Arvio: Step Aside, Pops – A Hark! A Vagrant Collection

cof

Takavuosien nettisuosikki Hark! A Vagrantista tulee jotenkin ristiriitainen olo. Kate Beatonin verkkosarjiksena mainetta hankkinut strippi on omalaatuista huumoria todella marginaalisista aiheista. Useimmiten Beaton esittää stripeissä omia näkemyksiään historiallisiin tapahtumiin tai kirjallisuuden klassikoihin, joista kaikki ovat varmaankin todella harvoille lukijoista tuttuja. Toisaalta Hark! A Vagrant osoittaa, miksi nettisarjikset ovat demokratisoineet sarjakuvaa hienosti, sillä nyt yleisönsä saattaa löytää feministinen sarjakuva Franz Lisztin ja Frederic Chopinin ystävyydestä, eikä alhaisimman yhteisen nimittäjän diktatuuri enää hallitse strippien maailmaa kuten aiempina vuosikymmeninä. Toisaalta Hark! A Vagrant tuntuu omahyväiseltä pätemiseltä. Sarjakuvan nimi kuulostaa joltain, mitä kirjoitetaan lukiolehteen, kun on katsottu pari kautta Monty Pythonia ja halutaan briljeerata omalla sanavarastolla. Tiedättehän, itsetarkoituksellisen harvinaiset sanavalinnat ja tahallisen monimutkaiset lauserakenteet? Ettekö te muka tehneet sitä? Että minä olin ainoa teennäinen mulkku lukiossa? No en ainakaan ollut maailman ainoa, sillä sama viba tulee stripeistäkin silloin tällöin. Step Aside, Pops kokoaa yhteen nipun Hark! A Vagrant -strippejä, joista osa naurattaa, osa menee yli hilseen ja osa tympäisee. Ehkä se on tämäntyyppiselle sarjikselle ihan sopiva reaktioiden vaihtelu.

cof

Beatonin toimintatavassa valitaan jokin hyvin sattumanvarainen aihe, josta tehdään sitten strippejä niin pitkään kuin se on hauskaa. Osa aiheista on käsitelty yhdellä sivulla, osassa asiaa riittäisi vaikka kuinka. Esimerkiksi variaatioissaan Humisevasta harjusta Beaton toteaa lopulta, että hommalle oli laitettava piste, sillä muutoin kirja olisi täyttynyt silkoista Heathcliff-vitseistä. Koska varmaan aika harvalle sarjakuvan lukijoista jokainen Beatonin aiheista on teemoiltaan ja taustoiltaan tuttu, on rakenne fiksu, sillä yli hilseen menevät jutut jaksaa kahlata seuraavaa teemaa odottaessa. Ja joo, tosiaan, Hark! A Vagrant on hyvin vahvasti ”tietäjät tietää” -tyylistä sarjakuvaa. Stripit eivät ryhdy esittelemään aiheitaan lukijalle, vaan Beaton hyppää suoraan vitseihin. Koko tyyli on jälleen nuorallakävelyä elitismin ja positiivisen outouden välillä. En tiedä, kumpaa tekijä on tavoitellut, mutta itse en kokenut tarvetta loukkaantua siitä, että tekijä puhuu minulle kuin tietäisin, mistä on kyse, vaikka minulla ei ole hajuakaan. En myöskään saanut hirveää hinkua rynnätä uppoutumaan kaikkiin Beatonin teemoihin tarkemmin, mutta Hark! A Vagrant tuntui silti persoonalliselta ja huvittavalta.

cof

Ei pidä kuitenkaan takertua pelkkiin kulttuuri- ja historiaviitteisiin ja määritellä Hark! A Vagrantia puhtaasti niiden perusteella. Yksi toistuva Beatonin gimmick on ottaa nippu vanhoja kirjankansia/postikortteja/valokuvia ja tehdä sarjakuvia niistä. Lähin mieleentullut hengenheimolainen tälle huumorin alalajille on Facebookissa vaikuttava Taidevandalismi-sivu. Samanlainen highbrow-lowbrow-naittaminen on nähtävästi molempien tekijöiden mieleen. Seasta löytyy muun muassa sellaisia mieltä ylevöittäviä klassikoita kuten ”Aww yiss, motha fuckin bread crumbs”, josta on muodostunut jonkinasteinen meemi. Muutoinkin taustatarinat absurdeille otoksille kirjakioskien alahyllystä ovat Beatonin reikäpäisintä materiaalia ja osoittavat hienostuneempien historiahassuttelujen kanssa, millä akselilla tekijän huumorintaju liikkuu.

