Hyllyy 3 vuotta – perinteinen wanha cunnon wuosicatsaus

Hyllyyn bloggaja Eeron omakuva irvistyksellä
Sarjisilmeet ovat pilaanneet bloggaajan valokuvaposeeraukset. Onneksi Ressu ja Batman ovat fotogeenisempiä.

Aaawwww hell yeah, taas on Hyllyy kitkutellut vuoden eteenpäin! Tai ei mitään kitkutellut, vaan palanut kirkkaammalla liekillä kuin aiemmin. Koska tämä on vuosikatsauksista kolmas, voidaan puhua jo Wanhasta Cunnon Wuosicatsauxesta. Tässä siis Wanha Kunnon listaus vuoden luetuimpia, ylinukutuimpia ja parhaita sarjakuvia. Bonuskategoriana tänä vuonna ajattelin listata myös huonoimpia blogissa luettuja sarjiksia, sekä huonoimpia julkaisemiani tekstejä. Hyvää mieltä kaikille siis!

Joka vuosi olen ajatellut, että enää en kiristä lukutahtia, jotta hommasta ei mene maku, mutta niin vain sarjikset vievät mennessään ja taas tuli luettua ja kirjoitettua enemmän kuin koskaan aiemmin blogin historiassa. Kolmanteen vuoteen mahtui peräti 84 kirjoitusta. Nyt täytyy jo myöntää, että jossain kohtaa alkoi mennä hieman rutinoituneeksi, ja tekstin julkaisusta ei saanut ihan sellaisia kiksejä kuin aiemmin. Koska hauskaa pitää harrastamisen olla, täytyy pitää huoli, ettei ala ottaa itseään liian vakavasti. Onneksi teksti syntyy edelleen pääosin vaivattomasti ja kirjoitan, koska nautin siitä. Pidetään tilanne samanlaisena myös jatkossa!

Parhaat sarjakuvat top 5+1

Tänä vuonna ei ehkä tullut luettua ihan niin tiukkaa gut punchia kuin aiempien vuosien ehdottomat kärkisarjikset. Se ei kuitenkaan tarkoita, että taso olisi ollut lukemisissa huonompi. Vaikka se kirkkain kärki ei ole aivan yhtä kirkas kuin aiemmin, sen alla oli enemmän erittäin nautinnollista matskua, ja listalle pääseminen oli lopulta tällä kertaa tiukemmassa kuin aiemmin.

Palestiina_sivu5

6. Joe Sacco: Palestiina

Palestiina on kohta 30 vuotta vanha kirja, mutta paljolti tilanne on edelleen ihan yhtä masentava kuin tässä sarjisreportaasissakin. Se on perinpohjainen ja yksityiskohtainen selvitys hyvin epäinhimillisestä tilanteesta, ja jää häiritsemään alitajuntaan ja sieltä aina vuoden topkutoseen saakka.

5. Ville Pirinen: Yhesti yhes paikas 1-3

Yhesti yhes paikas ansaitsisi ihan kansallista feimiä, kuten peräänkuulutin arviossanikin. Nämä ovat kiusallisuudessaan niin puhdistavia luettavia, että luulisin tarinoiden resonoivan vaikka minkälaisen yleisön kanssa. Tämä sarjis naurattaa aivan helvetisti ja se ei ole ihan jokapäiväistä se.

4. Mike Mignola: Hellboy in Hell

Suuren heinäkuisen Hellboy-rypistyksen finaali. Toivon todella, että tässä ei käynyt ns. Kuninkaan paluu -Oscar-efektiä, jossa moniosaisen tarinan viimeinen osa saa kaiken kiitoksen riippumatta sen laadusta verrattuna muihin osiin. Minusta Hellboy in Hell oli erittäin rohkea tapa päättää Hellboyn tarina, ja arvostaakseen sitä täytyy tuntea Hellboyn varhaisempi tyyli. Se ei kuitenkaan muuta sitä, että HiH on laumasta erottuva huippusarjis.

3. Cyril Pedrosa: Three Shadows

Three Shadows eli Kolme varjoa pitäisi varmaan lukea jossain kohtaa uudestaan. Sen ensivaikutus minuun oli niin tyrmäävä, että saatoin kirjoittaa kirjasta melkoisen hurmoksen alaisena. Joskus sarjakuvat onnistuvat vielä toisellakin lukukerralla iskemään samoin, mutta harvinaista se on. Tämä ei toki ota Three Shadowsilta mitään pois, mutta kriittinen silmä oli ensi luennalla melko hyvin sokaistu, kun Pedrosa puristi sydäntäni yhä tiukempaan otteeseen.

cof

2. Pamela Ribon & Cat Farris: My Boyfriend Is A Bear

MBIAB tuli lukujonoon ns. tutkan ulkopuolelta, ja ilman suositusta en olisi koskaan todennäköisesti tarttunut tämän nimiseen ja näköiseen sarjakuvaan. Onneksi suosittelu osui silmiin, sillä oma käsitys hyvistä sarjiksista kasvoi My Boyfriend Is A Bearin ansiosta taas hiukan laajemmaksi.

