioinnit Robert Louis Stevensonin Tohtori Jekyll ja Mr. Hyde -klassikosta ja Henry Jamesin Ruuvikierre-kauhukertomuksesta. Kirjallisuuskäännöksistä löytyvät sekä kirjan huiput että pohjat. Poe-tarinat ovat innotonta tervanjuontia, kun taas Jekyll-Hyde ja Ruuvikierre saavuttavat sen parhaan Crepax-tunnelman, jossa yhdistyvät erotiikka, perversiot ja kauhu.

cof

Valentinan Baba Yaga -tarinat ovat mielestäni toistaiseksi heikointa Valentinaa. Visuaalisesti Crepax on löytänyt oman tyylinsä ja sivut ovat aivan upean näköisiä, mutta juonellisesti tarina on sekava, jännitteetön ja ikävästi jotenkin sadistinen. En toki tarkoita BDSM-teemoja, joita Crepax on kylvänyt joka käänteeseen aina aiemminkin, niistä olisi turha motkottaa. Jollain tapaa päähenkilön kohtelu noiden kohtausten ulkopuolellakin on henkisesti häiritsevää. Crepax korostaa tarinoissa sitä, kuinka aiemmat kauhut ovat järkyttäneet Valentinan mieltä ja tehneet hänestä erittäin hauraan. Tämä on tietyllä tapaa realistista, mutta kun Crepax sitten heittää sankarittarensa suoraan seuraavaan mielimyllyyn, tulee mietittyä, miksi hahmon pitää kärsiä näin paljon. Tarinoissa ei myöskään ole varsinaista täyttymystä: Valentinan kärsimys harvoin hyvitetään tai johtaa minkäänlaiseen lopussa seisovaan palkintoon. Se on vain kuritusta, jota tarinoihin on heitelty täytteeksi.

cof

Complete Crepaxin esi- ja jälkipuheiden kirjoittajat tykkäävät korostaa Valentinan aktiivista roolia tarinoissa ja näin selittää seikkailuja feministisiksi, mutta I call bullshit, jossain määrin. Tämä koskee myös kolmosvolyymin oheiskommentteja. Valentina on päähenkilö ja sinänsä aktiivinen, mutta silti häntä retuutetaan paikasta toiseen, kovin usein vailla omaa tahtoa, ja pelastumiset eivät ole useinkaan hänen aikaansaannostaan.  Hänen mielensä ja kehonsa ovat jatkuvasti mankeloitavina, ja näitä ongelmia harvoin ratkotaan, enemmänkin vain siirrytään eteenpäin. Ikään kuin Crepax hiljalleen nakertaisi päähenkilöään yhä raunioituneemmaksi ihmiseksi puhtaasti viihteen vuoksi, eikä oikein myönnä sitä itselleen tai lukijalle.

cof

Kirjan imun kannalta tarinoiden järjestys on epäonninen, sillä kun Valentina-stoori on jättänyt sellaisen hieman epävarman fiiliksen, lyödään tiskiin kolme Crepax’n tulkintaa Edgar Allan Poen rikosnovelleista. Näitä varjostaa aivan valtava selityksen määrä, epätyydyttävä rakenne ja antiklimaattiset loput. Viimeisimmässä tarinassa lukija sentään herää Crepax’nkin mittapuulla harvinaisen suorasukaisiin seksikuvauksiin, jotka lähentelevät jo pornografiaa. Yhtä kaikki, näille tarinoille ei paljon muita lukuperusteita löydä, kuin laajemman ymmärryksen Crepax’n töistä. Tylsää hapatusta.

The Strange Case of Dr. Jekyll and Mr. Hyde on sitten toista luokkaa. Siinä tarinan jännite ja uhkaavuus pysyy hyvin yllä, ja Crepax ripottelee väleihin aikamoiset määrät Hyden perversioita. Luin kirjaa junassa matkalla joulunviettoon, ja täytyy sanoa, että näiden sivujen kohdalla vähän kuumotti olla ihmisten katseiden alla lukemassa. En ole lukenut Stevensonin alkuperäistekstiä, enkä myöskään Jamesin Ruuvikierrettä, joten en aivan osaa arvioida, kuinka paljon Crepax on lisännyt omaa tulkintaansa tarinoiden seksipainotuksiin, mutta ainakin sarjakuvasovituksissa tukahdutetut halut ja tarve toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan ovat ajava voima koko ajan. The Strange Case of Dr. Jekyll and Mr. Hyde on vetoavasti kerrottu tutkielma pimeistä puolista, jossa Crepax tuo (ymmärrykseni mukaan) alkuperäiseen mustavalkoiseen hyvä-paha-asetelmaan kiehtovia harmaan sävyjä.

