Arvio: Showa – A History of Japan 1926-1939

cof
Koska kirja luetaan japanilaisittain oikealta vasemmalle, kirjasto on lätkäissyt viivakoodin suoraan kanteen. Nice.

Minulle ei ole tullut vastaan järkälemäisempää sarjakuvatietokirjasarjaa (yrittäkääpäs muuten keksiä yhtä pitkä yhdyssana joka alkaa ja loppuu samalla sanalla!) kuin Shigeru Mizukin valtava Showa. Jos teoksen lukeminenkin tuntuu jo ihan kunnon työrupeamalta, hirvittää edes ajatella millainen duuni Showan tekeminen on ollut. Neljäosainen sarja kattaa Japanin historian vuodesta 1926 aina vuoteen 1989 saakka, ja osilla on mittaa reilut 500 sivua kappale. Aloitin oman urakkani ensimmäisellä osalla, joka kattaa elämää Japanissa kolmentoista vuoden ajan, niin laajalla yhteiskunnallisella tasolla kuin tekijänsä omina lapsuusmuistoinakin. Shigeru Mizuki on syntynyt vuonna 1922, joten hän puhuu koko Showan ajan kokemuksesta. Kirja on todella yksityiskohtainen ja ajoittain vaikeakin seurattava, mutta pitää ehdottomasti otteessaan ja jää myös mieleen.

cof

Sarjakuvan nimi tulee japanilaisesta tavasta, jossa aikakaudet nimetään kulloinkin hallinneen keisarin mukaan. Showa-aikakausi tarkoittaa keisari Hirohiton valtaa, joka kesti juurikin kirjasarjan kattamat vuodet. Mizukin mukaan showaa ei kuitenkaan muisteta Hirohitosta, vaan maata koetelleista haasteista ja kurjuudesta, jota ainakin ensimmäinen osa sisältää aivan riittävästi. Japaniin iski hieman ennen showan alkua nousukauden ja kasvun lopettanut maanjäristys, josta käynnistyivät melkoiset krapulan vuodet. Ensin maata koetteli sisäinen taantuma, joka sai pari vuotta myöhemmin kaverikseen maailmanlaajuisen laman, ja samanaikaisesti riisisadot olivat tiukassa, joten vyö oli kireällä. Japanin armeija oli voimakas ja poliitikkojen kontrolli siihen kadonnut, joten maan resurssit käytettiin suurelta osin hyökkäysvoittoiseen sodankäyntiin ja komentajien suuruudenhulluuden ruokkimiseen. Ainakin Mizukin silmin epäpätevä poliittinen johtaminen oli toista maailmansotaa edeltäneiden vuosien historiaa leimaava piirre.

cof

Historiankirjoitusta tasapainottaa kirjassa tekijän oman lapsuuden dokumentointi. Kansalliset haasteet näkyvät lapsen arjessa esimerkiksi isän muuttona kaupunkiin töiden perässä, mutta suurimmaksi osaksi lapsuus on ihan sitä perinteistä leikkimistä, koulunkäyntiä ja maailman ihmettelyä. Toki siihenkin liittyy joitain itselle vieraita perinteitä ja tapoja, kuten vahvasti lapsen maailmankuvaa muokanneet paikallisen mytologian yokai-taruhirviöt. Myös lasten välisten kahnausten väkivalta on aika rankan puoleista omaan maailmankuvaan, mutta Japanissa fyysisen kurituksen rajat ovat saattaneet perinteisesti olla erilaiset kuin meillä päin. Lasten edesottamusten kuvauksessa Mizukin kuvitus pääsee elämään, sillä siinä missä tuhnuiset kabinetit ovat melko virallisia, on lasten sielunelämän kuvittaminen ilmeikkäillä karikatyyreillä ja mangamaisemmalla otteella hyvinkin luontevaa.

cof

Lukemisen raskaudesta voi syyttää kahta tekijää: ensimmäinen on Showan todella yksityiskohtainen tyyli. On erittäin mielenkiintoista tutustua Japanin historiaan tasolla, jolla sitä ei tosiaankaan ole koskaan aiemmin tehnyt, mutta Mizuki vyöryttää nimiä, päivämääriä ja etenkin tärkeitä tapahtumia, joita hän kutsuu insidenteiksi, esiin aivan jatkuvasti. Syy-seuraussuhteita yrittää muodostaa ja henkilöiden tekemisiä yhdistää heihin pidemmältä ajalta, mutta kun unohtaa, mitä lokakuun 14. päivän insidentti sisälsikään, on vaikea ymmärtää miksi se myöhemmin johti helmikuun 29. päivän insidenttiin. Showaa saa kelata edestakaisin lukiessaan ihan riittämiin.

