Arvio: Tallipiällikkö – Surrealistinen parisuhdesekoilu hukkuu dialogin määrään

cof

Hirveä kuumotus kirjoittaa internettiin Kasper Strömmanin tekemästä sarjakuvasta. Strömman, influesseri supreme, synnyttää ja tappaa ilmiöitä silkoilla Burt Reynolds -poseerauksilla ja Bo Hagerin yleisönosastokirjoituksilla. No, hänen näkyvyys-imperiumissaan Hyllyy on hädintuskin himmeä välkähdys tutkassa, että ehkä blogi selviää tästäkin tekstistä hengissä. Armoa, Kasper. Mutta niin, pari vuotta sitten ilmestynyt Tallipiällikkö on hyvin omalaatuinen sarjis: se on tekijänsä näköinen, arjen absurdiuksista ja putkinäköisestä elämäntyylistä huumoria repivä kertomus. Dialogia on helvetisti, ja Tallipiällikön voisi monelta osin kuvitella toimivan esimerkiksi radiokuunnelmana. Ei sekään toki uusi aluevaltaus Strömmanille olisi, sillä mies on ottanut haltuunsa viime vuosina blogin lisäksi ainakin radion, television, podcastit, kirjallisuuden ja sarjakuvat. Odottelen lähinnä konserttisalikiertuetta ja instrumentaalilevyä. Sillä välin Tallipiällikkö on oikein kelvollinen annos päivän Kasperia.

cof

Tallipiällikkö on myös sarjakuva, jonka juonta on hauska kuvailla. Pitkään naimisissa olleen pariskunnan rakkaus rakoilee, ja eräänä päivänä tapahtumat alkavat vyöryä. Mies löytää autotallistaan pienen, tonttu-ukon näköisen kaverin, joka ilmoittaa nimekseen Tallipiällikkö. Vaimo puolestaan törmää olohuoneessa norsuun, joka sanoo hengailleensa siinä jo useamman vuoden. Kaikki, norsua myöten lähtevät talosta etsimään elämäänsä jotain uutta. Teemoja ovat mm. arjen banaalius, tonttu-ukkojen heikko kohtelu, rakkauden ja itsekkyyden vaikea suhde ja kokemattomien norsujen hankala asema työnhakijoina. Day in the life -tyyppinen kertomus ei anna absurdiuden tai realismin hidastaa itseään, vaan homma rönsyilee minne sattuu aivan tarkoituksella. Jollain tapaa langat kuitenkin pysyvät Strömmanin käsissä, ja lukemisen jälkeen juonen kykenee vielä suunnilleen kertaamaan mielessään, vaikka monesti kirjan aikana tuntuu, että hahmot ja maisemat vaihtuvat ilman minkäänlaista kuria. Kolmiodraaman paisuessa neliödraamaksi ja sen yli Strömmanin minimalistinen kuvitus tekee hahmojen perässä pysymisestä haastavaa, mutta lopulta se onnistuu riittävästi.

cof

Täytyy huomioida, että olen ns. Strömmanin ydinkohderyhmää. Hassuja vaatteita ja kalliita oluita diggaileva kantakaupunkihipsteri on nykyään jo niin kulunut juttu, että siitä ei jakseta pitää meteliä. Kulttuuri kuitenkin elää ja voi hyvin, ja Strömman on pitkään ollut sen sanansaattaja. Tallipiällikkö on luonnollinen osa hänen kaanoniaan, jossa satiirin kohteina ovat hipsterien päävastustajat, harmaa elämä, kasvottomat koneistot ja henkiset espoolaiset. Tallipiällikkö osoittaa, kuinka tällaiset ankeuttajat ovat kovin syyllisiä ihmisten (sekä tonttujen ja norsujen) onnettomuuteen. Kuten itsensä ilottomasta elämästä vapauttaneen hipsterin klassisessa sankaritarinassa, ihminen ei itse ole syyllinen omaan alennustilaansa, mutta sieltä noustaan omalla oivalluksella ja päätöksellä. Hyvää Tallipiällikön kertomuksessa on se, että tuo vapauttava oivallus tai päätös ei automaattisesti paranna kenenkään elämää, jos lähtökohdat ovat vaikeat. Oravanpyörästä ei hypätä pois heti kun huvittaa, vaan pyörä voi pitää otteessaan tiukastikin, halusi tai ei. Tallipiällikön moraali on selkeästi heikomman puolella, eikä lankea naureskelemaan esimerkiksi vähemmän koulutetuille ihmisille, kuten hipsterismillä joskus on ikävästi tapana.

