Arvio: Cocco Bill osa 1 – Kamomillacowboy saapuu kaupunkiin

cof

Cocco Bill on kummitellut kirjaston sarjishyllyssä vuosikausia. Siinä se nököttää, näyttäen siltä, että pitäisi varmaan lukea, mutta jostain kumman syystä ei ole kiinnostanut. Vakavan sarjisnörtteilyn nimissä tiesimme kuitenkin molemmat, sekä minä että Bill, että joku päivä meidän on kohdattava. Kohtaaminen ei lopulta ollut keskipäivään sovittu dramaattinen välienselvittely saluunan ulkopuolella, vaan hetken mielijohteesta sattunut satunnaispoiminta. Benito Jacovittin Cocco Bill on reikäpäistä länkkäriparodiaa anarkistisessa hengessä. Vahvin mielleyhtymä syntyy WB:n vanhoihin animaatiolyhäreihin. Bill on tuttu ainakin vanhemmille sarjisnestoreille 1970-luvulla julkaistuista suomennoksista, mutta me ei-tuolloin-vielä-edes-idean-asteella-olemassaolleet ovat hyvinkin voineet elää Cocottoman sarjisnuoruuden. Zum Teufel ansaitsi nestoreilta valtaisat aplodit julkaistessaan neljä varhaista Cocco Bill -seikkailua suomeksi muutama vuosi sitten. Jännä olisi tietää, käännyttikö kirja Billille myös uusia faneja, sillä ainakin minun lukemiseni tuntui todella nihkeältä ja väkinäiseltä.

cof

Vuonna 1957 yleisölle esitelty Cocco Bill on turboahdettu versio lännensankarista. Hänen liipasinsormensa on lännen nopein ja tarkin, pinnansa mitä lyhyin, oikeudentuntonsa voimakas ja hevosensa keskivertomaisteria fiksumpi. Bill on joka pinteessä täysin suvereeni, joten tarinoiden pointti ei ole juurikaan se, mitä tapahtuu tai miten Bill selviää, vaan se, kuinka monta visuaalista ja verbaalista vitsiä Jacovitti saa runnottua jokaiselle sivulle. Hänen villissä lännessään lainalaisuudet ovat ihan omanlaisensa. Luodin kuolettavuuden voi päättää tilannekohtaisesti, kipua ei tunne oikeastaan kukaan, eläinten älykkyystaso voi olla ihan mitä vain, ja viiksiä voi käyttää teräaseena. Jacovittin yllätyksellisyydestä pitäisi kummuta Cocco Billin huumori, mutta itseäni se ei juuri jaksanut naurattaa, muutamaa splash panelia lukuunottamatta. Vitsit toistavat pitkälti samoja kaavoja, ja jos kaava ei naurattanut ensimmäisellä kerralla, ei se naurata myöskään neljännellätoista kerralla. Cocco Bill ei ainakaan näissä alkutaipaleensa seikkailuissa ole vielä tarpeeksi överi naurattaakseen kreisimatskuna, eikä tarpeeksi johdonmukainen säilyttääkseen minkäänlaista kiinnostusta itse juoneen.

cof

Tarinat ovat hyvin perinteisiä lännenseikkailuja, joihin kuuluvat välienselvittelyt, rotustereotypiat, oikeamielisyys ja ruudinsavu. Väkivaltaa Cocco Billissä on tyylilajikseen jopa yllättävän paljon, mutta se ei häiritse vaikka herättääkin huomion huolettomuudellaan. Kirjan kertomukset ovat vuosilta 1957-1961, ja internetistä luettujen kommenttien perusteella niitä voi vaivata vielä sarjakuvan etsikkoaika. Moni nettiin kirjattu kommentti totesi myöhemmän tavaran (jota Suomessa on aiemmin julkaistu) osuvan maaliinsa paremmin. Toki voi olla, että 1970-luvulla nassikkana luettu tarina on mielessä saanut hieman nostalgialisää laatuunsa, mutta harva sarjakuva toisaalta pystyy heti aloituksestaan olemaan huipputasollaan. Sarjisnörttinäkökulmasta sarjan alusta aloittaminen on toki ainoa oikea vaihtoehto, mutta ainakin minun Cocco Bill -innostukseni lopahti kovasti tukkoisiin kertomuksiin. Koska Cocco Bill on ajan hengen mukaisesti julkaistu alun perin sivu kerrallaan, on sivut täytetty ääriään myöten niin dialogilla kuin ruuduillakin. Yhdenkin tarinan lukeminen yhteen putkeen tässä formaatissa on melko raskasta, ja neljä tarinaa vaatii väkisinkin useamman rupeaman. Sinänsä lukiessa meinasi hieman harmittaa, että totuttu ”paljon kerralla” -lukutapa tuntui syövän Cocco Billin tapauksessa terää kirjalta melko paljon.