cof

Toinen hahmottamista vaikeuttava tekijä on Mizukin lievä epäkronologisuus. Hän käsittelee aiheita ennemminkin teemakokonaisuuksina, mutta jos esimerkiksi taloushistoriassa on edetty jo vuoteen 1935 ja sen jälkeen palataan tarkastelemaan sotia vuodesta 1929 lähtien ilman suurempaa johdattelua, on todella haastavaa pysyä kärryillä siitä, miten aikajana rakentuu. Ehkä Mizuki ajattelee, että tiukalla kronologialla ei ole merkitystä, vaan tärkeämpää on hahmottaa vaikutussuhteita, mutta niihinkin tulee väistämättä täydennyksiä ja muutoksia, kun asioita kerrataan eri näkökulmista. Ehkä olen vain itse niin pedantti persoona, että asiat on saatava järjestykseen, ja se oli Showan metodilla yllättävän vaikeaa.

cof

Kuvituksellisesti Showa luovii näppärästi realismin ja mangan välillä. Tapahtumia on välillä väritetty aidoilla uutisvalokuvilla, joiden tyyliä kuvitus voi myös jäljitellä. Kun siirrytään tapahtumiin, joissa henkilöt täytyy tunnistaa, tuo Mizuki kuvitukseen karikatyyrejä, jotka helpottavat seuraamista. Toisaalta omissa lapsuusmuistoissaan hän on jo aivan mangavaihteella: henkilöiden ulkomuoto kertoo enemmän heidän persoonistaan kuin todellisista piirteistään ja maailma jakautuu lapsentyylisesti hyviksen ja pahiksen näköisiin ihmisiin. Erittäin hyvä päätös lukuhelppouden puolesta on ollut pitää ruutu- ja dialogimäärä maltillisena. Useimmiten sivu Showassa sisältää kaksi ruutua ja muutaman lauseen dialogia. Koska asia on painavaa, suurempi määrä olisi voinut tehdä lukemisesta jo melkoista tervanjuontia. Onneksi Mizuki on kokenut ja osaava sarjakuvantekijä, joka kykenee näin hyödyntämään formaatin keinoja viestin perille saattamiseksi. Kaltaiselleni mangan vierastajalle vaihtelevat tyylit ovat myös hyvä juttu, sillä näin omat asennevammani eivät estä sarjakuvaan perehtymistä, siitä nauttimista ja omien ennakkoasenteiden vaihteittaista kumoamista.

cof

Johtuen jo tämän osan yksityiskohtaisuudesta odotan hieman pelonsekaisin tuntein seuraavaa Showaa, joka kattaa maailmansodan vuodet 1939-1945. Jos viisisataa sivua kolmeentoista vuoteen meinasi yksityiskohtaisuudessaan välillä jo olla liikaa, mitä on viisisataa sivua kuuteen vuoteen? Ehdottomasti aion silti haalia seuraavan osan käsiini, sillä Showan ensimmäinen osa antoi minulle niin paljon uutta tietoa ja perspektiiviä. Olisi suorastaan rikos itseä kohtaan olla avartamatta mieltään myös jatkossa. Mizukin tekemä työ, henkilökohtaisen tason yhdistäminen yleiseen tasoon ja pyrkimys ymmärtää ilmiöiden taustoja ovat kaikki niin kunnioitettavia suorituksia, että en kehtaa olla lukematta. Showa on kiehtova sarjakuva, joka opettaa lukijaansa. Sellaisen eteen kannattaa jo vähän vaivaakin nähdä.

cof
Pari kuvitusnäytettä lisää vielä jutun lopussa

Arvosana: 79/100

Showa – A History of Japan 1926-1939
Shigeru Mizuki, käsikirjoitus ja kuvitus
Drawn & Quarterly
Hinta Suomessa 17-28 € (on muuten halpa hinta tämän kokoiselle kirjalle)

cof

cof

Sarjakuva kaupan:

Turun sarjakuvakauppa
Adlibris

2 vastausta artikkeliin “Arvio: Showa – A History of Japan 1926-1939

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s