1. Neil Gaiman & Mark Buckingham: Miracleman – Ihmeiden aika

Odotin, että Miraclemanin kakkososa tulisi olemaan laadukas, mutta silti se pääsi täysin yllättämään. Supersankarien parhaimmistoa, Neil Gaimanin parhaimmistoa. Tämä nosti Miraclemanin kaksikirjaisen tarinakokonaisuuden omissa listoissani yhdeksi sarjakuvan kaikkien aikojen suorituksista.

5+1 luetuinta juttua

Viime vuonna laskeskelin, että saavuttaisin ”omavaraisuuden” blogikävijöiden suhteen, eli yli 50% kävijöistä tulisi blogiin Googlen tai omien somejakojeni kautta, enkä olisi niin riippuvainen kustantajien, Kvaakin ja Sarjakuvaseuran vetoavusta näkyvyydessä. Näin kävikin, ja tänä vuonna kävijämäärät vieläpä kasvoivat yli 30% viime vuodesta. Luettujen listalla oli tasaisempaa kuin aiemmin, sillä kävijöitä kertyi tasaisemmin kuin edellisvuosien lukupiikkeihin. Tämän vuoden luetuin juttu sai noin kolmasosan siitä, mitä edellisvuoden Rontticomics, mutta silti yleisöjä oli yhteensä paljon enemmän kuin aiemmin. Ihmiset lukevat siis monipuolisemmin! Huzzah!

6. Rakkaus 2.0 – Keski-Suomen Sarjakuvaseuran vuosijulkaisu 2018

Oli ehkä arvattavissakin, että kun ottaa melko paikallisen porukan yhteisvoimin kasaaman antologian käsittelyyn, niin arvio tavoittaa ainakin ko. porukan melko hyvin. Hauska käänteinen efekti onkin melkein, että mitä pienemmän jakelun teoksesta on kyse, sitä enemmän se blogissa kiinnostaa, kun sitoutuneet fanit ja tekijät eivät liikoja arvioita yleensä saa. Näitä on ilo kirjoittaa ja tuoda esille. Saludos KESS, seuraavaa vuosijulkaisua odotellessa!

5. Rodolphe & Louis Alloing: Robert Sax 1 – Tapaus Nucleon 58

Tässä suosio voidaan laittaa täysin kvaak.fi-foorumin piikkiin. Zoom Teufelin julkaisuista ei ollut kauheasti arvioita pihalla, joten Hyllyyn arvio tuli linkatuksi Kvaakkiin, ja sitä kautta Robert Saxille on kertynyt lukijoita reilusti. Sitä tosin en tajua, miksi Cognac ei saanut samaa kohtaloa, vaikka sekin Kvaakille linkattiin. Se oli parempi sarjakuvakin!

cof

4. Pohdinta: Sarjisskenen ulkoreunalla

Sarjispiireistä paljastui itselleni yllättävää tulenarkuutta, joten yllätystä piti vähän pureskella. Palautteesta päätellen en ainakaan ihan yksin ollut ajatusteni kanssa, ja se näkyisi myös artikkelin lukumäärissä.

3. Michael Goodwin & Dan E. Burr: Economix – Sarjakuva siitä, kuinka talous toimii (ja ei toimi)

Economixin suomennos on puhuttanut mukavasti, varsinkin kun otetaan huomioon pieni, yleensä muuhun kuin sarjakuviin keskittyvä kustantaja ja sitä myöten rajoitettu medianäkyvyys. Economix on kuitenkin sen verran onnistunut katsaus talouden toimintaperiaatteista, että se ansaitsee suuren yleisön, varsinkin kun teos on ennakkoluulottomasti vielä suomennettu. Toivottavasti edes pari ihmistä on onnistunut Hyllyyn kautta löytämään tämän kirjan.

2. Frank Miller, Brian Azzarello & Andy Kubert: Yön ritari III – Herrakansa

Sarjakuvamaailmassa on Suomessa muutamia brändejä, jotka kiinnostavat pelkällä nimellään. Nyt minulle on todistettu, että Yön ritari on ehdottomasti tällainen brändi, sillä lukijoita suorastaan hyökkäsi saitille tämän julkaisun myötä. RW Kustannus lähetti sarjakuvasta ystävällisesti minulle arvostelukappaleen, joten sain tekstin ulos julkaisun hetkellä. Lisäksi tätä tekstiä luetaan monena päivänä joka viikko edelleen.