cof

Ruuvikierre, eli The Turn of The Screw päättää kirjan sarjakuvaosuuden. Tarinassa kahden lapsen kotiopettajaksi saapuva nainen alkaa nähdä tiluksilla kahden edesmenneen työntekijän haamuja, joilla on erikoisia yhteyksiä sekä lapsiasukkaisiin että opettajattaren omiin seksuaalisiin tunteisiin. Tässä tarinassa palataan hieman omaan suosikkiini Crepax’n kuvitustyyleistä, vahvoihin geometrisiin kuvioihin ja niihin liittyviin tyylittelyihin. Kuitenkin hennompi viiva ja eteerisemmät tunnelmat ovat pääosassa, kuten kaikissa kirjan tarinoissa. Itse kertomus on monitulkintainen ja avoin, ja siinäkin tärkeintä juonenkäänteiden sijaan on tunnelma, joka pitää otteessaan.

cof

Sarjakuvien lisäksi kirja keskittyy Crepax’n Baba Yaga-tarinasta tehtyyn elokuvaan ja sen osuuteen italialaisen 70-luvun elokuvaskeneä. Tästä tekstistä ja Crepax’n elämän vaiheita kertaavasta esseestä jää molemmista hieman sellainen fiilis, että asioille yritetään antaa niiden todellista merkitystä suurempia saappaita. Leffa ei mitä ilmeisimmin ollut kovin kummoinen, ja muutenkin eksploitaatiohenkisiä teoksia yritetään sovittaa suureen kulttuuriseen rooliin, hieman kuten jokin aika sitten arvostelemassani Barbarella-sarjiksessa. Olisin sanonut, että miehet miesselittävät omia näkemyksiään seksualisoiduista naisista kauniimmiksi kuin ne ovat, jos Crepax’n elämäkertatekstiä ei olisi kirjoittanut nainen. Puhtaan sukupuolittuneista tulkinnoista ei siis voi suoraan puhua, mutta jonkinlaisesta kulttuurielitismistä ehkä silti. Näitä teoksia analysoitaessa ne halutaan korottaa niin merkittäviksi ja uraauurtaviksi, että negatiivisiin näkökulmiin ei uskalleta paneutua lainkaan. Crepax’n tarinat ovat kamalan kiehtovia ja niitä kannattaa ehdottomasti lukea, mutta kyllä niiden ongelmatkin voisi silti ääneen myöntää ja niitä kriittisesti tarkastella. Baba Yagan naiset pois miehiltään houkutteleva hahmo on aika yksisilmäinen aikansa feminismin kritiikki, ja Crepax fetisoi naishahmojaan vähintään saman verran kuin voimaannutti heitä.

cof

Evil Spells osoitti minulle alkuinnostuksen laantumisen merkkejä Crepax’n tuotannon suhteen. Silti se pisti jälleen miettimään, tulkitsemaan ja perehtymään taustoihin reilusti keskivertosarjista enemmän. Vaikka sanoinkin alussa, että minkä tahansa Complete Crepax -volyymeistä voi ottaa luettavaksi ilman edeltäjiään, en suosittelisi Evil Spellsiä aloituskohdaksi, ellei nyt sitten esimerkiksi Baba Yaga -mytologia tai nuo nimenomaiset kirjallisuustulkinnat erityisesti satu kiinnostamaan. Parempi flow, monipuolisempia tarinoita ja vahvemmat kokonaisuudet löytyvät edellisistä osista, ja toivottavasti myös seuraavista. Nelosvolyymiä odotan edelleen innolla ja suosittelen näitä sarjakuvia lämpimästi, jos ei muusta niin oman maailman avartamisen näkökulmasta.

Arvosana: 78/100

The Complete Crepax vol. 3 – Evil Spells
Guido Crepax, käsikirjoitus ja kuvitus
Fantagraphics
Hinta Suomessa 60-70 €

Sarjakuva kaupan:

Turun Sarjakuvakauppa
Adlibris

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s