cof

cof

Eniten minua lukiessa häirinnyt elementti on Jacovittin tapa täyttää ruudut hahmoillaan reunoja myöten. Oma silmäni on niin tottunut ilmavampaan kuvitukseen, että suuri ruutumäärä sivua kohden yhdistettynä hahmojen ja puhekuplien täyttämään tilaan aiheutti ahtauden tuntua. Silmä ei voinut oikein keskittyä mihinkään, kun jokainen sentti ruudusta oli yhtä tärkeä katseen kohde. Tällöin korostui myös Jacovittin taustojen tyhjyys. Isoissa splasheissa tai muissa suuremmissa ruuduissa taustalla tapahtuu yhtä ja toista, mutta henkilöihin keskittyvissä perusruuduissa täytöksi on useimmiten valittu vain yksi väri. Tämä on toki paljon käytetty tapa täyttää ruutuja, mutta Jacovittin ja Cocco Billin tapauksessa se häiritsi enemmän kuin normaalisti. Mahdollisesti siksi, että Cocco Billin kuvitusjälki ei ahtaudestaan huolimatta ole erityisen pikkutarkkaa, vaan enemmänkin perinteisen taloudellista karikatyyrikuvitusta. Minusta tuntuu, että tekninen sanasto loppui itselläni kesken tämän kuvituksen analysoinnissa, mutta toivottavasti tuosta suunnilleen aukeaa, mitä ajoin takaa.

cof

On todellinen sääli, että tästä kirjasta jäi näin sahanpuruinen jälkimaku, sillä pidän kovasti kunnon screwballista, eikä Jacovittin tekeminen siltä vaikuta, etteikö hän tuntisi ja arvostaisi tyylilajin hienouksia. Toimintakohtauksissa on usein animaatioelokuvallista liikkeen tuntua ja yksittäiset yksityiskohdat tai oivallukset kaiken kohkauksen keskellä herättävät hörähdyksiä useamman kerran. Nekin valitettavasti hukkuvat työlään lukemisen alle. Kirjan avaava Giorgio Cavazzanon esipuhe tunnistaa näistä alkupään seikkailuista samoja ongelmia, mutta suhtautuu niihin ymmärtävämmin. Toisaalta, ei sarjakuvaa pitäisi kehua pelkästään sillä perusteella, että siitä pidettäisiin yleisesti tai se myöhemmässä vaiheessa muuttuisi paremmaksi. Tämä Cocco Bill -kokoelma tuntui minulle työltä, ja sitä tunnetta en ihan odottanut älyvapaaksi ja anarkistiseksi kehutulta parodialta. No, aina ei voi natsata.

cof

Arvosana: 52/100

Cocco Bill osa 1 – Kamomillacowboy saapuu kaupunkiin
Benito Jacovitti, käsikirjoitus ja kuvitus
Zum Teufel
Hinta Suomessa 15-25 € (kirjaa saatavissa antikvariaateista)

PS. Eniten sain nauruja, kun Cocco Bill muistutti minua tästä tutuntuttu Marko Uimosen nerokkaasta läpästä. Onhan Bang! tuttu peli?

CaccaByll


Sarjakuva kaupan:

Lukuhetki
Makedonia

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s