1. Nostalgia toimii, liikkumavara on kaventunut, tulevaisuutta on – Käännössarjakuvan julkaiseminen Suomessa kustantajan näkökulmasta

Joulun välipäivinä sain röyhkeän idean ruveta leikkimään journalistia. Kustantajiin yhteyden saaminen on sen verran vaivatonta tätä nykyä, että halusin kysellä heiltä sarjakuvabisneksestä, puhtaasti oman mielenkiinnon pohjalta. Positiivista oli, että samat kysymykset kiinnostivat monia muitakin, joten sarjiskustantajien sähköpostihaastattelu on tämän vuoden luetuin juttu.

5+1 ylinukuttua juttua

Jälleen osa blogauksista on tuomittu unohduksen Styxiin. Kun keräsin tilastoja, nämä yllättivät hieman itseänikin, sillä ripeä julkaisutahti johti siihen, etten malttanut juuri jäädä surkuttelemaan yksinäisen ylinukutun kirjoituksen perään. Vietettäköön kuitenkin näin pari viikkoa pyhäinpäivän jälkeen myös näkymättömien blogipostausten muistopäivää. Käykää lukemassa, kun vielä pystytte. Viimeisen kuukauden aikana julkaistut tekstit saavat tuttuun tapaan armonaikaa, muut ovat pölkyllä.

6. Ellen Forney: Marbles – Mania, Depression, Michelangelo & Me

Te yritätte signaloida ettei Forney kiinnosta, ja minä sanon pishposh! Tätä tuuttia tuuttaan ulos niin pitkään kuin materiaalia riittää, ja opitte pitämään Forneystä hyvällä tai pahalla. Ks. vaikkapa blogin tätä edeltävä julkaisu.

cof

5. Mike Mignola & Duncan Fegredo: Hellboy Library Vol. 6 – The Storm and The Fury / The Bride of Hell

Ironista lienee, että Hellboy-heinäkuun ähky alkoi lukijoilla painaa päälle juuri, kun tarina vääntää parhaan vaihteensa silmään. The Storm and The Fury on ehdotonta Hellboy-parhaimmistoa, ettäs tiedätte!

4: Amir & Khalil: Zahran paratiisi

Jos ollaan ihan rehellisiä, niin primitiivisellä tasolla ymmärrän, miksi tämä ei saanut klikkejä. Sarjakuvan nimi ei kerro Lähi-idän kulttuuria tai politiikkaa tuntemattomalle henkilölle yhtään mitään, eikä ole erityisen vetoava. Tämä olisi pitänyt laittaa hyvin informatiivisella otsikoinnilla ja saatteella maailmalle, kun kustantaja ei sitä ole tajunnut tehdä, varsinkin kun sarjakuva on erittäin laadukas ja tärkeä.

3. Useita tekijöitä: The Best of Comix Book – When Marvel Comics Went Underground

No tämä sarjakuva sentään oli aika paska, että sinänsä ei harmita niin paljon sen vähäisempi huomio. Mutta onhan asetelma kiinnostava: Marvel julkaisemassa ug-sarjakuvaa. Tosin aika kehnoa sellaista, ja jotenkin innottomassa kokoelmassa. Ehkä se säteili läpi internetin ja Comix Book floppasi 2010-luvulla lähes yhtä pahasti kuin ilmestyessään.

2. Thomas Ott: Cinema Panopticum

Tämän pistän huonon kesälomasesonkiajankohdan piikkiin. Kirjoitin ja julkaisin Cinema Panopticum-tekstin bussissa matkalla mökille tai mummolaan tai johonkin, joten siellä tekin ehkä olitte, ja käytitte aikanne kesäisempiin sarjiksiin. Pahoittelut Thomas Ottille, mutta voitte hyvittää sen näin marraskuussa, johon Ottin synkkä kuvasto sopii kuin katulampun kelmeä valo kuolleiden lehtien mattoon.

edf

1. Stephen Collins: The Gigantic Beard That Was Evil

Tämä on sitten vähän kuin Zahran paratiisin vastakohta. Miten tuon niminen sarjakuva voi olla kiinnostamatta? Some on täynnä partahekumointia muutenkin, luulisi tämän sujahtaneen sinne täysin vaivatta. Ja tässä sarjiksessa soi vielä Banglesin Eternal Flame, niinkun koko ajan! Oma on tappionne, jos ette tähän outoon hupailuun paneudu, höh.

