Arvio: Maggy Garrisson 2 – Mies, joka löytyi vuoteestani

cof

Lewis Trondheimin ja Stéphane Oiryn moderni dekkaritarina jatkaa kehittymistään toisessa osassaan. Maggy Garrissonin ensimmäinen osa esitteli tarinan pääpelurit, mutta onnistui silti samalla kertomaan jo kokonaisen salapoliisiseikkailun. Toinen otos, Mies, joka löytyi vuoteestani, jatkaa tarinaa suoraan siitä, mihin ensimmäinen osa jäi. Maggy on sekaantunut sekä rikollisten että poliisien toimintaan, eikä oikein tiedä, keneen tässä olisi luottaminen. Tuskaa helpottaa kotoa löytyvä 15 000 punnan potti, joskin sarjakuva muistuttaa niin päähenkilöä kuin lukijaakin Notorious B.I.G:n ikiaikaisesta viisaudesta, mo’ money mo’ problems. Tällä kertaa juoni kehittyy rauhallisemmin, jopa varkain. Maggy Garrisson 2 on toisaalta suvereenia kerrontaa ja toisaalta lähes harmillisen tasaisesti etenevää salapoliisintyötä.

cof

Kirjan alussa Maggy ja hänen hämärähommiin taipuva rakastajansa Alex pistävät puoliksi hankkimansa saaliin, ja Maggy piilottaa oman osuutensa ovelaakin ovelammin, tai ainakin sinne päin. Sitten pitäisi olla vaan cool ja jatkaa kuten aina ennenkin. Viime kirjassa mutkistuneet ihmissuhteet eivät kuitenkaan helpota, mutta sentään salapoliisihommia voi tehdä kuten tähänkin asti. Trondheim ja Oiry hidastavat kakkoskirjassa tahtia, ja ratkottavien juttujen määrä tiputetaan rehellisesti yhteen. Toki pidempi pääjuoni etenee koko ajan taustalla, mutta viime kirjan vauhtiin päässeelle kakkoskirja jää jopa yllättävän vähätapahtumaiseksi, tai siltä se ainakin tuntuu.

cof
Tällaisia loistavia arjen pohdintoja on onneksi tarjolla edelleen

Tarina ei lukiessa tunnu hitaalta tai paikallaanpolkevalta, mutta sivut loppuvat silti yllättäen ja jäin ihmettelemään, missä loput tarinasta oikein on. En rehellisesti sanottuna oikein tiedä, mihin sivut hupenivat, kun niitä on kuitenkin ihan yhtä paljon kuin tapahtumientäyteisessä mutta rytmiltään samantuntuisessa ykkösosassa. Maggy Garrisson 2 keskittyy muutamaan ydinhetkeen ja -henkilöön niin, että asiat näiden ulkopuolelta eivät tallennu lukijan pitkäkestoiseen muistiin kovinkaan hyvin. Jälkikäteen harmittaa lähinnä se, että Maggyn lisäksi hahmojen persoonat ovat tässä kirjassa melkoisen ohuita. Henkilöt muistaa kyllä, tarkkuudella ”niin tuo oli se tyyppi siitä edellisestä kirjasta”, mutta esimerkiksi hahmojen nimet tai se, mikä heidän suhteensa on Maggyyn, on jo vaikeampi muistaa. Luulen tämän johtuvan yleisestä valjuudesta hahmoissa. Jos tyyppi ei kiinnosta, niin on kovin vaikea muistaa myöskään häneen liittyviä muita ominaisuuksia.

cof

Toisaalta, ehkä sarjakuvan jokaisen ruudun ja hetken ei tarvitsekaan muistista löytyä. Tärkeintähän, ja helpointahan, on muistaa se fiilis, joka sarjakuvan lukemisesta tuli. Kun tarkastelen tunnemuistiani kakkos-Maggyn osalta, ei mieleen nouse juurikaan negatiivisia tuntemuksia. Hommat soljuvat eteenpäin nätisti, tarinassa on tarpeeksi panoksia ja ykköskirjassa tutuksi tullut tasapaino draaman, huumorin ja itsetietoisuuden välillä on kunnossa. Aivan sujuva ja viihdyttävä sarjakuva ilman suurempia intohimon herättäjiä, hyvässä ja pahassa. Nopeasti ahmittava, ei jää päähän vaivaamaan. Tajusin muuten jokin aika sitten, että kun jokin asia jää vaivaamaan, niin se pyörii päässä, niinkun vaivattava taikina. Pidän kielellisistä oivalluksista. Ja kuten ehkä saatoitte huomata, sanottava itse sarjakuvasta alkaa loppua. Miten siinä näin kävi?

cof

Maggy Garrisson 2 on hyvä sarjakuva, mutta tosi inhottava sarjakuvablogattava. Ei tästä ihan kauheasti enempää sanottavaa enää meinaa irrota. Oiryn kuvitus on aivan samanlaista kuin ensimmäisessä osassa, Trondheimin kirjoitustyyli myöskin. Molemmat hyvinkin laadukkaita ja suositeltavia koettavia, mutta ei kai sitä samoja asioita ole järkeä useampaan kertaan toistella. Sarjakuva on pettymys lähinnä siksi, että siitä ei löydy yhtä paljon sanottavaa kuin ykkösosasta. Maggy Garrisson on vahvasti sarjallistettu (en rehellisesti sanottuna ole ihan varma, käytinkö tuota sanaa nyt oikein) kertomus, eli se rakentuu suuremman taustajuonensa varaan enemmän kuin episodimaiset kertomukset (kuten esimerkiksi Bois-Mauryn tornit, jossa taustajuoni myös on olemassa, mutta kirjat voi silti lukea käytännössä missä järjestyksessä vain). Maggyssa perusasetelma ei muutu ja tarina etenee, mutta sarjakuvasta kirjoittaminen on kinkkistä, kun se on käytännössä vain lisää samaa tavaraa kuin ykkösosakin. Tämä on hyvä sarjakuva, mutta en kirjoita siitä blogiin uudelleen ainakaan ennen sarjan päättymistä.

*Tsekkaa sarjan pituuden, huomaa että se päättyy kolmanteen osaan*

Hienosti onnistui tämäkin paska. Tämän tekstin olisi voinut jättää kirjoittamatta, mutta sarjakuvaa ei kannata jättää lukematta.

cof
Myös tämä suoraan Niksi-Pirkkaan!

Arvosana: 71/100

Maggy Garrisson 2 – Mies, joka löytyi vuoteestani
Lewis Trondheim, käsikirjoitus – Stéphane Oiry, kuvitus
Sininen jänis
Hinta Suomessa 18-20 €

cof

Sarjakuva kaupan:

Turun Sarjakuvakauppa
Adlibris

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s