cof

Strömmanin kuvitus on minimaalista. Muutamia sarjisnäytteitä häneltä nähneenä tätä kirjaa voisi kuvailla hänenkin asteikollaan minimalistiseksi. Hahmot eivät ole paljoa enempää kuin nappisilmät vartalon muotoisessa möykyssä, mutta kummasti niistä irtoaa silti ilmeikkyyttä kerta toisensa jälkeen. Strömmanin tapa täyttää ruutujen yläreuna repliikeillä pistää miettimään, onko Tallipiällikkö alun perin suunniteltu sarjakuvaksi lainkaan. Kuunnelman lisäksi voisin kuvitella tarinan toimivan ainakin näytelmänä. Vuoropuhelu on niin olennainen osa tarinaa, että vuorovaikutukseen perustuvat taidemuodot sopivat ainakin omassa päässäni tälle tarinalla kuin nakutettu. Dialogissa on pari ääneen naurattavaa nasevuutta, mutta yleensä tilanteen huumori syntyy silkasta puheen määrästä reikäpäisten aiheiden ympärillä. Toki surrealismiin taipuvat tapahtumat hyötyvät myös sarjakuvaformaatista, mutta joissain kohdissa dialogi tuntui ahmivan sarjakuvasta kaiken muun silkan määränsä vuoksi.

cof

Minulle Tallipiällikkö tuntuu enemmänkin uudelta Strömman-kanavalta kuin omilla jaloillaan seisovalta sarjakuvalta. Tämä johtuu varmasti pitkälti subjektiivisista tekijöistä. Olen seurannut Strömmanin omaelämäkerrallista satiiria niin pitkään eri kanavissa, että en oikein enää osaa erottaa tekijää teoksesta. Enemmän kuin ”mikä tässä sarjakuvassa toimii ja mikä ei”, päädyin pohtimaan ”onko Kasper Strömman sarjakuvana yhtä toimivaa tai parempaa kuin blogissa/instagramissa/twitterissä/televisiossa/kirjassa/podcastissa/radiossa”. Tästä vinkkelistä vastaus on, että ei se aivan ole. Minusta Strömman on terävimmillään edelleen siellä, missä häneen ensi kerran törmäsin, eli blogissaan.

cof

Onko sitten reilua verrata täysin itsenäistä sarjakuvaa tekijänsä muuhun tuotantoon? Kyllä ja ei. Strömman tietää tismalleen, mitä tekee rakentaessaan pärställeen ja nimelleen markkina-arvoa, eikä teoksia sinänsä tarvitse irrottaa tekijästään. Toisaalta, Tallipiällikkö on ensisijaisesti sarjakuva, ja vasta sitten Kasper Strömmanin sarjakuva. Se ei edellytä lukijaltaan tekijän tai skenen tuntemista etukäteen, eikä tee numeroa Strömmanista. Tallipiällikön voi napata ennakkoluulottomasti käteen ja päättää itse, uppoaako sen huumori ja kommentaari vai ei. Minusta se on omaperäinen ja julkaisemisen sekä lukemisen arvoinen sarjis, eipähän vain ole yhtä hyvä kuin tekijänsä on joskus jossain toisaalla ollut. Onneksi yhden henkilön sarjisblogi saa arvioida myös puhtaasti subjektiivisin perustein. 

Arvosana: 68/100

Tallipiällikkö
Kasper Strömman, käsikirjoitus ja kuvitus
WSOY
Hinta Suomessa 18-23 €

Sarjakuva kaupan:

Turun Sarjakuvakauppa
Adlibris

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s