Pari sanaa suuren sankarin, Stan Leen muistoksi. Julkaistu alun perin Hyllyyn Facebook-sivulla, mutta arkistointia varten myös blogin puolelle.
Stan Lee on kuollut, ja internet täyttyy mitä parhaista muistoista Marvelin sarjakuvien parissa. Stan the Manin vaikutus nykypopkulttuuriin on ihan valtava, vaikka otetaan huomioon sekin, että usein piirtäjät tekivät hahmojen luomisessa suurimman työn Stanin haaliessa kunniaa. Oli kunnia Hämähäkkimiehestä tai kenestä tahansa sankarista sitten Stan Leen tai muiden, ei Marvel-universumia, sarjakuvien asemaa nykypopkulttuurissamme tai minun sarjakuvaharrastustani nykylaajuudessaan olisi olemassa ilman Stania.
Tärkein Stan Lee -muistoni ei liity hänen tekemäänsä sarjakuvaan, vaan Playstation ykkösen loistavaan Spider-Man -peliin. En sitä aluksi tajunnut, mutta kertojaäänenähän pelissä toimi itse Stan. Kun hän aloitti ensimmäisen spiikkinsä tutulla ”Welcome, true believers!” -tervehdyksellä, minä oli heti believer. En tiennyt Stanin palstoista, hänen kirjoittamistaan seikkailuista tai miehestä tuolloin vielä juuri mitään, mutta olin heti osa jengiä.
Stan Leen tärkein lahja oli muutamalla sanalla ottaa jokainen Marvelin lukija osaksi yhteisöä. Ammoiseen aikaan sarjisten lukeminen oli yksinäistä puuhaa. Onhan se sitä edelleen, mutta vielä parikymmentä vuotta sitten saatoin hyvin kuvitella olevani ainoa sarjisten fani, kun ketään muuta en tuntenut. Sillä hetkellä kun Stan Lee puhutteli minua true believeriksi, en ollut enää yksin, vaan yksi kunniakkaasta joukosta. En tiennyt, ketä joukkoon kuului, tai edes, kuka minut oli siihen joukkoon juuri huolinut, mutta tiesin heti, että halusin kuulua juuri tähän joukkoon.
Tosimaailmassa Stan Leellä saattoi olla huonot puolensa, ja sarjisyhteisöön kuului varmasti hyvisten lisäksi myös comicsgate-mätämunia, mutta sarjakuvan puolella tällaisia ongelmia ei ole. Stan Leen sydän oli paikallaan ja true believer eli hänen arvojensa mukaan. Stan Lee ei ole kasvattanut minua, mutta hän on varmasti tehnyt vanhempieni työstä helpompaa. Hän loi miljoonien ihmisten yhteisön, joka on nykyään vaikuttava kuin luonnonvoima. Sen alkusysäys jokaiselle meistä on kuitenkin ollut pieni keltainen selitysboksi ruudun alakulmassa, kirjepalstan sivu tai ”Welcome, true believers!” -spiikki videopelissä. Siksi en halua puhutella häntä sukunimellä. Hän oli Stan, joka toivotti minut tervetulleeksi elämäni tärkeimpään fantasiamaailmaan.
Hyllyy 