cof
Moderni klassikko

Kuvitukseltaan Hark! A Vagrant henkii myös verkkosarjisten demokraattisuutta. Eihän näistä Beatonin kuvituksista voi mitenkään erityisen taitavina tai huikaisevina puhua, mutta ei se ole pointtikaan. Ei niistä voi edes päätellä, mikä hänen kyvykkyytensä kuvittajana on. Hark! A Vagrantin ruudut ovat juuri niin selkeitä ja huoliteltuja kuin tarvitsee, eikä yhtään enempää. Osassa strippejä huumori jopa syntyy lähdemateriaalin mahtipontisesta eleganssista Beatonin rujoon sinnepäin-huitelemiseen verrattuna. Kun tekee itse, saa määrittää ihan puhtaasti miten haluaa tarinansa kertoa, ja yleisö sitten joko ottaa omakseen tai ei.

cof

Hark! A Vagrantin tapauksessa omaksi otettiin lopulta ihan Harvey- ja Eisner-palkintojenkin verran, mutta kuten mainen ja etenkin internettinen kunnia on katoavaista, niin myös sarjakuvan suurin hype on päässyt laskemaan. Google Trendsin perusteella Hark! A Vagrantin kulta-aika sijoittui vuosiin 2009-2012, ja viimeiset stripit ovat tällä hetkellä ilmestyneet vuoden 2016 lopussa. Sarjiksen kotisivu kertoo Beatonin keskittyvän tällä hetkellä sarjakuvaromaanin tekemiseen, joten Hyllyy on jälleen kerran apajilla kun luut on jo lähestulkoon kaluttu. Mutta eipä mitään, sellaista on sarjakuvan lukeminen ja kirjallisuuteen ja historiaan nojautuvat stripit eivät muutamassa vuodessa vanhene. Beatonin omalaatuinen ja obskuuri huumori löytää varmasti uusia diggareita vielä pitkään, joten Hark! A Vagrantia on hyvä nostella suuren yleisön tietoisuuteen (kuten Hyllyy varmasti tekee) tuon tuosta.

cof

Arvosana: 69/100

Step Aside, Pops – A Hark! A Vagrant Collection
Kate Beaton, käsikirjoitus ja kuvitus
Jonathan Cape
Hinta Suomessa 15-23 €

PS. Sarjakuvaan liittymätön juttu, oli muuten tahmea teksti kirjoittaa tämä. Meni aikaa ihan törkeästi. En tiedä, näkyykö se laadussa mutta jos tuntuu harhailevan, niin syy on minun. Aina ei voi irrota yhtä hyvin.

cof

cof
Sarjakuva kaupan:

Turun Sarjakuvakauppa
Adlibris

Mainokset

3 vastausta artikkeliin “Arvio: Step Aside, Pops – A Hark! A Vagrant Collection

  1. Ainakin itselleni Beatonin ”lukiolaisbriljeerauksen” asettaa kontekstiinsa tieto, että Beaton on ammatiltaan historioitsija, muistaakseni ihan blogin alkuvaiheissa vielä historian (jatko-)opiskelija. Sarjis aloitti elämänsä blogina, joka oli niin syvästi itsensä viihdyttämisen genreä kuin voi olla – osastolta historian opiskelija/tutkija/opettaja piirtämässä sarjismuotoon muistiinpanoja itselleen, siinä vaiheessa aamuyötä kun kahvia on kulunut kuudeskin kuppi, esseen deadline painaa päälle ja Chopinin elämänkerta alkaa hyppiä jo seinillä… On sulka Beatonin hattuun, että materiaali toimii kirjana näinkin hyvin.

    Tykkää

    1. Kiitokset kommentista! Tämä on varmaankin juuri näin. Hark! A Vagrantista huokuu omaksi iloksi tekeminen, eikä silloin tietenkään kenellekään ole tilivelvollinen tekemisistään. Ei kyllä muutenkaan, sarjiksia saa tehdä juuri niin kuin haluaa ja yleisö sitten valitsee, tykkääkö vai ei (kuten ylläkin sanoin).

      Tästä tekstistä syntyi yllättävän paljon kommentointia myös Twitterin puolella, joten tarkennettakoon nyt vielä, että en pidä Beatonia silkkana elitistinä tai tiedä, onko hän sellainen lainkaan. Hark! A Vagrant vain saattaa jossain yhteydessä näyttäytyä elitistisenä, varsinkin kun lukijoihin liittyy myös porukkaa, jotka eivät enää Beatonin taustoja tunne tai viitsi selvittää. Se historiabriljeeraus tai intertekstuaaliset nudge-nudge-viittaukset sinne sun tänne saavat jonkun rakastumaan sarjaan ja ajavat jonkun toisen pois. Se on tämän sarjakuvan ominaisuus, ja joko heikkous tai vahvuus riippuen lukijan henkilökohtaisista mieltymyksistä.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s