Arvio: Coyote Doggirl – moderni feministiwestern ei kuuntele lässytystä

cof

Nyt oli taas varsin hyvän sarjakuvan löytyminen aika monen sattuman takana. Silmään sattui Twitter-virrassa joku linkki arvioon Lisa Hanawaltin Coyote Doggirlistä. Klikkasin, jotta olen vakava sarjakuvaharrastaja, tietämättä yhtään mistä on kyse. Ensimmäisessä kappaleessa mainittiin, että Lisa Hanawalt on sarjakuvien lisäksi vaikuttanut mm. BoJack Horsemanin taustajoukoissa. Nyt alkoi kiinnostaa jo hieman enemmän, onhan BoJack kuitenkin nykypäivän terävintä ja sielua satuttavinta televisiota. Lisäsin sitten Coyote Doggirlin puolihuolimattomasti Goodreadsin ”vois joskus lukea” -listalle. Myöhemmin olin tukkimassa kirjaston varausjonoani ko. listan teoksilla, ja jonkun todella kummallisen kohtalon oikun kautta edelleen painotuore Coyote Doggirl löytyi jo kirjaston listoilta. Kaikki yhteensattumat olivat ehdottomasti onnellisten tähtien alla syntyneitä, sillä Coyote Doggirl on oikein hyvä, moderni sarjakuva. Sen tyyli on uniikki, ääni samaistuttava ja teemat tätä päivää. Feministinen länkkäridraamakomedia antropomorfisilla eläinhahmoilla – miten tämä muka ei voisi viihdyttää?

cof

Coyote Doggirl on western-perinteen mukaisesti perusjuoneltaan hyvin suoraviivainen. Nimihenkilö on yksinään viihtyvä uudisraivaaja, joka joutuu pakenemaan vihamielistä miesjoukkoa. Matkalla hän joutuu eroon parhaasta ystävästään, hevosestaan, ja loppukirjan ajan Coyote Doggirl yrittää tavoittaa ratsuaan pahisten kynsistä. Ilmeisesti Lisa Hanawalt on suuri hevosten rakastaja, minkä vuoksi ihmisen ja hevosen suhde on kirjassa kovasti keskiössä. Muita tärkeitä teemoja ovat ennakko-oletusten kyseenalaistaminen, avun vastaanottamisen taito ja Coyote Doggirlin yleinen kovishabitus. Sellaiset länkkäreiden perusainekset kuten oikeudenmukaisuus, vapaus ja kosto ovat mukana tarinassa, mutta niitä Hanawalt käsittelee tuoreemmin ja omaperäisemmin kuin genre yleensä tekee. Coyote Doggirl (sekä hahmo että kirja) ei siedä yhtään vanhentunutta arvoa tai typerää tapaa, vaan repii niitä alas jatkuvasti. Tämä on yhtä aikaa sekä hyvin modernia, että täysin romantisoidun villin lännen asennemaailman mukaista. Hanawalt tietää hyvin selvästi, mitä on tekemässä, ja Coyote Doggirlin mukana on mukava kulkea.

cof

Coyote Doggirlissä ja BoJack Horsemanissa on ehdottomasti yhtäläisyyksiä, jotka ulottuvat myös ilmiselvän ”puhuvat eläimet ja niistä revitty huumori” -tason yli. Coyote Doggirl tasapainoilee BoJackin tavoin huumorin ja yllättävän synkkyyden välillä. Välillä kaikki pysäytetään lamauttavalla eksistentialistisella tyhjyydellä. Hanawaltin päähenkilö on kusipäistä BoJackia pidettävämpi persoona ja sarjakuvan hyvis-pahis-asetelma on tv-sarjaa selkeämpi, mutta tämänkin voidaan nähdä kuuluvan western-genren perinteisiin. BoJack Horseman on traaginen komedia, jossa koetaan oikein perinteinen katharsis päähenkilön syöksykierteen mukana. Se ei tarjoa helpotusta vaan samaistumista ja myötäkärsimystä. Coyote Doggirl on enemmän voimaantumis- ja itsenäistymiskertomus. Hanawaltin sanoma on pohjavireeltään yllättävän positiivinen, vaikka sarjakuvan ilmaisu onkin lakonista ja sävy aika ajoin synkkä.

cof

Sarjiksen kuvitus on päällisin puolin simppeliä, mutta se sallii Hanawaltin upotella sivuille mahdollisimman paljon omalaatuista huumoriaan. Piirroksista löytää piilofiksun oloisia yksityiskohtia, jotka vihjailevat, että Hanawaltin naivismi on lähinnä tyylivalinta, eikä kiinni näkemyksen puutteesta. Tulkinta on rohkea, kun en ole tekijän muita töitä nähnyt, mutta ammattimaisesti toteutettu yksinkertaisuus vakuuttaa. Sama koskee erityismaininnan ansaitsevaa väritystä. Pääosin pastellisävyinen, vesiväritetty kirja saa kovasti tehoja muutamista synkemmistä kohtauksista tai hahmoista ja yleinen vaaleus tuntuu polttavana kuumuutena ja erämaan petollisuutena. Hanawalt hyödyntää kuvituksessa toisaalta vakavia sävyjä ja toisaalta ihan goofball-tehokeinoja. Hahmojen ilmeet ovat välillä kuin mistäkin Three Stooges -lyhäristä ja intensiivinen takaa-ajo saattaa päättyä banaaninkuoreen liukastuvaan hevoseen. Tykkään juuri tällaisesta arvaamattomuudesta ja oman tosikkouden vesittämisestä. Hyvä on tämä!

cof

Harmittamaan jää oikeastaan vain se, että Coyote Doggirlissä tuntuisi olevan aineksia vielä enempäänkin. Lopulta kirja on suoraviivainen ja konstiton kertomus. Hanawaltin hulppeat hahmot ja tapahtumia liukuhihnalta vyöryttävä mielikuvitus olisivat yhdessä pystyneet varmasti paljon monipuolisempaan ja haastavampaankin lopputulokseen. Toki tällainen marina on varsin turhaa, sillä Hanawalt kertoi varmastikin juuri sen tarinan jonka halusi, juuri siinä kompleksisuudessa ja mitassa jossa halusi. Coyote Doggirl osoittaa, että ei toteutuksen hänellä pitäisi ainakaan kyvyistä jäädä kiinni. Coyote Doggirl on sarjakuva, jonka voisin hyvinkin kuvitella hankkivani hyllyyni. Se on juuri sellaista sarjakuvaa, jollaisen ystävä haluan olla. Taitavaa, modernia, perinnetietoista, räävitöntä ja tunteita pelkäämätöntä. Ehkä joskus saan vielä sen siinä paketissa, jota voin sitten hehkuttaa varauksettomana klassikkona, enkä ainoastaan erittäin hyvänä pikku sarjakuvana.

cof

Arvosana: 84/100

Coyote Doggirl
Lisa Hanawalt, käsikirjoitus ja kuvitus
Drawn & Quarterly
Hinta Suomessa 19-26 €

cof

cof

Sarjakuva kaupan:

Turun Sarjakuvakauppa
Adlibris

Yksi vastaus artikkeliiin “Arvio: Coyote Doggirl – moderni feministiwestern ei kuuntele lässytystä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s