3 huonointa sarjakuvaa + 3 huonointa sarjakuva-arviota

Hyllyyssä alkaa olla arkistoa sen verran, että kaikkea ei huvita jatkuvasti olla selaamassa. Parhaat sarjakuvat onkin saitilla listattu, mutta näin vuosijuhlan kunniaksi valotettakoon myös kaikkien aikojen löyhkäävimmät mätisäkit, joita blogiin on eksynyt. Koska olisi tekopyhää teeskennellä, että kriitikko olisi yhtään arvostelemiaan tekijöitä pätevämpi, listaan ensin kolme huonoa sarjakuvaa, sen jälkeen kolme huonoa arviota.

Huonot sarjakuvat

3. Chad Fifer, Chris Lackey & I. N. J. Culbard – Deadbeats

Deadbeats eroaa listan muista jäsenistä siinä, että se vaikuttaa olevan tehty ihan sydämellä ja hyvää laatua tavoitellen. Tässä ihmetyksen aihe olikin se, miten tekijöillä saattoi olla näin valtavia sokeita pisteitä sarjiksen kökköyden suhteen, tai sitten se, miten kertakaikkiaan väärää kohderyhmää minä olin lukijana.

edf
En kyllä ole väärää kohderyhmää, tää on helvetin huono

2. James Patterson, Michael Ledwidge & Andy MacDonald – Zoo

Tästä oli pettynyt lähinnä itselleni. Mikään tässä sarjiksessa ei vihjannut, että kyseessä olisi ollut mitään muuta kuin innoton, liukuhihnatuotettu kliseeklimppi. Sellainen se sitten olikin, joten ainoa yllättäjä olin minä, joka aikaani tähän paskaan haaskasin.

1. Brian Azzarello & Lee Bermejo: Jokeri

Tämä kirja teki minut niin vihaiseksi, koska siinä kiteytyivät pintapuolisuus, lähdemateriaalin aliarviointi ja pahimpana kaikista yleisön väheksyntä. Saa nähdä, palaako yleisesti ihan arvostettu Brian Azzarello minulla hyvien tyyppien kirjoihin. Ainakin vielä hän sovittaa Jokeri-syntejään mustalla listalla.

Huonot sarjakuva-arviot

3. Matt Kindt & Jason Hall: The Complete Pistolwhip

Tämä on vaan jotenkin tosi innoton teksti. Olin pettynyt itseeni, kun suurikokoinen omnibus ei herättänyt intohimoja sen vertaa, että olisi blogitekstin saanut helposti väännettyä. Toisaalta tällöin rutiiniakin oli vielä selkeästi nykyistä vähemmän. Ehkä tässä näkyy siis ennen kaikkea harjoituksen puute. Ja otsikko on tosi, tosi tylsä.

2. Berliac: Kaikkimeni.exe

Tuorein esimerkki huonosta arviosta. Berliac on kiisteltyä taidesarjakuvaa, josta löytyy paljon debattia netin syövereistä. Minussa se herätti kuitenkin hyvin vähän tunteita, joten sitten piti taas kaivaa tikusta asiaa. Tällaiset ovat tärkeitä treenejä kirjoittajana ja arvioijana kehittymisen kannalta, mutta ei niiden tekeminen erityisen hauskaa ole, eikä lopputulos välttämättä kehyspaikkaa takanreunalta löydä.

1. Neil Gaiman ym.: Sandman Deluxe – Kirjat 1-3

Ööhhöhh, olen tunnustanut vähän kiristeleväni hampaita tämän tekstin kanssa jo aiemminkin. Melkoista masokismia nostaa omia huonouksiaan toistuvasti esiin, mutta ehkä tällainen itsetarkastelu voi auttaa itseäni, tai ainakin huvittaa jotakuta toista. Sandman ei alussa aivan vakuuttanut, mutta sarjisuskottavuus ei sallinut minun myöntää sitä itselleni. Tuloksena sitten tällainen pätemisarviolta tuntuva viritys. Hnngghh.

sandman_sivu
Ihan näpsäkän kuvan onnistuin kuitenkin ottamaan

Ja näin olemme päässeet jälleen yhden vuosikatsauksen loppuun! Nämä alkavat tuntua tietyllä tavalla merkityksettömiltä merkkipaaluilta, kun tekeminen jatkuu kuitenkin tismalleen samanlaisena myös jatkossa. Mutta ehkä se on sarjakuvabloginkin kanssa niin, että välillä pitää pysähtyä haistelemaan ruusuja, ettei kaikki mene ohi. Hyllyy tuo edelleen minun elämääni suunnattomasti iloa, toivottavasti teillekin edes vähän.  Kyllä se on yhden juhlapäivän vuodessa ansainnut. KAPOW BANG SWSSHH ja niin edelleen!

Levätkööt rauhassa Stan Lee ja Steve Ditko

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s