Arvio: Kuolleet puutarhat – Gijonin aamunkoi

cof

Vähän aikaa sitten surkuttelin (tai totesin), että sarjakuvan kaikista muodoista verkkosarjakuva on itselleni yksi vieraimpia. Kyseessä eivät ole juurikaan ennakkoluulot tai mitkään antipatiat, vaan puhtaasti opitut tavat. Luen kyllä toki satunnaisen verkkosarjiksen silloin tällöin, mutta jatkuva seuraaminen, sivu tai kaksi kerrallaan, tiettyjen verkkosarjisten tsekkaaminen osana netin viihdekäyttöä, se ei vain tartu omiin tapoihini. Onneksi on tekijöitä ja sarjakuvia, jotka rakentavat siltoja verkko- ja printtisarjisten välille. Yksi tällainen on Tiia Salmelin, jonka pitkäikäinen nettisarjakuva Kuolleet Puutarhat on saanut kaverikseen printtinä julkaistun standalone-tarinan Gijonin aamunkoi. Ajatus on erittäin kannatettava: Gijonin aamunkoi laajentaa Kuolleiden puutarhojen maailmaa, mutta sen pitäisi toimia myös itsenäisenä tarinana. Suurimmilta osin asia onkin näin, mutta loppua kohti alkaa tuntua siltä, että minä, Kuolleisiin puutarhoihin aiemmin perehtymätön lukija, en nyt aivan tiedä kaikkea mitä pitäisi tietää.

cof

Kuolleet puutarhat sijoittuu mystiseen Gijonin kaupunkiin. Kaupunkia hallitsevat soturipapittaret, jotka suojelevat kaupunkilaisia ja etenkin heidän uniaan ulkopuolisilta (ainakin suunnilleen, tässäkin kohtaa tuntui siltä, että silkalla printillä mentäessä tarinaan jäi vähän aukkoja). Kirjassa seurataan uusien papitarkokelaiden vaiheita puutarhassa, jossa tuntuu olevan salaisuuksia ja juonia muille jaettavaksi. Alun perin hyvinkin viattomilta vaikuttavat henkilöt ovat voimakkaiden unien piinaamia, ja pimeän puolen houkutuksia onnistutaan vastustamaan paremmin ja huonommin. Vaikkei asiaa mitenkään verkkosarjakuvaan vihkiytymättömälle avata, käy tarinan edetessä selväksi, että Gijonin aamunkoi on kertomus kaupungin ja sen hallitsijoiden turmeltumisesta.

cof

Vaikkei siirtymä pimeälle puolelle prequelissa mitenkään mullistava idea olekaan, Gijonin aamunkoin metafora nuoresta pettymyksestä aikuisiin, joihin olisi pitänyt pystyä luottamaan, on onnistunut. Salmelin onnistuu pitämään lukijan sympatiat päähenkilöiden puolella läpi kirjan, vaikka viattomuudesta luovutaan hyvin selkeästi. On vaikea syyttää katkeroituvia nuoria tilanteessa, jossa heitä ei kohdata ihmisinä vaan korvattavissa olevina resursseina. Vähän kuin joku puhuisi vain veronmaksajista tai kestävyysvajeen paikkaajista. En tiedä mistä tuo tuli mieleen. YA-kirjallisuus ei ole minulle erityisen tuttu genre, mutta teemojen, henkilöiden ja näkökulman perusteella voisin veikata, että Gijonin aamunkoita voisi kutsua YA-sarjakuvaksi. Tämä ei tietysti estä meitä ei-enää-niin-nuoria aikuisia nauttimasta siitä ihan yhtä lailla.

cof

Merkittävin tyylivalinta Gijonin aamunkoissa on toki fantasiagenre. Maailma tai sen tosimaailmasta poikkeavat lainalaisuudet eivät ole Gijonin aamunkoissa erityisen isossa roolissa, mutta kyseessä on silti vahvasti genreytynyt sarjakuva. Tämä näkyy esimerkiksi tarinan rakenteessa, jossa kyvyistään tietämätön nuori alkaa pikku hiljaa havaita, että hänessä on jotain poikkeuksellista ja vastuuta alkaa kasautua. Lisäksi nimet ovat toki ihan Tolkienin perillisiä. Itselleni nämä pienet fantasiaperinteet aiheuttivat ennakko-odotuksia tarinaa kohtaan, mutta odotukset eivät käyneet toteen. Siinä missä fantasia on yleensä paljon matkustusta, maisemia, mystiikkaa ja miekanheilutusta, Gijonin aamunkoi on hyvin henkilövetoinen. Sen huomaa esimerkiksi kasvokuvien määrästä kuvituksessa. Salmelin kuvittaa hyvin vähän toiminnallisempia hetkiä, ja paino on erittäin vahvasti hahmojen ilmeissä, dialogissa ja lähikuvissa. Toisaalta tämä tyylivalinta vahventaa kertomuksen intiimiä tunnelmaa, mutta toisaalta se jättää maailman hieman etäiseksi. Gijonin kaupungista tai kertomuksen maailmasta ei muodostu erityisen voimakasta muistijälkeä, kun kuvaukset ovat lähinnä satunnaisia rakennuksia tai muutama puu.

cof

Kuvituksellisesti kirjan kiehtovinta antia ovat unijaksot, joissa Salmelin käyttää mustavalkoisuutta näppärästi tunnelman ohjailuun. Osa sivuista on kuin varkain täytetty mustalla sivua kuitenkaan tukkimatta, ja Salmelin tasapainoilee onnistuneesti kaaoksen ja järjestyksen rajalla. Valvemaailmassa aivan samanlaiseen vaikuttavuuteen ei päästä, ja hahmoja on välillä vaikea erottaa toisistaan ilman tunnistettavia piirteitä kuten erivärisiä hiuksia. Kuvitus voisi olla lukemisen helpottamiseksi monipuolisempaakin. Luulen, että tämä tietty staattisuus ja toisteisuus voi johtua osittain kirjan omakustanteisuudesta. Kustannustoimittaja olisi saattanut kehottaa elävöittämään kerrontaa jollain tapaa. Nytkään kerronta ei ole jankkaavaa tai raskaslukuista, mutta ei myöskään aivan niin vetävää kuin voisi olla.

cof

Kokonaisuutena Gijonin aamunkoi on kuitenkin positiivinen luettava, ja se täytti kohdallani tehtävänsä, eli ajoi minut myös netissä saatavilla olevan pääsarjan pariin. Gijonin aamunkoi saa hyvin nopeasti lihaa luidensa ympärille, kun pääkertomusta alkaa tankkaamaan. Kuolleet puutarhat ei ole maailman uniikein fantasiamysteeri, mutta se on sujuva ja nopeasti kiinnostava. Yksinään Gijonin aamunkoi ei ollut erityisen koukuttava, vaikka tarinan tavoite sekä pääkertomuksen osana että itsenäisesti seisovana toteutuu. Kiinnostus hahmoja ja mysteeriä kohtaan syntyy vasta Kuolleiden puutarhojen laajemmasta lukemisesta, mutta Gijonin aamunkoi on siihen hyvä sisäänheittäjä. Jos fantasia ei napostele, en ehkä suosittelisi Kuolleita puutarhoja, mutta muutoin se on vähintään tutustumisen arvoinen.

cof

Arvosana: 68/100

Kuolleet puutarhat – Gijonin aamunkoi
Tiia Salmelin, käsikirjoitus ja kuvitus
Omakustanne
Hinta Suomessa 18 €

Sarjakuva kaupan:
Turun Sarjakuvakauppa
Taiteilijan kotisivut

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s